Tässähän on tosiaan huomattava, että Blastwave taitaa sijoittua nimenomaan post-apokalyptiseen
pelimaailmaan, mikä muuten selittäisi, että väreillä koodatut nimettömät armeijat jaksaisivat sotia loputtomiin, jos mitään voitettavaa ei enää ole. Peleissähän (tai sit-comeissa) näin voidaan tehdä, että saadaan sopiva taustaympäristö.
Tämä tuli mieleeni, kun luin vähän samanhenkisen sarjan, eli
Romantically Apocalypiticin läpi eilen. Tässäkin on samaan tapaan kasvottomia sotilaita maskit päässään, mutta tunnettuja selvinneitä on vain muutama, ja sitäpaitsi nämä ovat tulleet täysin hulluiksi. Tosin – mikäli ei lähdetä sille linjalle, että suurin osa tapahtumista ovat vain hahmojen hallusinaatioita – ei tekijäkään tästä nyt ihan taida haluta tehdä vakavastiotettavaa psykologista luotausta ihmisen romahduksesta ydinholokaustin jälkeen...