Mitkä kynät ovat hyviä mangatyylillä piirrettyjen kuvien värittämiseen?

[Reima Mäkinen]

skannattu ote näin piirrät mangaa mangapokkarista.
Jännää kyllä paperia ei mainita....

Ja kuvan termityksestä voitte syyttää lähinnä meikää. Antilta sen sijaan pitäisi kysyä että mainittiinko alkuperäisessä tekstissä G-pen. Epäilen. Tuossa opuksessa kun ei suinkaan kirjoiteta auki kaikkea mikä kuvissa näkyy.

Näihin liittyen ja myös kommenttina Kaltsulle, että ei ne kynät ittellään piirrä tai väritä. Useimmiten paskasta jäljestä voi syyttää pikemminkin piirtäjää kuin kynää. Se, että ammattilaiset käyttää jotain merkkiä voi johtua myös siitä, että ne on tottuneet siihen tai siitä että se sopii juuri hänelle, tai että on kiire, tms. Mikä ei tietenkään tarkoita että juuri se väline olisi älyttömän paljon parempi kuin joku toinen kilpaileva väline. Tästä syystähän aina kehoitetaan kokeilemaan mahdollisuuksien mukaan (+vaihtelu virkistää  ).

[Curtvile]

** ottaa hyvälaatuista rautalankaa äristen ja muristen***

Kas

Ainoa oikea vastaus: The japanese say so!

tarkoitti että kun kerran Toriyama opuksessaan sanoo että vain nämä on mangan tekoon niin sehän on sitten tosi kuin vesi ja taivaasta tippunut kivitaulu jota sinun tulee kumartaman ja pyhäksi sanoman.
Muita et voi käyttää koskaan kuunaan ikuna, etkä ainakaan omin päin.
Eli mitä siitä jos se on G-terä, jos mangaguru sanoo että tällä mangaa se on mangaterä.
Kehäpäätelmä.

Eli kun jokin on "virallinen totuus" se on virallinen totuus eikä muita ole.
Sehän on sama kuin ketjun aihe. Tai kuten aiemmin mainittiin:

Vakavasti ottaen, ei ole mitään "oikeita" välineitä. On vain välineitä jotka sopii parhaiten itselle.
 
Loppujen lopuksi mangajälki - kuten piirrosjälki yleensä - lähtee nimenomaan siitä kädestä. Kynä on vain se esine jolla homma siirretään paperille.
 

Tämän ymmärtäminen onkin monella sitten hakusessa.
Jos jokin on mangakynä niin sehän piirtää automaattisesti silmät isommiksi, eiks?
Ja sillai japanilaisemmiksikin. Vauhtiviivoilla.
Koska niissä lukee manga.

[PTJ Uusitalo]

Niiii--iin?

** ottaa hyvälaatuista rautalankaa äristen ja muristen***

No väännetään sitten rautalangasta, ihan miten vain. Kyseinen kuva on puolikas sivu Akira Toriyaman ja Akira Sakuman osittain sarjakuvamuotoisesta sarjakuvanteko-oppaasta "Hetappi Manga Kenkyuujo" eli "Tumpelon sarjakuvalaboratorio", jonka Sangatsu Manga julkaisi suomeksi viime vuoden loppupuolella nimellä "Piirrä mangaa". Kuvassa Akira Sakuman sarjakuvahahmo esittelee tärkeimpiä työvälineitä joilla pääsee alkuun: tussia ja mustekynää.

Ei ole sattumaa, että hän on piirtänyt kuvaan nimenomaan G-terän, joita saa sekä Tachikawalta että Nikkolta. (Molemmat ovat Tachikawan valmistamia, käsittääkseni.) Syy on yksinkertaisesti se, että sillä pystyy piirtämään hyvin kaartuvaa viivaa ilman että jälki katkeaa missään vaiheessa tai että kynää pitää kääntää. Tämän takia se soveltuu kaikenlaiseen piirtämiseen paljon tekstausteriä tai muunmerkkisiä hiusteriä paremmin, ja siksi about kaikki japanilaiset sarjakuvapiirtäjät käyttävät niitä.

(Ei ole myöskään sattumaa, että Ranskassa on viime aikoihin asti perinteisesti käytetty siveltimiä... Totta kai jokainen käyttää piirtämiseen parasta välinettä mitä käytettävissä on?)

Curtvilekin voisi muuten oppia huomaamaan mikä on ironinen kommentti ja mikä ei.

Ja kuvan termityksestä voitte syyttää lähinnä meikää. Antilta sen sijaan pitäisi kysyä että mainittiinko alkuperäisessä tekstissä G-pen. Epäilen.

Olenko vain puusilmä, koska minä en ainakaan näe missään kohtaa opuksen tekstissä mainintaa kyseisen terän merkistä? Vai sinäkö tuon G-kirjaimen piirsit kaikkiin niihin kuviin joissa sellainen näkyy?

[tertsi]

Syy on yksinkertaisesti se, että sillä pystyy piirtämään kaarevaa viivaa ilman että jälki katkeaa missään vaiheessa tai että kynää pitää kääntää. Tämän takia se soveltuu kaikenlaiseen piirtämiseen paljon tekstausteriä paremmin,

Tuota, tuota...
Eihän pelkästään G-terä käyttäydy noin. Jokainen hiusterä (joita on maailmassa varmaan tuhansia erilaisia, no satoja sitten) tekee kaarevaa (ja vaihtelevaa!) viivaa tekstausterää paremmin. Tekstausterä on tehty tekstaamiseen, hiusterä piirtämiseen, tietääkseni.

Se mikä minun mielestäni tekee G-terän muita teriä paremmaksi on se, että sillä pystyy tekemään yhtä ohutta kuin hienoimmilla hiusterillä (no, ei ihan mutta melkein), mutta se on niin iso ja jäykkä ( ), että se kulkee karkeallakin paperilla kuin juna. Lisäksi se varastoi enemmän tussia kuin esimerkiksi pieni Brause tai Gillot.

G-terä on sillai mukavan jämäkkä eikä mikään herkkä rimpula.

[Grezen]

Kyllä mä suosittelisin, että ihan alkuun hankkisi jonkun mustan peruskynän ja sillä lähtisi piirtämään. G-terät sun muut ovat ihan hienoja, mutta kuitenkin aika hitaita vempeleitä, varsinkin jos ei perusasiat ole hanskassa. Terällä piirtäminen ei kovin luontevaa puuhaa ole: musteen kanssa pitää läträtä ja originaalit menee suttuun ja sitten on vielä välineiden hankkimisen vaivalloisuus. Ehtii Suuri ja Omaperäinen Sarjisidea jo kadota mielestä, kun ensin metsästää kaikki tarvikkeet ja sitten rupeaa miettimään koko edessä olevaa prosessia, joka yhtäkkiä tuntuukin kovin ylivoimaiselta.

Toki välinehifistelyssäkin on oma viehätyksensä mutta aloittelijoille (ja miksei muillekin) suosittelisin vaikka kirjakaupassa myytäviä eripaksuisia kalligrafiakyniä. Helppoja, mutta eivät liian. Halpoja. Saa tosiaan melkein jokaisesta kirjakaupasta.

Niin ja hei haloo, kalligrafiakin on itämaista!

Väritykseen sitten ne vesi-/tai peitevärit. Jos löydät neuvostoliittolaisia (hätätilassa venäläisetkin käy ) niin aina parempi. Kauniit värit ja peitevärimäinen peittävyys. Mutta tämä menee taas metsästyksen puolelle, joten suomalaiset kirjakauppavesivärit on kuitenkin ihan jees nekin.

[tertsi]

Jos löydät neuvostoliittolaisia (hätätilassa venäläisetkin käy ) niin aina parempi. Kauniit värit ja peitevärimäinen peittävyys.

Mutta eikös se ole huono juttu, jos väri peittää peitevärimäisesti alla olevan tussiviivan.

EDIT:
Mitä nuorempana aloittaa hiusterien käytön, sitä paremmin sen oppii, veikkaisin.
Ja ihan totuutena väittäisin että G-terällä ja muilla hiusterillä saa sata kertaa ilmeikkäämpää jälkeä kuin huopakynällä tai tekstausterällä, jos siis haluaa ilmeikkäämpää jälkeä. Huopiksellakin saa hyvän näköistä, mutta erilaista.

EDIT: suoritin pientä pilkutusta ja pisteytystä.

[Grezen]

Mutta eikös se ole huono juttu, jos väri peittää peitevärimäisesti alla olevan tussiviivan.

Tuo on kyllä totta. Pitääkin olla varovainen, ei saa läträtä väriä miten sattuu. Ovat kuitenkin niin kivat nuo neukkuvärit muuten, että kannattaa yrittää. Aivan täysin nuo eivät peitevärimäisiä ole, mutta kuitenkin enemmän kuin tavalliset vesivärit.

Pitäis kyllä itsekin taas joskus vähän leikkiä vesivärien kanssa. Päässyt melkein unohtumaan tuokin taito...

[tertsi]

Yksi hyvä syy, miksi käyttää pulloon kastettavaa terää on se, että sillä tavalla saa MUSTAA viivaa. Lyijäriviivojen kumittamisen jälkeenkin Talensin Indian-ink on ihan mustaa ja siitäkös skanneri tykkää. Monet huopikset haalenevat aika lailla kumitettaessa.

EDIT:
Nestemäinen terätussi taas saa ohuen piirustuspaperin helposti kupruilemaan ikävästi.

[ökpö]

Jotenkin vierastan neuvoa ryhtyä tussaamaan markkereilla. Niiden jälki on niin puisevaa. Eri asia tietysti jos kyse on aloittelijasta (kuten ilmeisesti tässä säikeessä), silloin lienee tärkeintä että välineitä on helppo käyttää. Mutta jos vain yhtään taitoja löytyy, niin kyllä silloin kannattaisi tarttua vähintään tussiterään. Ei terän käyttäminen niin kamalan vaikeaa kuitenkaan ole, jopa minä tutiseva mummeli saan sillä verraten siistiä jälkeä aikaiseksi.

Niin siis G-terähän ei oo todellakaan mikään ainoa vaihtoehto lattaterille. Temperassa esimerkiksi on se laatikosto mistä löytyy erilaisia Gillottin teriä, sieltä voipi käydä kaivelemassa. Teriä voi myös tilata vaikka e-baysta.

Kaikkein siveltimenomaisin löytämäni terä on ollut Gillottin 1290. Haittana hinta ja se, että menevät helposti rikki.

Tämän sanottuani on kuitenkin tunnustettava, että myös minä olen tykästynyt japanilaisiin teriin. Ne ovat kestäviä ja tasalaatuisia. Japskiteriä ei saa helposti rikottua, lähinnä ne löystyvät käytössä niin, että joskus täytyy vaihtaa uuteen, ja uuden terän jälki saattaa olla vähän eloton. Mutta hetken tussailun jälkeen ovat erinomaisia.

Itse olen tällä hetkellä G-peniä ihastuneempi sellaiseen kuin Tachikawa 600EF. Se on joustavampi kuin G-terä ja siten elävämpi. Ja nyt kun Pekak diilasi mulle näitä nousevan auringon maasta koko krossin, ei kai kannata enää muuta etsiäkään...

[kaltsu]

Näihin liittyen ja myös kommenttina Kaltsulle, että ei ne kynät ittellään piirrä tai väritä. Useimmiten paskasta jäljestä voi syyttää pikemminkin piirtäjää kuin kynää.

Ihanaa että minulle kerrotaan itsestäänselvyyksiä. Se mitä mä ajan takaa on että hyvälläki piirtäjällä hyvästäki tussikynästä tulee tussimainen jälki, jota itse en kauheasti arvosta. Tussimaisella jäljellä tarkoitan lähinnä kahden vedon väliin jäävää rajaa jota on taitavanki kynänkäsittelijän vaikea välttää.

Havainnollistetaan. Tämä pikainen suttu on piirretty Copicilla:



Erotatte varmaan rajat. Kuten aiemmin sanoin, Copiceilla saa myös yllättävän tasaista (ei niin paljon näkyviä rajoja) jälkeä aikaiseksi (Copicien hienous on mun silmissä juuri siinä) mutta tiettyjä alueita huolellisesti työstämällä väri ehtii aina jostain kohtaa kuivua niin paljon että ikävän tussimainen jälki tulee esiin. Jos joku haluaa todistaa mun väitteen vääräksi ja värittää oikein taitavasti jonku sarjakuvan Copicilla, tarkastelisin jälkeä oikein mielelläni.

No väännetään sitten rautalangasta, ihan miten vain.

Väännetään sitten katiska, hemmetti soikoon.

Erilaisia teriä, eri muotoisia, eri materiaaleista valmistettuja, erilaisilla säiliöratkaisuilla on ollut olemassa jo aikakausia. En tiedä onko ollut ovelien markkinointimiesten vai typerien länsimaisten mangafanien ajatus alkaa kutsumaan jotain tiettyä mallia "mangateräksi" (eikä sinunkaan linkkisi siihen vastausta antanut) mutta minulle se on vain yksi terä muiden joukossa.

Sekä erilaisia teriä että erilaisia siveltimiä on käytetty piirtämiseen sekä Japanissa että länsimaissa jo ennen kuin ilmaisumuoto nimeltään sarjakuva on keksitty. Käsityksesi siitä että Ranskassa on käytetty vain siveltimiä, tai että "about kaikki" japanilaiset piirtävät jollain tietyllä terällä on minusta äärimmäisen hupaisa ja osoittaa lähinnä melkomoista naiviutta ja tietämättömyyttä piirustusvälineistä, niiden käytöstä ja niiden historiasta.

[Reima Mäkinen]

Vaihteeksi tapellaan sarjisaiheisessa ketjussa eikä missään politiikka- tai pornoaiheistoissa. 

PTJU sanoi:
The japanese say so!

Minä vastasin, että näin ei suinkaan sanota vaan piirretään. PTJ on tavallaan oikeassa, jäin vain miettimään mikä on ollut Toriyaman ja kumppanin alkuperäinen ja tarkka viesti.

Mutta lisää vettä myllyyn. Tässä skannissa G-terä taas näkyy, mutta opuksen sisällä se on vain tavallinen persoonaton hiusterä ilman maagista girjainta.



Sitten toiseen keskusteluun: Kaltsu väitti että ammattilaiset ei käytä markkereita. Vastasin että käyttää, ja kerroin esimerkin. Tähän Kaltsu vastasi että paskalta näyttää johon kommentoin että ei se kynän vika oo.

Olipas muuten Kaltsu hyvä että selvensit mitä tarkoitat "tussijäljellä". Kannattaa jatkaa reenailua  Vakavammin, markkereilla tai tusseilla saa kyllä erilaisia jälkiä eli on olemassa ns. eri tekniikoita.

Tosiaan markkereilla ei kannata tussata (tässä sana tarkoittaa mustien viivojen ja pintojen tekemistä) sarjakuvia. Mutta topicin otsikon huomioiden markkereita ei voine sivuuttaa. Siis värittelyyn. Itse asiassa markkerit sopivat juurikin samaan kuin vesivärit, eli maalaamiseen. Maalaamisella tarkoitan pintojen, pikemmin kuin viivojen tekemistä.

Tertsi varmaan tietää, että tekstausteriäkin on vähän pehmeämpiä, sellaisia jotka leviää hiusterän tavoin. Oih tätä välineiden kirjoa!

[kaltsu]

Vaihteeksi tapellaan sarjisaiheisessa ketjussa eikä missään politiikka- tai pornoaiheistoissa.

Minustakin hienoa.

Kannattaa jatkaa reenailua

Hehe. Tietty. Sutaisin samaisella kynällä myös pienen, täysin tasaisen värialueen mutten viitsiny skannata sitä koska se olisi vain häirinnyt rautalangan vääntelyä.

Vakavammin, markkereilla tai tusseilla saa kyllä erilaisia jälkiä eli on olemassa ns. eri tekniikoita.

Sinähän voisit Reima tarttua haasteeseeni ja värittää jonku (vaikka jo tekemäsi) sarjakuvan markkereilla . Katsellaan vähän tarkemmin näitä tekniikoita ja jälkeä. Hmmmh?

[Reima Mäkinen]

Ei millää kerkee sutia ku pitää tekstata Kvaakiin. Doh. Tulossa on mutta en sano koska, enkä missä muodossa. 

[tertsi]

Tertsi varmaan tietää, että tekstausteriäkin on vähän pehmeämpiä, sellaisia jotka leviää hiusterän tavoin. Oih tätä välineiden kirjoa!

Enpäs taida tietääkään.

Sellaisia tiedän olevan ja niitä mullakin on, missä on jonkinlainen pyöreä pallo kärjessä. (ei pallopallo, vaan litteäpallo)
Ja ihan ohuimmissa se pallo on toooosi pieni, lähes terävä. Semmoisiako tarkoitat?
 Ja sitten on vielä  tietysti perinteistä mustekynän terää muistuttavat terät, nehän ovat teräväkärkisiä kaunokirjoitusteriä.

[tertsi]

G-terä muuten näyttää aika päheeltä tuossa kannessa. Selkeälinjainen, perinteinen Temperasta 80-luvulla ostettu hiusterä ei ois ollenkaan noin agressiivinen ja lähes asemainen.