Tex Willer

[Wade]

...koska niillä oli helppo viestittää tärkeitä asioita pitkiäkin etäisyyksiä. Ketju-tuli menetelmää käytettiin, kun sanoman piti yltää kauas. Vastaanottaja lähetti saman viestin eteenpäin ja näin tärkeä tieto kulki hetkessä satoja kilometrejä. 

Ja helposti tuli rikkinäinen puhelin- efekti? Rauha muuttui sodaksi? Viestin välittäjähän saattoi myös olla vilpillinen, tai naapuriheimon leivissä. Enää en valita, vaikka Dna tökkisi hiukan.

[WildFinn]

Kannattaa kuunnella tuo ohjelma ku se poistuu areenasta 12.10.2008
mielenkiintoinen juttu http://areena.yle.fi/toista?id=1487446

[Dakota]

Kannattaa kuunnella tuo ohjelma ku se poistuu areenasta 12.10.2008
mielenkiintoinen juttu http://areena.yle.fi/toista?id=1487446

Kiitos vinkistä!
Kuunneltu on. Itse tiesin suurinpiirtein samat asiat savumerkeistä, mitä Riku T. Hämäläinen kertoi. Hyvin salattu koodikieli siellä taustalla oli, joka oli ennalta sovittu lähettäjien ja vastaanottajien välillä. Vihollisheimon edustajien oli aika vaikea puuttua tähän viestintäkeinoon, koska he eivät voineet tietää mitä merkit tarkoittivat. Varmasti jokuset kyllä pyrkivät kuitenkin myös hämäämismielessä savumerkkejä lähettämään.
Tästä areena jutusta selvisi  se, että sarjakuvat ja lännen elokuvat liioittelivat savumerkkien käyttöä.  Hämäläinen kertoi tasankointiaanien käyttäneen myös peilejä viestien lähettämiseen. Valkoisilta kauppatavarana ostetut peilit toimivat  aukeassa maastossa hyvin auringonsäteen osuessa niihin. Näillä heijastuksilla ei kuitenkaan kovin monia asioita pystytty viestittämään.

Viestinviejinä toimivat tietenkin myös ratsumiehet ja nopeajalkaiset juoksijat.

[Hannu]

Onpa kerrassaan upea paketti tämä uusi kovakantinen Mefiston poika! Eilen ostin Akateemisesta kirjakaupasta, hinta oli 3 euroa halvempi kuin banaanipressillä.

Suuret kiitokset Askolle, sekä myös Jannelle ja Wadelle kiinnostavasta Galep artikkelista!
   

[VilleM]

Hulluilta päiviltä tarttui mukaan Mefiston poika-järkäle. Hinta oli erittäin kohtuullinen sivumäärään ja laatuun nähden. Meinaa kyllä sopivat laatusanat kohta loppua kesken näiden kovakantisten Texien kanssa, mutta todetaan nyt vaikka Yamasta, että fantastinen, tyrmäävän hieno julkaisu! Iso kiitos tekijöille.

Ainoa murhe on, koska tämän ehtisi muilta kiireiltään lukea. Mieli kun tekisi heti.

[Janne]

Iso ansio lopun artikkeliin kuuluu Askolle, joka sai minun ja Waden raakileesta muokattua mielestäni oikein toimivan jutun.

[Samu94]

Tulipa tässä luettua tuo Zeke Colterin balladi, eli Tex 6/2008. Oli kyllä mielestäni parhaimpia Willereitä joita olen lukenut. Todella hyvä tunnelma, ja tarina oli sopivan pituinen. Tällaista lisää!

Jos palataan tähän Mefiston poikaan, täytyy sanoa että edullinen on. Sivumäärään nähden olisin maksanut enemmänkin, mutta en valita...

[Wade]

Iso ansio lopun artikkeliin kuuluu Askolle, joka sai minun ja Waden raakileesta muokattua mielestäni oikein toimivan jutun.

Juurikin näin!

Yama pitäisi saada itsekin luettua, muttei ole kerennyt. Joku muistaakseni arvioikin juttua nettiin tulevaisuudessa.

[Samu94]

Joku muistaakseni arvioikin juttua nettiin tulevaisuudessa.

Nythän tuo näyttää olevan etusivulla. Erittäin hyvä arvostelu, ja kuviakin on mukavasti. Arvostelun luettuaan on vähintäänkin pakko höllentää kukkaron nyörejä ja ostaa tämäkin julkaisu.  Tosiaankin kiitokset Jarkolle hienosta arvostelusta!

[Jarkko Sikiö]

Kuten nopeimmat lännenmiehet jo huomasivat, kovakantinen Tex Willer: Mefiston poika on arvioitu etusivulla.

Kuten useasti olen manaillut, menin typerästi myymään Willerit viitisentoista vuotta sitten. Henkilökohtaisesti Luurankoylänkö oli näin vuosien jälkeen melkoista tervan juontia, Lurker oli omassa arviossaan aivan liian helläkätinen sitä kohtaan. Oman arvioni kommentit Luurankoylänköä kohtaan eivät olleet siis palautus Lurkerin puolelle kenttää, on vain oleellista tietää, etteivät velhotarinat ole millään tavoin yhteismitallisia.

Mefiston poika olikin minun tapauksessani riemullinen jälleennäkeminen. Ahmaisin tarinan yhdellä istumalla vaikka aikaa siinä menikin. Sydän vain pamppaili rinnassa kuin nuorna poikana. Hagelberg käyttäköön kommenttejani vapaasti, mikäli koskaan tekee jatkoa Kovalle lännelleen.

Jos sivupoluille harhaudutaan, kuten kuvanäytteistäkin näkyy, vanhemmissa tarinoissa minua viehättää Carsonin vahva osuus. Minua uudemmissa tarinoissa, erityisesti Nizzin kirjoittamissa, sieppaa aivan vietävästi, että Carsonille on varattu lähes puupään rooli. Tex hoksaa kaiken, päättää kaiken ja ampuu vielä roistotkin Carsonin usein vain äimistellessä vieressä. Ei käy! Carson on yhtä kova luu kuin Tex itse, ei mikään koominen sidekick.

Toimitukselle sellaisia terveisiä että kirjoitusvirheitä on nyt luvattoman paljon. Suuri osa ei ole lyöntivirheitä, vaan ajatuksen harhailua. Ainahan sitä virhe tai pari onnistuu hiipimään mukaan, mutta tässä tapauksessa häröjä lienee varmaan täysi tusina, mikä saa lukijan jo kiristelemään hampaitaan. Laskekoon tarkemmin, ketä huvittaa, erityisesti alkuun niitä on kasautunut melkoinen määrä.

Arvostelussa asia on sivuutettu, onhan toimitus tehnyt merkittävää työtä näiden eteen, joten en tahtonut asian nousevan hallitsemaan arvostelua. Taustaa julkaisupolitiikan osalta on Kvaakissa valottanut Asko Alanen tässä viestissä.

---

Mitä arvosteluun itseensä tulee, kaikki kommentit ja kritiikki on tervetullutta. Arvostelua voi ruotia myös ilman yhteyttä Mefiston poikaan tässä ketjussa.

[Nikopol]

Pikainen kysymys vain. Onko Maxi Texien julkaisu nyt lopetettu, ja ovatko nämä kovakantiset juhla-albumit korvanneet nämä? Sain juuri luettua tuon Fort Sahara Maxin ja totesin, että tuossahan oli palautusviikko jo 29 ja uutta ei ole sen jälkeen kuulunut. Tästä on varmasti jo  keskusteltukin foorumilla, mutta en ehtinyt nyt lukemaan viestiketjuja kokonaisuudessaan läpi.

[Samu94]

Eipä ole lopetettu. Kohta on uusi Maxi tuloillaan. Bookplus ilmoittaa ilmestymispäiväksi 17.10, mutta sehän ei välttämättä pidä paikkaansa.

[Hannu]

Irlannin Pat -Maxiahan tässä odotellaan vesi kielellä, on vain ollut kaikkea muuta herkkua tarjolla ettei ole Askoa rohjennut tällä vaivata. Eiköhän se sieltä pian tule (tahtoo heti!)   

[Janne]

Toimitukselle sellaisia terveisiä että kirjoitusvirheitä on nyt luvattoman paljon. Suuri osa ei ole lyöntivirheitä, vaan ajatuksen harhailua. Ainahan sitä virhe tai pari onnistuu hiipimään mukaan, mutta tässä tapauksessa häröjä lienee varmaan täysi tusina, mikä saa lukijan jo kiristelemään hampaitaan.

En ole vielä Mefiston poikaa lukenut. Mietinkin, että pitäisikö tästä olla huolissaan. Luurankoylängössäkin oli niinkin tuttu sana kuin amigo kirjoitettu peräti kahteen kertaan muotoon amiko, mikä on mielestäni aika kummaa. Asia selittyisi kuitenkin sillä, jos tässä on käytetty vanhaa käännöstä ja teksit näpytelty digitaalisiksi ekan julkaisun pohjalta. Siihenhän niitä typoja helposti eksyy (jep, kokemusta on...). En ole kuitenkaan jaksanut vertailla käämnnöksiä, joten Asko paljastanee vallinneen menettelytavan.

[Asko AA]

Irlannin poika Pat on vihdoin menossa painoon.
Ilmoitan ilmestymispäivän heti, kun se vahvistuu. Toista kuukauttahan tuohon menee.

Eri opusten vaiheistus menee ironista kyllä tahattomasti vähän paremmin, kun Maxi siirtyy julklappi-paikalle. Italian värillisestä normisarjan juhla-Texistä ei ole kuulunut eikä näkynyt käännöskappaletta saati materiaalia LUKUISISTA ja TOISTUVISTA kyselyistä huolimatta, mikä tarkoittaa tässä vaiheessa sen siirtymistä ensi vuodelle. Iskuryhmä lähtee huomenna Frankfurtin messuille kohtamaan SAF-Ervinin silmästä silmään.

Toimitus ottaa vastaan terveiset Yama-kirjan tekstihäröistä. Olisikohan aika hankkia uudet lukulasit... Tällaiset jäävät aina kaihertamaan, mutta ei niistä pidä vaieta.