Upea oli Tex-vuoden 2007 aloitus! Juna Redvilleen osoittautui laadukkaaksi tarinaksi Nizziltä, jolta näköjään voi odottaa minkälaista tasoa tahansa nykyään: hyvää, huonoa tahi jotain harmaan tasapaksua siltä väliltä. Taas oli juonessa aika rankkoja kohtia (intiaanipoikien ja roistoveljesten rääkkäykset), mutta ne toimivat hyvin ja perustelivat kaikkea muuta toimintaa. Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Ortizkin oli selvästi syttynyt tälle tarinalle. Hienoa oli hänen kuvituksensa kautta linjan, aina synkistä yömaisemista aavoihin preerioihin ja raivoaviin intiaaneihin saakka. Ja olihan se junakin ihan nätti. Mutta erityisesti pidin lopun dynamiittikohtauksesta. Sen Nizzi oli kehitellyt niin taidokkaasti, että oikeasti jännitti lukiessa miten Texin nyt käy. Eipä ole oikeastaan mitään pahaa sanottavaa tästä tarinasta.
Painolaatuun näyttäisi todellakin pätevän samat sävelet kuin edellisen numeron kohdalla. Mustan heikko taso paikka paikoin pisti edelleen silmään. Muuten kaiken kaikkiaan oli kyllä silkkaa nautintoa lukea tämä hieno seikkailu uudessa laadukkaassa ja letkeässä formaatissamme.
Kuten Jannekin ennakoi, tästä vuodesta voi tulla paras Tex Willer-vuosi pitkään aikaan. Hyvin se alkoi ja kiinnostavasti sen pitäisi kaiken järjen mukaan jatkuakin, kun kohta päästään noiden ”Almanacco-pläjäysten” kimppuun. Andreuccia, Rossia ja ripaus Civitelliäkin siis tiedossa!
