Eihän Saatana ole Katollisessa demonologiassakaan kuin pelkkä vihandemoni, Luciferin ollessa se näiden kuuden pomo, ja ylipaha siinä missä ylpeyden demonikin. Minusta on väärin että nykyisessä kristinuskossa yritetään laittaa kaikki paha yhden nimen alle, ja sitten käytetään vääräoppisesti siitä montaa nimeä. Oksettavaa.
Perkelekin on historiallisilta lähtökohdiltaan ja taustoiltaan ja sen oman historian nykypäivään asti huomioonottaen ihan eri hahmo kuin Saatana.
Kuten Sampsakin tuossa jo vähän aloitteli, niin kyllä sulla tässäkin vähän ohi menee.
Saatana, Lusifer ja paholainen ovat kaikki saman hepun nimityksiä. Nimilistaa voisi vielä jatkaa vaikka Beelsebubilla ja Apollyonilla. Siis katolisuudessakin.
Vanhassa testamentissa käytetään termejä satan ja helel, jotka voidaan kääntää vaikkapa syyttäjäksi ja paholaiseksi. Kreikankielisessä Vanhan testamentin käännöksessä mukaan tulee sitten satan-litteraation lisäksi mm. toi daimonos. Sitten latinankielisessä käännöksessä tulee (Jesajan 14. luvusta) Lucifer, joka tarkoittaa Venus-planeettaa eli aamutähteä. Sieltä se tulee sitten King James -käännöksen kautta varsinaiseksi erisnimeksi, mikä on tyhmää, koska sille ei ole mitään perusteita (toki sitä jo ennen kuningas Jaakkoakin pidettiin erisnimenä). Päinvastoin, Raamatussa Saatanan lisäksi myös Jeesusta kutsutaan aamutähdeksi.
Varhaisessa kristillisyydessä Luciferia ei siis edes tunnettu. Oli vain Saatana, tai paholainen, sekä sen demonit ja pahat henget. Esikristillisessä juutalaisuudessa käsitys Saatanasta kehittyi ajan kuluessa Jumalan omia metkujaan keksivästä enkelistä erämaan demoniksi ja lopulta pyhien pääviholliseksi ja ihmisten syyttäjäksi. Sieltä pitkälti sitten tulee myös Uuteen testamenttiin.
Susan Storm taisi olla alunperin vielä nuorempi (lapsi) kun tapasi Reed Richardsin ensi kerran ja Byrnen aikaan Ms Storm oli sitten ~12-kesäinen.
Onko tähän jotain (aikalais)lähdettäkin vai keksitkö vain päästäsi?