Ja minä kun luulin että Petteri taputtelee vain kaveriaan selkään että olet sinä hyvä, tarjoa kalja.
Mutta kun siihen ei ole tarvetta.
Kavereita ei taputeta selkään.
Kvaakissa on oltu muutoin aika hiljaisia Tirri-albumin suhteen ja se lienee se että tämä on hyvä mutta hyvin henkilökohtainen sarjakuva.
Sen kommentointi ei ole helppoa.
Sarjakuva puhuu aroista aiheista, siitä mistä ollaan hiljaa, siitä mikä pelottaa.
Jopa pitäen useamman näkökulman.
Paitsi niiden osalta jotka koettavat lyödä jutun lekkeriksi ja pitävät itseään kovastikin hauskoina.
Ajoittaisesta pateettisuudestaan huolimatta tämä ei sorru silkkaan tilitykseen ja sosiaalipornoon. Ei egotrippi, toisin kuin monen muun kotimaisen tekijän kohdalla.
Voi vain toivoa että löytää ihmiset ja ihmiset tämän.
Hankin ystävällenikin periaatteella: "että sinullakin olisi edes yksi hyvä sarjakuva"
