Tex Willer

[Herman.]

Sitä tullut fundeerattua että millainenhan Tex-tarina olisi mahtanut tulla jos vaikkapa norjalainen edesmennyt länkkärikirjailija ja Morgan Kane sarjan luonut Kjell Hallbing, salanimellä Louis Masterson olisi kirjoittanut yhden sellaisen vaikkapa joskus 90-luvun tienoilla vierailevana tähtenä esim johonkin suuralbumi sarjaan tai muuhun formaattiin kuten vaikkapa Maxi julkaisuun? Millaisenhan villinlännen maailman hän olisi mahtanutkaan loihtia Texiin ja olisikohan tarinassa mahtanut seikkailla mahdollisesti koko nelikkö, vaiko Tex ja Carson kahdestaan vaiko sitten pelkkä Texi yksinäisenä ratsumiehenä ja rangerina. Sen sanon että jokatapauksessa varmasti mieleenjäävä ja erilainen Tex Willeri seikkailu olisi varmasti tullut. Kuten Berardin Oklahoma tarina.  🤔🤠🏜🐴

[TexKiller]

Lukaisin vuoden 1980 (erinomaisen) tarinan Lohikäärmeen paluu vuosien jälkeen. Huomasin jo ajat sitten kelmitär Jane vihjaa Cristobalista Texille mutta mitään loogista syytä asialle ei ole. Tai ainankaan itse en löytänyt sellaista.

Tarinassa myös yksi parhaimpia kevennettyjä kohtauksia kun hautausurakoitsija sanoo antavansa alennusta Texin sanoessa on mahdollisuus lisäasiakkaisiin..

Carson mainitsee myös papagovelhon ennustaneen 90vuoden ikää, josta oli maininta täälläkin hiljattain. Ei kuitenkaan ainoa kerta suinkaan kun kyseinen ennustus ollut pokkareissa puheena.

[Herman.]

Löysin kirjastosta Tex-raamatun "Mestari kylvää kuolemaa." Täytyy sanoa että Mestarin paluussa Letterin kuvitus pääsee paremmin oikeuksiinsa isommassa koossa. Nautittavaa katsottavaa. Vaikkei nyt edes ollut huonoimmasta päästä pienemmässä pokkari koossakaan, ihan ok taide mutta siinä versiossa iäkkäämmän Letterin piirrosjälki on selkeästi tummempaa. Isossa kirjassa kyseisen tarinan viivat olivat ohuempia ja ns siistimpiä. Liekö kuvia käsitelty siistimmiksi jälkeenpäin vai johtuneeko vaan isommasta formaatista? 🤔

[MikaKLA]

Luin tuossa viikonloppuna vuoden 2005 Tex-pokkarit. Monta ihan hyvää tarinaa. Oli mm. Fuscon piirtämä neljän pokkarin tarina. Nyt alkuviikolla ja keskellä viikkoa on luettu vuosikerta 2006. Taas oli ihan ok tarinoita ja mieleen painuvana jäi tarina Kapinallinen (15-16).  Liuska-ajan Texejä 10-12 en lukenut. Nyt käyn vuosikerran 2007 kimppuun.

[TexMex]

Ellen ihan hakoteillä ole, kaikki perussarjan kansikuvat taitaa olla joko Galepin tai Villan käsialaa? Mistäköhän numerosta alkaen urakka siirtyi Villalle?

[M Menokiri]

En ole varma onko tämän jälkeen ollut muita, mutta 11/1994:n kannessa Galepin Tex heittää kuin terveiset lukijoille ja aurinkokin on kuin painumassa mailleen. Kansien välissä on Galepin viimeinen sarja, tasan yhden numeron mittainen Huuto myrskyssä.

[Kujis]

Uusia tuskin, sillä Galleppini kuoli maaliskuussa 1994. Tämä viimeinen Galleppinin tarina ja kansi julkaistiin kuukausi ennen kuolemaa Italian numerossa 400.

[Janne]

Onhan noita kansimaakareita ollut jonnin verran muitakin. Esimerkiksi Letterin Oklahomassa oli varsin erikoiset kannet ja silloin, kun suuralbumitarinoita julkaistiin pienessä koossa, niin niissä oli albumin tekijöiden tekemät kannet tai sisäsivulta näpsäisty kuvasuurennos kantena. Ja sama peli on ollut myös joissakin Color Tex -kansissa. Kaikki nämä tiedot löytyvät esimerkiksi Texyklopedia-kirjasta.

[TexMex]

Suuralbumit tietenkin asia erikseen, eikös niissä aina ole piirtäjän tekemät kannetkin? Samoja kansia kai niissä kutistetuissakin käytettiin. Lisäksi lähivuosina parissa sellasessa normisarjan väritetyssä "täytenumerossa" kyllä oli ihan muun kuin Villan tekemät kannet, mutta näin pääpiirteittäin.

Tuo Texyklopedia on vissiin ihan kattava opus, joskus lukenut Jannen tex- kirjat, oli mielenkiintoisia, mutta ei enää ihan ajan tasalla kun viimeisestä jo yli kymmenen vuotta. Sisältääkö tuo Texyklopedia "samat asiat laajennettuna/päivitettynä" vai miten sisältö vertautuu Jannen kirjoihin? Löytyykö esim. kattavat tarinalistaukset niin kuin Jannen viimeisessä kirjassa?

[Janne]

Texyklopediassa on samanlainen tarinalistaus kuin meikäläisen kirjoissa mutta toki päivitetty. Lisäksi siellä on kansimaakarit listattu todella hyvin. Kaikenlaisia muitakin tilastoja löytyy.

[willeristi]

Carson mainitsee myös papagovelhon ennustaneen 90vuoden ikää, josta oli maininta täälläkin hiljattain. Ei kuitenkaan ainoa kerta suinkaan kun kyseinen ennustus ollut pokkareissa puheena.

Kyseinen maininta löytyy numerosta 7/1980 sivulta 127.

Onkohan pappa-Carsonilla muistin kanssa ongelmia, koska numerossa 7/1993 sivulla 84 hän mainitsee papagovelhon ennustaneen hänelle 100 vuoden iän?  Toisessakin seikkailussa on kyse 100 vuoden iästä ja se löytyy numerosta 5/1992 sivulta 87.

[willeristi]

Tex omaa jonkin verran sivistystä myös teatteritaiteesta, kun hän tunnistaa Shakespearen Hamletin. Tämä käy ilmi
numerosta 10/1980 sivulta 106.

Myöhemmässä seikkailussa Hamlet on suuri tuntemattomuus Texille ja Carsonille. Kts. nro 8/1993 sivu 80.


Texin seikkailuja on niin tuhottoman paljon, että käsikirjoittajilla on varmaan lähes mahdoton tehtävä pitää  tarinan kaikki yksityiskohdat linjassa vanhojen seikkailujen suhteen. 

Näitä merkityksettömiä epäyhtenäisyyksiä on kiva bongata.   

[Nokus]

Vuoden 2016 n:o 13 Kit juo viskiä, olikohan eka kerta. muistaakseni ei ole koskaan mainostettu että joisi alkoholeja. Päin vastoin!

[TexMex]

Eikai Kit Willer ikinä sentään ole lasiin sylkenyt, vaikkei mikään sieni olekaan... ehkä ihan alkupään tarinoissa, missä oli vielä aika selkeästi alaikäinen, varmaan 17-vuotias kloppi. Pat McRyanhan se on kuuluisa absolutisti, vaikka muistaakseni jossain tarinassa joi hänkin. 

[Secos-Bill]

Tex omaa jonkin verran sivistystä myös teatteritaiteesta, kun hän tunnistaa Shakespearen Hamletin. Tämä käy ilmi
numerosta 10/1980 sivulta 106.
Myöhemmässä seikkailussa Hamlet on suuri tuntemattomuus Texille ja Carsonille. Kts. nro 8/1993 sivu 80.

Eräässä lähteessä mainittiin, että kultakuumeen aikoihin USAssa ei ollut juurikaan kirjapainoja ja kirjat olivat pitkälti tuontitavaraa Englannista. Ja ne olivat varman päälle valittuja klassikoita, eli raamattu ja paljon Shakespearen tuotantoa, joita väki sitten luki useampaan kertaan. Lähteen mukaan oli tavallista, että lännessä miehet saattoivat yhtäkkiä päättää piristää iltaa saluunassa teatteriesityksellä, johon näyttelijät otettiin paikalla olevista kullankaivajista ja paimenista ja nämä osasivat repliikkinsä ulkoa.
Vasta myöhemmin, kun kirjapainoja alkoi tulla myös länteen ja alettiin julkaista pulp-vihkoja esim Kit Carsonin seikkailuista, niin raamattu ja Shakespeare jäivät suosiosta.