Mitä tulee luonnoskirjoihin yleensä, tuntuu että niitä tulee nyt enemmän kuin koskaan ja en tiedä mihin se edes perustuu kun mr. nobody tekee kokoelman oikeita töitä kehnommista sutuistaan? Kaikki on julkaistava ? Vai toimittava niinkuin isommatkin taitelijat joiden käytetylle vessapaperillekin on kysyntää, toisin kuin henkilöiden jotka vielä pelaavat hieman eri tasolla.
Mietin pitkään itse noita luonnoskirjajulkaisuja tuossa taannoin. Olin aina aika vastaan, tuntui helpolta henkseleiden paukuttelulta. Sitten aloin miettiä omaa tekemistä ja tajusin, että yli puolet kaikesta mitä piirrän on noissa kirjoissa. C'est Bonin Mattias kehotti tekemään niistä jotain. Nyt olen julkaissut kaksi luonnoskirjoihin pohjautuvaa pientä lehteä, viimeisimpänä festivaaleilla tullut Stand Alone and Smile, sitä vuotta ennen Autiomaa Kis-Kis. Noissa näkyy erinäistä kokeilua ja hakemista mitä tulee harrastettua muun piirtämisen seassa. Vuodessa menee se 4-6 kirjaa, joista koetan sitten jotain koostaa. Tarkoitus on jatkaa, tehdä yksi vuodessa, mikäli siihen on aihetta. Toimitan matskusta sellaisen kokonaisuuden, että se näyttää jotain mitä olen löytänyt.
Luonnoskirja on siis mielestäni julkaisuna perusteltu, jos se jotenkin selittää tekijän muuta tekemistä. Siis paljastaa ehkä taustaa, miten joku päätyy tyylistä toiseen, miten jokin asia kehittyy jne. Luonnoskirjat palauttavat monet tekijät kuolevaisten joukkoon. Toisaalta on tekijöitä kuten Ricci ja Goblet, joiden kirjat ovat jo itsessään teoksia. Komeita ovat.
Mutta joo, aika paljon julkaistaan köpöistä kamaa kyllä. Usein tuntuu, että olisi parasta jos luonnoskirjan toimittaisi joku muu kuin tekijä itse. Kirjoitan näin myös omasta puolestani.
Tuosta viimeisimmästä kirjastani voi nähdä muotokielen ja viivan hakua, joka on sitten johtanut esim. Glömp8:n ulkoasuun sekä Samuel-sarjan viivaan.
Reima, Kramer's Ergot on painanut aika paljon matskua kursailematta ja fiksailematta - skröböt ja muu näkyy. Tuleehan siitä oma vibansa kyl'.