Kolmen kopla luettu ja ei tästä tarinasta sittenkään ollut kovin suureksi verenpaineenkohottajaksi, ennakkoarvailuista ja -toiveista huolimatta. Nizzin resepti oli 'paljon vanhaa, ei mitään uutta'. Joku voisi myös todeta, että tarina kulki käypäisesti kertakulutusseikkailuna.
Mutta oli tämä seikkailu kuitenkin kohtalaisen hyvä keskinkertaisuudessaan eli ei siinä suuria notkahduksia (jos ei huippuhetkiäkään) koettu. Yölliset taistelut tokassa osassa olivat parasta antia ja loppuratkaisullekin oli onneksi jätetty riittävästi tilaa. Civitelli oli taas huikea. Taustat oli piirretty ihan viimeisen päälle ja muutamat maisemakuvat saivat silmäkulman kostumaan. Vaikka Civitelli on mielestäni enemmän kotonaan kaupungeissa, niin täytyy sanoa, että on hän nykyään hiton pätevä elävänkin ympäristön (kosket, puut, pensaat, kaukaiset vuoret) piirustamisessa. Silti tykkään edelleen enemmän mm. Ticcin hieman karummasta tyylistä kuvata luontoa. Mutta Civi on kehittynyt!
Hyvää juhannusta kaikille kvaakkaajille!
