Laikku 06/Aleksis Kiven Päivä

[Wade]

Olen valmis auttamaan ja tekemään paljonkin, jos vain aiot tätä jossain muodossa jatkaa. Taitan, skannaan, kirjoitan, kaivan kirjaston uumenia....

Minä myös voin kantaa korteni kekoon jollain tavalla.

[villeranta]

Tästä keskustelunalusta voisi kehittää kaksikin erittäin tärkeää aihetta. Ensimmäinen on antologioiden tekeminen. Toinen on suomalaisten sarjakuvantekijöiden ja -julkaisijoiden yhteistyö.

Jälkimmäisestä sen verran, että se on menossa paljon parempaan suuntaan. Meidän piirit on aika übertaiteellisia, ja sen takia yhteistyö on vaikeaa, kun kaikki pelkää kuin hullut joutuvansa tinkimään taiteensa muodoista. Mutta silti kyräilyä on (ainakin tekijöiden kesken) todella vähän ja yhä vähemmän. Ja kaikenlaista yhteistyötä kehkeytyy koko ajan.

En kyllä täysin haluaisi allekirjoittaa Mikan julistusta, että Laikku loppuu    , mutta tiedän tietysti, mistä on puhe. Olemme yrittäneet kehittää Laikkua kokeelliseen suuntaan, sellaiseen, jossa moni tekijä rupeaisi kokeilemaan jotain ihan uutta, jota ei itsenäisessä pitkässä albumissa uskaltaisi. Mutta tällaiset projektit on tosi vaikeita, kommunikaatio on vaikeaa, jopa omista tekemisen tavoista keskusteleminen on vaikeaa, koska ne koetaan helposti vastakkain- tai paremmuusasetteluksi. Ja pelätään, että oma hauras visio hajoaa. (Ja voihan se hajota.)

Tarvitsisimme sarjakuvantekijöiden työpajoja ja seminaareja, joissa pohdittaisiin sarjakuvan mahdollisuuksia. Tekijät kertoisivat omasta työstään ja tekniikoistaan, ideoistaan, tavoitteistaan. Jaettaisiin syrjäytyneisyyttämme.

Tällaiselta pohjalta voisi tavalla tai toisella syntyä oikeasti mielenkiintoisia antologioita. Jotenkin tämä työnäyteantologiakulttuuri on ainakin minun mielessäni päässyt eltaantumaan.

Tällaiselta pohjalta haluaisin tehdä Aseman kymmenvuotis-Laikun. (Ei kai täysin epärealistista, kun antaa projektille aikaa jo lähtökohtaisesti kolme vuotta.)

[Lurker]

Oliko se Moebius vai kuka, joka selitti miksi  Metal Hurlant oli niin loistava lehti ja Heavy Metal vain lehti, jossa oli sarjakuvia. Edellisen tekijöitä yhdisti oman koulukuntansa "ideologia", ja juuri tämä "hengen palo" puuttui jälkimmäisestä... Ehkä siksi Heavy Metal ilmestyy yhä, koska se on kaupallinen tuote jota Metal Hurlant ei sisimmältään oikeastaan koskaan ollut.

Pitäisikö Suomeen saada lehti, jossa juuri tällä hetkellä voimakkaana leiskuava sarjakuvan virta nousisi pintaan, kuten Jenkeissä 60-luvulla Zap Comix tai punklehdet Suomessa 70-luvulla. Ei tämän aviisin tarvitsisi elää monta vuotta, kunhan edes hetken zeitgeistin ikkunana!

Oho, kylläpäs innostuin...

[villeranta]

Että minusta sarjakuva ei juuri tällä hetkellä leisku voimakkaana, vaan on pikemminkin säästöliekillä. Tekijät asettavat itselleen ihan turhaan rajoja.

Yhtenä rajoitteena on ehkä se, että sarjakuva nähdään yhä aika yhtenäisenä lajina. Sarjakuvaa arvioidaan aika usein "kaupallisena paskana" tai "epäselvänä taidehörhöilynä". Voi olla monen teoksen kohdalla ihan osuva kuvaus, mutta usein tuota leimaa lyödään siksi, että arvioidaan jotain sarjakuvateosta erilaisesta lajityypistä käsin.

Esimerkki: Luetin kerran Kemiin menevässä junassa uusia sivujani sarjakuvaharrastajalla ja kyselin, että saako tekstistä selvää (mulla kun on tätä kaunoa). Tuli kysymys, että mikset sä tekstaa Helvetica-fontilla niin kuin Korkkarit ja Tex Willerit erimerkiksi? Eikö kaikki sarjakuvat kannattaisi tekstata Helvetica-fontilla? Siihenhän lukijat on tottuneet.

Ja toinen esimerkki: Viivi ja Wagner ja Kiroileva siili on perseestä siksi, että ne ei ole hyvää kerrontaa, vaan kertoo aina samanlaisia vitsejä. Mistä lähtien Viivin ja Wagnerin tai Kiroilevan siilin on pitänyt olla kertovaa kaunokirjallisuutta? Nehän on päivästrippejä.

Sarjakuvaa koskevassa pohdiskelussa olisi hyvä päästä eteenpäin yleistyksistä. Sarjakuvaa alkaa jo olla erilaisia lajeja, kuten kaunokirjallisuutta. Pieni elitistyminen voisi tehdä ihan hyvää skenelle.