Ajankohtaisuuksia

[Reima Mäkinen]

Sarjakuvan piirtäminen on aina hyvä vaihtoehto discoon menemiselle. Eipähän tule pakkeja.  

nimimerkki: puhun kokemuksesta

[Palonen]

Saanu vihdoinki aikasex kerättyä kaikki Teräsmiehet vuosilta 1988 ja 1989 ja pakko taas kerran nöyrtyä ja myöntää, että "väärässäpä olen ollut, Tersämies on ihan jees". Ainakin noin pidempiä ajanjaksoja putkeen luettaessa. Sit löysin Tikkurilan-siitä-toisesta-divarista 18 Lännen Korkeajännitystä 15Neuroon ja niitä tavannu ja rakastunu syvästi siihen hönöön kerrontaan, suttuseen painojälkeen ja pöljiin tarinoihin. Uusia sarjakuvia? Fennicaan suoritin jokatoisviikkoisen toivioretken ja 55Neuroo sinnekki meni. Elektran tarinaa Prophet And Loss numeroista 29-31 lueskellu. Niin ja Garth Ennis/John McCrea yhteistyö Dicks X-Mas Special. Niin paljon ku Ennis bändäri olenkin, on miehen ideat olleet aikas ohuita viime aikoina. Tosin tuo Punisherissa pyörivä tarinakokonaisuus on ihan jees, siinä on jopa kax ideaa.

Emmä kuiteskaa teitä kiusaa näillä viikottaisilla raporteilla ihan joka viikko, syy mixi kirjotan nyt, on se, että pakko mun on Y:tä puolustaa. Kovasti mä olen noista kahesta ekasta tbpstä tykänny, ei mua o osannu häiritä ne kohloudet mitä siellä ehkä o. Emmä osaa enää näin vanhana kovin kriittisesti kaikkeen suhtautua, osa on vain ihan toimivaa viihdykettä, kuten tuo Y.

[VesaK]

Eipä ole sarjiksia tullut erityisemmin hankittua eikä luetua tällä viikolla, mutta eilen olin liikenteessä monitoimi-ihme Tero Salomaan kanssa ja tulipa siinä taas monenlaista setvittyä. Kuten että Jii Roikosen (moi Jii!) suosikki-ateria on kylmää pitsaa ja kuumaa kahvia, toimii myös toisinkin päin, kuulemma. Legendaarista (ks. Viime vuonna Kemissä-albumi) Jasso-teippiä on yhä saatavilla.
Sarjainfo 4/03 on viimein painossa, ensi viikon lopulla saapuu. Muistakaa www.sarjakuvantekijat.fi :n sarjakuva lapsille - kilpailu, joka päättyy tämän kuun lopussa!

Nyt pitää valmistautua Angoulemeen, joudutte sitten siitäkin lukemaan puolentoista viikon päästä. Ranskalaiset tietokoneyhteydet tuntien voipi olla, ettei ihan reaaliaikaista yhteyttä kvaakkiin Anggulinnasta saada, mutta katotaan nyt.

[Morph]

Ihan kohtuullinen sarjakuvaviikko meikäläisellä:

Kirjastosta lainasin Hanneksen (Ernie) sunnuntaisarjoja yhden albumillisen, Darby Conleyn Vastakarvaan -debyytin, sekä Ville Pynnösen Unikurkialan ja Sokalin Ankardo-albumin Lempeä kuolema.

Hannes - Simo-sedän salatut eläimet: Tuttuja Hannes-sunnuntaisarjoja Piraija-klubista, mustekala-aterioista ja Pöpö-kissasta. Ihan mukavaa luettavaa, vaikkei mitään erityisiä värähtelyjä aiheutakaan.

Vastakarvaan: Reuben-palkittu sarjakuva poikamies Roopesta ja tämän lemmikeistä Nökö-kissasta ja Väsy-koirasta. Strippiä, vitsit on hivenen ennalta-arvattavia ja jotenkin "jenkkiläisiä" (vähän samaan tyyliin kuin Aidan takana -sarjassa). Piirrosjälki on mukavaa, mutta kaiken kaikkiaan ei sytyttänyt. Ehkä vika on minussa.

Unikurkialaa ja Lempeää kuolemaa en vielä ole lukenut. Ensinmainittu vaikutti kiinnostavalta pikaselailun perusteella, kivan makaabereita juttuja. Ankardo on suosikki vuosien takaa, mutta Lempeän kuoleman juonta en nyt muista. Rulettanee.

Lisäksi tuli ostettua Ornette Birks Makkonen kohtaa luojansa -albumi sekä viisi vuoden -88 Suomen Madiä.

Ornette Birks Makkonen kohtaa luojansa: Deejii seikkailee. Pauli Kallio -fanittaja kun olen, niin ei tästä ole pahaa sanottavaa. Ville Pirisenkin taide on loistavaa. Pitäisi vain kuunnella noita kaikkia sarjassa mainittuja artisteja samaan aikaan kun lukee, aika moni on tuiki tuntematon muuten kuin nimen osalta. Mutta yhtä kaikki, Ornette rokkaa!

Suomen Madit vm. 1988: Mad on rakas asia, ja nämä kokoelmasta uupuneet ohuet läppyrät oikein mainioita. MAD - Neljä kirjainta joihin voi luottaa! Jesh! Viime vuosina lukeminen on jäänyt, kun taso jossain vaiheessa putosi oikeasti todella alas.

Itsekin tuli tehtyä juttuja:

Erästä sivua olen iltaisin tussaillut koulu- ja muiden kiireiden antaessa myöten. Periaatteella "joka päivä jotain tämän sarjan eteen", joko ideoimista, luonnostelemista ja tussausta. Toivottavasti tästä tulee vielä jotain. Lisäksi suunniteltiin kaverin kanssa nettisarjakuvaa. Jeah, pyörät ne pyörii, toivottavasti jotain konkreettista saan aikaan joskus! Ihan hyvä viikko siis. Ensi viikolla lisää.

ps. Lisäksi tuli heräteostettua laadukasta musiikkia (Suedea ja Pearl Jamia).

[Veli Loponen]

*köh*Gentry Leen*köh*

No, Clarke lukee kannessa isommalla, niin ajattelin kirjoittaa vain sen ja kaikki heti tietävät, että missä mennään. Mutta hyvä kirja siitä huolimatta.

Just ostin Dragonballin ja se saa lukuvuoronsa sitten tuon kirjan jälkeen...

[Jukka]

Tällä viikolla muutin Lahteen.
Sarjakuvan tekeminen on jäänyt hiukan vähemmälle, mutta olen kantanut kirjastosta reppukaupalla sarjakuvia ja ahminut niitä kuin hullu kun en ole vielä saanut hommattua telkkkaria.
Voi olla, että olisi parempi jättää se telkkari hankkimatta ja keskittyä vain sarjakuviin, mutta sitten minulta jäisi näkemättä ainakin Suomen Robinson ja Miljonääri-Jussi. Eikä edes mitään hymiötä perään.

[Otto Sinisalo]

EDIT: Että sinä et sitten osaa kirjoittaa yhtään, Otto.

Äitis käyttää monoja.

Joka tapauksessa: Lisää sarjakuvia!

LUCIFER, Vol. 5: Lucifer päihittää jälleen ylivoimaiset esteet, ja me lukijat saamme kannustaa Saatan'aa. Kuka sanoi, etteivät sarjakuvat opeta arvoja?

PLANETES. Vol. 2: Sankari pelastuu RAKKAUDEN VOIMAN ansiosta, ja minä lopetan tämän sarjan seuraamisen tähän.

[vesa saarinen]

Minä olen tällä viikolla lukenut oikeastaan ainoastaan yhden sarjakuvan, ellei viikottaisia Aku Ankkoja lasketa:

Mäntylä-Koivusaari: Alainia - Ritari ja punahuivinen papitar on lukukokemukseni nimi, jonka ostin itse käsikirjoittaja Mäntylältä Turun CCC:ssä viime torstaina tavatessamme.

Alainia oli ihan kiva yllätys kyllä näin alkutalveksi. Jukka Koivusaaren piirrosjälki on fantasiasarjakuvan tyyliin osuvaa, sopivan rujoakin keskiaikavaikutteiseen Alainiaan. Varsinkin alkupuolella piirrostyö on sujuvaa.

Mäntylän teksti noudattelee aika pitkälti tässä ensimmäisessä osassa fantasiakliseitä (matka, 'odottamattomia tuttavuuksia'...). 20 sivussa tapahtuu aika paljon ja toisaalta aika vähän, mutta mukavia ylläreitä tekstissäkin on. Jatkoa odotellessa.  

[Otto Sinisalo]

Mitä teit tällä viikolla sarjakuviin liittyen: luit, piirsit, ostit, käytit ikkunoiden tilkkeenä, koska pakkanen on niin murhaava?

Minä kävin lompakkoni kanssa juhlimassa tuontisarjakuvien hinnanlaskua ja ostin tuoreita jenkkialbumeita.

GLOBAL FREQUENCY: PLANET ABLAZE on Warren Ellisin maksisarja, jossa high-tech-agentit pelastavat maailmaa päivän sci-fi-ideoilta. Myrskylinnut aikuisille. Yhdessä episodissa on RAKKAUDEN VOIMA -loppu, joka kalvaa. Komea taitelijakaarti, kuitenkin: JJ Muth, Steve Dillon, Gary Leach, David Lloyd...

[Tero Mäntylä]

No menin lukemaan Ghost in the Shellin uudelleen, lukasin Knights of the Dinner Tablen volumet 1 ja 2, lähetin pari Alainia #1 lehteä parille kirjastolle, lähetin Alainia # 2 käsikirjoituksen synopsiksen mahdolliselle piirtäjälle, järjestin yhden ihmisen vetämään sarjakuvakurssia ja mietin että pitäiskös sitä mennä aloittamaan ihan uus nettisarjakuva.

[Rami Rautkorpi]

GLOB FREQ: Arvasin, että Otto "tykkäisi" siitä yhdestä. Enimmäkseen tarinat olivat niin kaavamaisia, että edes hyvä (ei erinomainen) kirjoitus ja loistava kuvitus ei riittänyt pelastamaan niitä. "Kerros täynnä kulttisekopäitä! Mikä avuksi?" "Hei, minä tiedän: Ammutaan ne kaikki!" Päättyi kuitenkin hyvällä nuotilla, nimittäin se le parkour -juoksu piti suun hymyssä loppuun saakka. "Onneksi olkoon, hyödytön harrastuksesi pelastaa tänään maailman!"

SPIDER-GIRL #68, 1602 #6, SUPREME POWER #6, ASTRO CITY: LOCAL HEROES #5 ja CAPTAIN MARVEL #18, joista nostan esille SUPREME POWERIN "Teräsmiehen" ja "Batmanin" välisen hulvattoman, öh, ajatustenvaihdon, joka melkeinpä korvasi tarinan etenemättömyyden.

[Veli Loponen]

Ainoa uusi sarjakuva oli toi Dragonball #5, jonka ostin sunnuntaina. Oli ihan kiva, vaikka taistelua venytettiinkin ihan lopputtoman liikaa. Loppupuolella, kun alkoi uusi seikkailu, rupesi olemaan taas parempaa.
Clarken ja Leen Rama II:n luin loppuun ja käväisin kirjastossa kysymässä Gardens of Ramaa, mutta eipä ollut. Kadonnut  
Alpha Flightia olen lukenut myös hiljakseen (tällä tahdilla riittää vielä pari viikkoa).
Sarjakuvia olen väsännyt ihan liian heikosti. Pari sivua väritin ja skannasin reilun kymmenen väritettäväksi. Viikonlopun aikana voisi koittaa saada sitten noi tehtyä alta pois.
Koulussa typografiaa ja kuvankäsittelyä.
Niin joo. Kun ei löytynyt Gardens of Ramaa, lainasinkin Asimovin Ikuisuuden lopun ja siitä olen alkua vähäsen jo lukenut.

[Rami Rautkorpi]

Oho, miten pääsivätkin Mega ja Ryhmä-X unohtumaan. Chuck Austenin Ryhmis oli hauska, harmi että se loppui meillä siihen. Tekee melkein mieli ostaa loput jenkkikokoelmina, mutta onneksi ei ole varaa. Originista pidin alusta loppuun. Ylivertaiset oli... Mark Millaria.

Jaha, ensi viikolla tilipäivä. Olen ajatellut tutustua Stormwatchiin ja Authorityyn. Neuvoisiko joku mistä kannattaa aloittaa.

Ellisin Stormwatchit on koottu viideksi kirjaksi, mutta koska en siedä Tom Raneyn kuvitusta, suosittelen että aloitat vol 4:stä. Sitten Authority vol 1-2, tai jos rahaa liikenee (hei, kenelle minä oikein luulen puhuvani?) kovakantinen Absolute Authority.

Siihen kannattaakin sitten lopettaa, koska sen jälkeen Mark Millar kuljetti Authoritya kuin Christopher Walken Bruce Willisin isän kelloa. Puolet vol 2:sta on Millaria, joten ne pehmeäkantiset ostamalla voit kevyesti tutustua Millarin versioon, mutta muista pestä kätesi sen jälkeen.

[Otto Sinisalo]

GLOB FREQ: Arvasin, että Otto "tykkäisi" siitä yhdestä.

Viesti kaikille sarjakuvantekijöille, joilla on sarjakuva työn alla: jos tarinanne sisältää RAKKAUDEN VOIMA -loppuratkaisun, LOPETTAKAA VÄLITTÖMÄSTI.

"Kerros täynnä kulttisekopäitä! Mikä avuksi?" "Hei, minä tiedän: Ammutaan ne kaikki!"

Minä pidin ammunnasta. Se näytti hyvältä. Mutta! Mikä ihme oli tarinan puolenvälin - HEI SPOILEREITA HEI - käänteen idea?

"Huone on avoin, emme voi mennä suoraan sisään ampumaan!"
"Minulla on suunnitelma, d00d!"

Seuraava sivu: tyypit menevät suoraan sisään ja ampuvat kaikki. Mitä mitä mitä?

SPIDER-GIRL #68

...? ...!

[Rami Rautkorpi]

Raneyn Thor on upeaa kamaa.

Raneyn hahmoilla on lättänät naamat. Jos Raney piirtäisi sellaisen sarjiksen, jossa näytetään kuinka tarina "kuvataan", kuten Gaiman ja Bisley tekivät Batmanistä, niin siinä kaikkien näyttelijöiden naamat iskettäisiin pöytään, ennen kuin heidät päästetään kameran eteen.

Seuraava sivu: tyypit menevät suoraan sisään ja ampuvat kaikki. Mitä mitä mitä?

Kapteeni, uskon, että kyseessä on ihmiskulttuurille ominainen epäloogisuuden muoto, jota nimitetään huumoriksi.

SPIDER-GIRL #68

...? ...!

Ai, haluat että kerron, mitä siinä on meneillään? Okei, Mayn ystävä Brad on paljastunut mutanttienvihaajaksi, mutta vain May ja JJ Jameson (Jonahin pojanpoika) tietävät, että Brad on myös valmis siirtymään sanoista tekoihin. May ja JJ olivat nimittäin paikalla sellaisessa tilanteessa, mutta supersankari-identiteeteissään, eli Hämähäkkityttönä ja, öh, Surinana. Koulussa heidän siis pitäisi olla kuin eivät tietäisikään, mutta JJ on koko ajan vähällä tehdä Bradistä muhennosta.

Joo, ja sitten May hankki justiinsa uuden kampauksen, ja näyttää vain entistä enemmän äidiltään! Hubba hubba!