Mutta noilla hinnoilla kyllä eläis helppoa elämää. Kahdesta stripistä saisi jo kuukauden palkat. Mutta tietenkin näissä hinnoissa on otettu huomioon kaikki kulut veroineen muineen.
Ei voi olla oikein... tuossa on pakko olla jokin megaluokan virhe ja Timon rivien väliin ujuttama epäily on ihan aiheellinen. Hazartille voisin melkein vannoa, ettei Hesarikaan maksa lähellekään tuollaisia hintoja. Ehkä korkeintaan kuudenneksen tai kahdeksannen tuosta hinnasta. Valaiskoon joku tarkemmin, joka on joskus jotain Hesarissa julkaissut.
Oli siinä sitten Welzun epäilemät kulut plus verot... ei sittenkään. Ei sitten millään... hmm.. Jo nopea päässälasku antaa vuositason tienesteiksi tuollaisilla hinnoilla n. 170 000 euron eli tuollaiset 1 020 000 mummonmarkan vuositulot, jos stripit ilmestyy esim. Hesarissa kuus päivää viikossa. Jos näin olisi, kaikkien Suomessa asuvien kannattaisi piirtää sarjakuvia. Tuollainen summa houkuttelis kaikkia nykyisiäkin tekijöitä huomattavasti pitkäjänteisempään ja sisukkaampaan markkinoille yrittämiseen. Eipä olis enää pienten piirien piiperrystä. Uskoisin, että myös uusia sarjakuviin painottuvia erikoistumislinjoja pomppis maailmaan liki jokaisesta taidealan koululaitoksesta...
Kyllä tuossa on oltava jokin pikkuvirhe. Muutenkin nuo kaikki luvut tuntuu olevan jollain järjettömällä suhdeluvulla tai kaavalla laskettuja. Vai miten selitätte "suositushintojen" eurotarkat luvut, jotka eivät ikinä tunnu olevan tasalukuja, kuten suositushinnoissa yleensä. Mitä se pari euroa jonkun viiden huntin päällä merkkaa? Joten ehkä ei sittenkään pilkkuvirhe, sillä muuten viimeinen desimaali olisi vaivaiset kaksi (!) senttiä... Menepä sanomaan asiakkaalle et työn hinta on tuollaset viiskytneljä euroo ja kaks senttiä päälle...
En todellakaan tiedä, mistä journalistiliitto on tuollaiset luvut repiny ja mitä tuollaisten tietojen hakeminen ylipäätään kuuluu journalistiliitolle. Tuntuu vahvasti siltä, ettei porukalla ole mitään käsitystä alan työmarkkinoista- ja tilanteesta. Onko nuo luvut joitain känsainvälisiä keskiarvoja, Japanin sanomalehtistrippimarkkinoilta imutettuja, vai perustuvatko ne kaikkien tällä hetkellä suomessa säännöllisesti julkaisevien suomalaisten strippipiirtäjien yhteistulokseen, joka on unohdettu jakaa piirtäjien määrällä? Timon laittama taulukko ei myöskään kerro sitä, millaisesta stripistä on kysymys, saati sitten sen värillisyydestä tai mustavalkoisuudesta. Yksi ja sama könttäsumma mille hyvänsä stripille... Myös kuvituksen puolesta hinnat ovat perseestä. Tästä on sentään jo jonkin verran omiakin kokemuksia ja voin sanoa, ettei esimerkiksi mustavalkoisen ja värillisen työn hinnan välinen kuilu esimerkeissä ole riittävän suuri ja toisekseen töiden määritteleminen vaativiin ja vähemmän vaativiin on hankalaa. Juuri siksi, että se päätös pitää yleensä kyetä tekemään ennen työn tekemistä, koska hinnoista yleensä sovitaan etukäteen. Suurimmista valtalehdistä pari maksanee jotakuinkin tuollaisia hintoja, mitä listassa esitellään. Luulen, että journalistiliiton arviot perustuvat artikkelien yhteydessä käytettyjen kuvitusten hintoihin eli niihin tietoihin, joihin heillä on vaivattomin pääsy. Silti koko tarkastelu tuntuu olevan kovin yksipuolinen ja varsin suppea. Tehty ilmeisesti vain Hesarin ja/tai jonkun muun suuren lehden avustuksella siten, että vertailukuvituksina on käytetty vain vakkariväen kuvituksia heidän omine kiinteine hintoineen. Voin kuitenkin vakuuttaa kokemuksesta, ettei yksikään pienempi sanomalehti eikä suurin osa keskisuuristakaan maksa tuollaisia hintoja. Hyvä jos edes puoliakaan tuosta. Ainahan sitä voi pyytää, mut ei mene läpi...
Aikakauslehdet ovat jo luku sinänsä, mutta niissäkin esiintyy valtavaa vaihtelua. Niillä, joilla on pätäkkää millä mällätä, maksavat jopa enemmänkin hyvästä kuvituksesta, mutta sitten on suuri joukko erikoisaikakauslehtiä ja niitä, jotka ilmestyvät huomattavasti harvemmin kuin lukuisat muut. Näillä taas ei ole pätäkkää millä mällätä, mutta heillä saattaa muutoin olla ihan hieno julkaisu. Monessa tapauksessa olen tehnyt verraten halvallakin joihinkin aikakauslehtiin kuvituksia puhtaasti siitä syystä, että tykkään ite kyseisestä lehdestä ja se on ilmiasultaan kuitenkin riittävän laadukas, jotta kuvitus pääsisi sen sivuilla oikeuksiinsa kaikkine väreineen päivineen. Se on siis tietyllä tapaa ilmaista oman työn mainostamista, ja jo tämä syy riittää kohdallani alentamaan joitakin hintoja. Markkinointiarvoja nostaa myös se tosiasia, että monia aikakauslehtiä säilytetään pidempään kun taas sanomalehdet heitetään poikkeuksetta lyhyen ajan kuluttua paperinkeräykseen.
Mutta stripeistä vielä... kaikkein ensimmäisenä tuli mieleen se vaihtoehto, että journalistiliitto on ottanut selvää Juban kuukausituloista ja unohtanut ottaa huomioon, että Juban strippi ilmestyy lukuisissa suomalaisissa lehdissä, oheiskrääsä ja albumit vielä päälle. Mutta sitten luovuin tästä ajatuksesta. Edes Juban kohdalla tuo ei voi olla oikein. Vaikka Juba varmasti tulee hyvin toimeen työllään, eivät edes ne kymmenet lehdet ja niiden kautta tuleva tulo plus oheiskrääsä plus albumit yhdessäkään riitä tuollaisiin päivätuloihin per strippi. Tuossa on oltava jonkinlainen megaluokan moka...
Ilta-Sanomat maksaa vähän päälle viis kybää per strippi kuukauden kotimaisen piirtäjälle. Lähes kaikki sarjakuvantekijät lienevät yhtä mieltä kanssani siitä, että se on ihan käypä, kohtuullinen ja verraten anteliaskin tarjous näin suomalaisittain. Jo siksi, että nopea päässälaskukin osoittaa, että sillä saa jo kohtuullisen tulon ja likipitäen taiteilijan vuoden apurahan kanssa kilpailukykyisen kuukausipalkan. Noin niinku suurin piirtein. Joka tapauksessa huomattavasti paremmin, kuin matalapalkkaisimmat työntekijät, työttömät, peruseläkeläiset ja opiskelijat. Pelkällä yhden stripin vääntämisellä vuorokaudessa, jonka ei ny luulis olevan kovinkaan ylitsepääsemätön tehtävä. Tuo Iltiksen maksama palkkio vastaisikin aika lähelle Journalistiliiton suositusta, jos siinä olisi pilkku oikeassa kohdassa. Silloin se olisi hyvin lähellä suuntaa, johon olisi kaikkien piirtäjien tulevaisuuden kannalta hyvä suunnistaa. Silti pidän Iltiksen palkkiota yhtenä parhaimpien joukossa. Keskiarvon yläpuolella. Ja se ei siksi voi olla keskiarvona (jollaisia suositushintojen tulisi mielestäni olla), sillä monikaan lehti ei jää tuon hinnan paremmalle puolelle. Sen sijaan huomattavasti sen alapuolelle jää kyllä vähintään 75 % lehdistämme...
Itse olen tehnyt ihan tyytyväisenä 20 - 30 euron palkkiolla / strippi moniin pienempiin sanoma- ja aikakauslehtiin, yhdelle jopa ilmaiseksi. Osa noista on ollu perinteisiä arkipäivän liuskastrippejä, jotkut toiset parin kolmen rivin ns. sunnuntaisarjoja. Silti olen harvoin pyytänyt enempää kuin 30 euroa. Toki siihen vaikuttaa julkaisuformaatti ja varmasti pyydän enemmän sitten, kun joskus jaksan tarjota jollekin taholle, jolla tiedän olevan yllin kyllin pätäkkää tilillään. Mutta toistaiseksi, minulla on vain yksi sellainen nytkin ilmestyvä yhden liuskan strippi, josta maksetaan yli 60 euroa strippi, mutta se ilmestyy harvemmin, joten vuodessa se ei tee paljoakaan. No joo... olen silti onnellinen siitä, sillä se käytännössä kustantaa joka talvi yhden hermolomani etelän lämmössä... Jos en tekisi sitä sarjaa, jäisi yksi ulkomaanreissu vuodessa väliin... ja matkustelu on allekirjoittaneelle elämää suurempi voima, jota en käy vastustamaan... Oikea henkireikä. Se antaa niin kivasti uutta puhtia, uusia näkemyksiä ja avartaa mieltä...
Ja juuri nyt, toistaiseksi... mulle on ihan sama, kuinka moni ammattilainen kitisee jossain kotonaan sitä, että jotkut myyvät "alihintaan" ja vievät tällä tavalla leivän koko ammattikunnalta. Jos tilaaja ei maksa enempää, se ei maksa enempää, Piste. Parempi saada strippi julkaistua parilla kympillä ja tienata vuodessa muutama tonni lisää kuin jättää julkaisematta ollenkaan. Tässä voisi siis yhtä lailla syyttää kyseisiä "ammattilaisia" töittensä ylihinnoittelusta. Miksi hinnoittelette työnne niin, ettei kukaan tilaaja niistä sellaisia hintoja maksa? Jos sanotte, ettei sillä muuten elätä itseään, vaihtakaa ammattia. Tahti on silloin liian hidas, ideat liian vähissä, kenties rimakin liian korkealla... On myönnettävä, että oma tahtini on hidas, ideat on useinkin jäissä ja rima on aina liian korkealla, mutta olen hyväksynyt sen. Teen sitä tahtia kuin teen ja suostun kompromissihintoihin jotka ovat lähellä molempien osapuolten näkemyksiä. Toisin sanoen hyväksyn hinnan, jolla olen valmis vielä tekemään työn, ja josta tilaaja on vielä valmis maksamaan. Olen havainnut, ettei se kerrytä kuukaudessa tarpeeksi tuloja kokonaisvaltaiseen ammatinvaihtoon asti. Siksi mulla on myös muita töitä, kuten monilla muillakin, jotka ovat älynneet valita sarjakuvittamisen vain osatyökseen tai harrastuksekseen. Freelancertyötä jo pitkään tehneenä voin sanoa, että se on lähes aina ja lähes kaikilla niin. Tulot kertyvät pienistä puroista isohkoksi joeksi, jos puroja on tarpeeksi. Vähän sieltä, vähän tuolta ja vähän täältä ja tuolta... Yhdessä niistä tulee potti, jolla voi jo ehkä elääkin...
Edellinen vain siksi, että olen lukenut tuon Timon laittaman Journalistiliiton saitin kokonaisuudessaan joskus aiemmin ja muistelin heidän (journalistien) kitisseen juuri siitä, että jotkut myyvät työtänsä "alihintaan" ja vievät leivän koko ammattikunnalta. Siksi kehitettiin suositushinnat. Hinnat, joita esittämällä kaikki muutkin tekijät nauretaan toimituksen ovista muille maille vierahille...