Luotetaan Hannuun siinä, että viiskytä niitä italian väri-Texejä julkaistaan. Itse olen tarkoituksellisesti vältellyt kaivelemasta aihetta, jottei polte kaikkien numeroiden hankkimiselle kävisi ylivoimaiseksi. Siis rehellisesti sanottuna en tiedä. Asko voi tietää ainakin minua paremmin.
Sitten aitoon asiaan. Lukaisin juuri Galepin ja pappa Bonellin viimeisen yhteisen Mefisto/Yama -tarinan "Mefiston varjo" (vuodelta 1983) ja kyllä oli mahtava. Monet moittivat Galepin olleen jo tuossa vaihessa tutinaiässä, ja voi se olla tottakin. Mutta minua eivät Galepin tutinat vaivanneet pätkääkään, vaan nautin älyttömästi joka sivusta. Ja tarina oli suorastaan hulppea. Tuntuu kuin Bonelli ja Galep olisivat ammentaneet tarinansa suoraan manalan syövereistä, sillä niin vakuuttavaa ja pelottavaakin meininki oli. Aivan mainio sivuhenkilö oli karmiva vampyyrilepakko Aryman.
Tämän luettani tuli väistämättä mieleen seuraavan Mefisto-tarinan, Nizzin kirjoittama, heikkous. Niin totaalisen täysin oli Nizzi onnistunut hukkaamaan "Mefiston varjossa" luodut jännitteet ja jännityksen, että se on liki rikollista. Noh, olihan Nizzin tarinassa ensiluokkainen aloitus, mutta se loppuosa oli tyrmistyttävä. Ehkäpä burn-outin jälkeen hommiin palannut Nizzi oli unohtanut, mitä oli ollut aikaiemmin kirjoittamassa. Ainakin hän oli unohtanut kokonaan tarinan "Mefiston varjo", jonka täten julkisesti nostan omaksi suosikikseni Mefisto-tarinoiden joukosta!
