Garth Ennis - sarjakuvien Tarantino

[Curtvile]

Kah, sitä pistää kuudennen tietokoneensa romuksi ja sillä välin Dynamitelta tulee Red Team.

täytyykin etsiä käsiinsä jostakin.

[Lönkka]

Kah, sitä pistää kuudennen tietokoneensa romuksi ja sillä välin Dynamitelta tulee Red Team.

täytyykin etsiä käsiinsä jostakin.

Luettava, muttei herättänyt sen suurempia tunteita.
Minnen ajatellut ykkösen jälkeen ostaa lisää.
Toisaalta enhän minä Jennifer Bloodistakaan innostunut...

[Curtvile]

Luettava, muttei herättänyt sen suurempia tunteita.
Minnen ajatellut ykkösen jälkeen ostaa lisää.
Toisaalta enhän minä Jennifer Bloodistakaan innostunut...

Kiitoksia infosta, teikäläisen arvio luettava nostaa kummasti pisteitä entisestään.
No minä ihastuin naispuoliseen psykopaattiin ja olen pitänyt suuresti kun Ennis pitäytyy vakavuudessa.
Red teamissa on selkeästi Jenniferin ja pitkän Tuomarirupeaman kaikuja mutta perusdekkari/shield-lain varjossa filtterien läpi vedettynä.

[Curtvile]

Red Team 1 luettu.
Craig Cermak parka.

Miettikääpä hetki, kaveri saa tilaisuuden tehdä Garth Ennisin kanssa rikossarjakuvaa, aika hyvä sauma päästä esiin ja pyrkiä a-sarjaan kertalaakilla.
Ja kun saa käsiksen niin valtaosa sarjakuvasta pyörii keskustelevien ihmisten tai kuulusteluhuoneen ympärillä.
Neppaile siinä sitten piirtäjänkyvyilläsi.

Puhetta piisaa vaikka muille jakaa.
Huono sarjakuva ei ole, se vaan noudattaa rikosromaanin kaarta. Red teamissa on selvästi kunnon ilkeän ja verisen tragedian ainekset, mutta Ennisillä ei ole kiire.

Luin lehden kahdesti ennekuin hoksasin miten juonisti ujuttaa juuri arkisuudella, tavallisuudella, poikkeustilaan. Pihalla kaljaa juovat lupsakat kaverit jotka vaan tekevät kylmäverisen, omalla logiikallaan oikeutetun murhan.
Ja vasta lopussa annetaan merkkejä orastavasta myrskystä.

Teemahan ei ole uusi eikä ihmeellinen, mutta itse seurailen tätä mielenkiinnolla eteenpäin.

Muistetaan tässä asiayhteydessä että minä pidin suuresti Jennifer Bloodista, niin Ennisin alkukaudesta kuin sitä jatkaneesta Ewingin kirjoittamastakin menosta.
Ketjun nimeä mukallen Jennifer Blood on Kill Bill(eritoten vol 1) ja Red Team vaikuttaa enemmän Jackie Brownilta.
Eniten siinä on silti Ed McBainin 87.piiriä, vedettynä Homicide-palon kadut ja SHIELD-lain varjossa kautta.

[Tina DeMona]

Minä luin lopulta alkuperäisen Crossedin, elikkä sen ekan tarinan. Ja loistava oli kyllä sekin. Kaikki muut sen jo lienevät lukeneetkin, mutta sanonpa nyt kuitenkin.

Nykypäivän zombie/raivoviirusähkyssä idea itsessään on melkoisen kaluttu, mutta minkäs teet kun paketti toimii noin hyvin. Pahikset ovat kerrankin melkolailla sairaan oloisia, ja hyviksistä välittää yhtä paljon kuin alkuperäisessä Dawn of the Deadissä, mikä on tämäntyylisessä meiningissä ehkä kaikkein tärkeintä.

Ja ihmisethän ne taas osoittautuvat toistensa pahimmiksi vihollisiksi, Ristityistä huolimatta.

Pitää hommata lisää.

[Curtvile]

Pitää hommata lisää.

Crossed on Hyvää luettavaa™ joskin infoan heti alkuun että Ennis on skriivannut koosteet vol  1, vol 4:badlands ja vol 6 eikä noitakaan kokonaan.
Lapham ja Delano kyllä ovat yhtä helläkätisiä veikkoja kirjoittajina.

[Curtvile]

hyvä heitto joskin menettää kielellisen leikittelynsä = being crossed.

[Tina DeMona]

Joo, jotkut noista myöhemmistä tradeista tai spinoffesita tai mistä lie (ei Ennisin kirjoittamista) olinkin aiemmin saanut lainaan ja lukenut. Eivät olleet muistaakseni hassumpia nekään, joskin tietysti epäkronologiasta johtuen en niistä varmaan kaikkea irti saanutkaan.

Crossed pitäisi saada suomeksi nimellä "Ristityt".

Heh, no kiitos. Vaikka totta, että menettää kyllä alkuperäisen kaksoismerkityksensä.

[Lönkka]

Eivät olleet muistaakseni hassumpia nekään, joskin tietysti epäkronologiasta johtuen en niistä varmaan kaikkea irti saanutkaan.

Ei noissa stooreissa ole kronologiaa vaan kaikki Crossedit on itsenäisiä tarinakokonaisuuksia.

[Tina DeMona]

No joo mutta silti. Se eka oli silti ilmiselvästi "se eka". Tavallaan räätälöity ihmisille alkamaan alusta, että ei tarvitse minkäänlaista tietoa mistään alkaa lukemaan sitä, ja näin.

[Lönkka]

No joo mutta silti. Se eka oli silti ilmiselvästi "se eka". Tavallaan räätälöity ihmisille alkamaan alusta, että ei tarvitse minkäänlaista tietoa mistään alkaa lukemaan sitä, ja näin.

Joo, siitä ekasta kannattaa aloittaa.

[Curtvile]

Garth Ennisin Red Team on erinomaista settiä.
Kehno räkähuumori loistaa poissaolollaan tilalla piinkovaa trilleriä.

Ensi vuonna Garth palaa kirjoittamaan Frank Castlen edesottamuksia ainakin minisarjan verran.

[Doctor Phantomizer]

Jätän toistaiseksi väliin. Pidin Ennisin kaikista Tuomareista, vaikka toisista vähän vähemmän. Mutta...

Olenko ainoa jonka mielestä Ennisin pitäisi kokeilla välillä jotain ihan uutta?

Sarjat ovat olleet aika lähellä toisiaan jo pitkään.
En sano etteikö noilla olisi hetkensä, mutta minä ainakin kyllästyin jo ainakin hetkeksi.
Ennis on minusta kuitenkin paljon monipuolisempi kirjoittaja, josta kustantajat saisivat enemmänkin irti. Nyt kaikki jutut tuntuvat laahaavilta ja itseään toistavilta.

Myönnän toki oppineeni Ennisiltä paljon englantia, mutta sekin että tektissä tuntuu välillä olevan kaikkea kummaa. Tarviiko joka asiaa ilmaista jollain ihme retoriikalla? Vai olenkohan lukenut kännissä? Preacherissa en muista olleen mitään ihmeellisempää englanninkäyttöä. Myöhemmissä taas kyllä.

Kiroilu taas on asia erikseen, joka lähinnä puuduttaa.
Millar käyttää samaa tapaa tehokeinona.
Ei toimi minusta enää hänelläkään, vaikka tekeekin hommasta värikkäämpää.
Millarin ja Ennisin pitäisi varmaan vaan kirjoittaa sarjakuva kiroilusta.

[Curtvile]

Olet.

Red team on päässyt osaan 5 ja jos pitää tämän linjansa siitä tulee kaikessa hiljaisuudessa rikossarjakuvan The Wire.
Craig Cermakin piirros on teknistä ja tarkkaa, muttei "sielutonta hinkkausta" joksi realismihakuinen perspektiivinsä tunteva piirrosjälki täällä yleensä lokeroidaan.


Red team on kyllä melko lailla kylmäävä lukemiskokemus, väkivaltaa ei nosteta jalustalle ja varsinkin sen oikeutukselta vedetään mattoa alta.

Tämä voi pääättyä ihan miten tahansa.
Mutta ei hyvin.

[Doctor Phantomizer]

Red team on päässyt osaan 5 ja jos pitää tämän linjansa siitä tulee kaikessa hiljaisuudessa rikossarjakuvan The Wire.
Craig Cermakin piirros on teknistä ja tarkkaa, muttei "sielutonta hinkkausta" joksi realismihakuinen perspektiivinsä tunteva piirrosjälki täällä yleensä lokeroidaan.

Red team on kyllä melko lailla kylmäävä lukemiskokemus, väkivaltaa ei nosteta jalustalle ja varsinkin sen oikeutukselta vedetään mattoa alta.

Tämä voi pääättyä ihan miten tahansa.
Mutta ei hyvin.

Ei! Päinvastoin! Se ei voi päätyä kuin vain ja ainoastaan hyvin.
En ymmärrä, miksi aina pitäisi fiktiossakaan antaa oikeutuksia väkivallalle missään tilanteessa.

Ja ei tuo tosiaan vaikuta tuon kuvan perusteella miltään sieluttomalta hinkkaukselta. Itseasiassa jotain noin tunnelmallista vaatisinkin Ennisiltä.
Tuo on jotain muuta ja uutta! Luulin että Curt vain vitsaili kun sanoi tuossa aiemmin että ei räkä-sperma-yms. huumoria.