Pidin selkeästä ulkonäöstä tekstiosioissa samoin otsikoissa ja sivunumeroissa. Paperinlaatu on hyvä ja minäkin pidin kannesta. Siinä on vähän sellaista vanhaa huumoria, jota on varmasti nähty jo paljon, mutta harvemmin pienlehdissä. Mad-faniutesi tulee kannessa ja sisällössä esille.
Tässä on hyvin erityylisiä juttuja mustasta huumorista (Sukellus ihon alle) perushuumoriin (Pieni ja opettavainen luontotarina) sekä absurdiin huumoriin (Tarina hyvin lihavasta miehestä) ja syvällisempään ja kantaaottavaan kerrontaan (Kulttuurien kohtaamisia). Myös piirrostyyli vaihtelee eri jutuissa. Osassa se on sujuvaa, osassa tökkivää. Ongelmana näyttäisi olevan liian ohut jälki ja vähäinen varjostus. Näistä edellä mainituista sarjakuvista pidin lehdessä eniten.
Pieni darra-aamuinen tarina oli neljään sivuun venytetty strippi. Sen kuvitus oli myös lehden heikointa. Pilakuvat ja nämä muut sarjakuvan sukulaiset olivat myös heikommasta päästä ja tuntuivat ajoittain sivuntäytteiltä. Oli siellä hyviäkin juttuja, mutta vähän epäselvästi toteutettuina. Englannin käännösten laittaminen omille sivuilleen oli mielestäni ihan hyvä idea, sillä sivun alareunassa ne ärsyttävät. Vähän turhaa sivujen täyttöä sekin, miksi edes pitää olla käännökset.
Kuitenkin kaikinpuolin onnistunut lehti. Plussaa ulkonäöstä sekä monipuolisuudesta ja omannäköisestä lehdestä. Huumorisi iskee ajoittain erittäin hyvin.