Red Team 1 luettu.
Craig Cermak parka.
Miettikääpä hetki, kaveri saa tilaisuuden tehdä Garth Ennisin kanssa rikossarjakuvaa, aika hyvä sauma päästä esiin ja pyrkiä a-sarjaan kertalaakilla.
Ja kun saa käsiksen niin valtaosa sarjakuvasta pyörii keskustelevien ihmisten tai kuulusteluhuoneen ympärillä.
Neppaile siinä sitten piirtäjänkyvyilläsi.
Puhetta piisaa vaikka muille jakaa.
Huono sarjakuva ei ole, se vaan noudattaa rikosromaanin kaarta. Red teamissa on selvästi kunnon ilkeän ja verisen tragedian ainekset, mutta Ennisillä ei ole kiire.
Luin lehden kahdesti ennekuin hoksasin miten juonisti ujuttaa juuri arkisuudella, tavallisuudella, poikkeustilaan. Pihalla kaljaa juovat lupsakat kaverit jotka vaan tekevät kylmäverisen, omalla logiikallaan oikeutetun murhan.
Ja vasta lopussa annetaan merkkejä orastavasta myrskystä.
Teemahan ei ole uusi eikä ihmeellinen, mutta itse seurailen tätä mielenkiinnolla eteenpäin.
Muistetaan tässä asiayhteydessä että minä pidin suuresti Jennifer Bloodista, niin Ennisin alkukaudesta kuin sitä jatkaneesta Ewingin kirjoittamastakin menosta.
Ketjun nimeä mukallen Jennifer Blood on Kill Bill(eritoten vol 1) ja Red Team vaikuttaa enemmän Jackie Brownilta.
Eniten siinä on silti Ed McBainin 87.piiriä, vedettynä Homicide-palon kadut ja SHIELD-lain varjossa kautta.