Tuosta Manaran kannesta ja Wonder womanin uuden tekijätiimin, Finchin pariskunnan, lausunnosta jossa piirtämisestä vastaava David lopussa käytti valitettavaa ilmaisua eritoten boldaamastani kohdasta :
David: And for my part, I'm excited to be drawing Meredith's story and to be drawing such an icon. That's something -- since I've been at DC, it's been an incredible privilege to be able to draw characters like Batman, and to the limited degree I've had, to draw Superman, and now to get into Wonder Woman. I think she's a beautiful, strong character. Really, from where I come from, and we've talked about this a lot, we want to make sure it's a book that treats her as a human being first and foremost, but is also respectful of the fact that she represents something more. We want her to be a strong -- I don't want to say feminist, but a strong character. Beautiful, but strong.
molemmista noustiin barrikadeille jo heinäkuussa.
Ja kyllä siis varianttikannesta, tämän osuessa samaan saumaan kuin enemmän syystäkin näkyvyyttä saanut Assassin creedin "ei pelattavaa naishahmoa" rähinä.
Kyllä, seksismi on ihan olemassa oleva asia jota moni ei yleensä edes ajattele tai kyseenalaista.
Se kun on läsnä ja näennäisen "muuttumaton vakio"
Sivu pari sitten ketjussa mainittu Hawkeye initiave on ollut jo pitkään tuttu kuten myös muu genderbent sarjispuoli eli tilanteen kääntäminen toisin päin.
Minusta vaan jos keskitytään ainoastaan hahmojen ensisijaisiin tai toissijaisiin seksuaalisiin piirteisiin, joita tarkkaan ottaen rinnat eivät ole, mennään rimasta ali ja ohi.
Biologisesti ottaen rinnat eivät liity mitenkään seksuaalisuuteen vaan ovat kuten katjussa muistaakseni on aiemmin mainittu sisäänrakennuttu jälkikasvun ruokintamekanismi.
Se mikä kenellekin on kiihottava juttu ei liitykään suoraan vain lisääntymisjärjestelmäämme, toisilla se on jalat, tunnen käsifetistejä useammankin(joillain käsivarret, toisilla kädet) mutta en näe tarvetta Kädet sarjakuvissa ketjulle.
Koska kuitenkin naisten rinnat on seksualisoitu muuallakin kuin sarjakuvissa asiaa tulee silti käsitellä.
Sarjakuvia kun lukevat naisetkin, myös supersankari-, toiminta-ja kauhusarjakuvia ja ovat lukeneet vuosikymmeniä.
Enin osa vaan ei keskustele niistä samoin kuin miespuoliset fanit ja taidesarjakuvapuolen kanssa heillä on harvemmin mitään yhteistä sanottavaa kun ajoittain samaakin lajityyppiä harrastavat torppaavat heidät sukupuolen perusteella niin miksi sitten ottaa vielä elitistien ylenkatse ja halveksunta päälle lajityypin puolesta?
Oman kokemuksen mukaan monia tässäkin ketjussa naureskeltuja ja pilkattuja sarjakuvia lukeneet naiset ovat kokeneen sen jota kutsun Kapteeni Amerikka -hetkeksi: todellisuus osoittautuu joksikin ihan muuksi kuin ennakkoluulot ja valmiiksipureskeltu ympäristön syöttämä malli on.
Power girlin puvussa on kyllä valtavien meijerien kohdalla univormussa aukko, mutta persoonansa ja tarinat jotain ihan muuta. Ne jotka olen pitkin hampain saanut lukemaan Bomb queenia tai Empoweredia hihkuvat että tämähän satirisoi yhteiskunnan seksismiä ja on viime kädessä naisten puolella.
Sama kuin se tähtilippuun pukeutunut patriootti joka ei olekaan America über alles fasismia vaan enemmän jenkkilän epäkohtien korjaamista osoittamisen kautta kun sarjaa lukee eikä vain katso pintaa.
Se tosin vaatii ihan sitä oman pään käyttöä ja asiaan tutustumista.
ja keskittymistä tarinaan ja hahmoihin, ei yksin kuviin.
Hauskana detaljina mainittakoon Tom of Finlandin tuhmat ruudut näyttely jossa tuli käytyä ja se oli Louvren Mona Lisa-jonoa lukuunottamatta täyteen ahdetuin taidenäyttely ikinä.
Kyllä, käyn usein taidenäyttelyissäkin mutta snobien elitistien paikka on minusta taidelajista riippumatta tienpohjan täytteenä.
Laaja naiskaarti oli paikalla vaikkeivät Tompan homomiehet heille tarjoa sen enempää kaltaiselleni heteromiehelle.
(Ei että naiset olisivat korkealla moraalisella jalustalla ja seksismiin kykenemättömiä.)
Tämä ei estä näkemästä mikä kuvissa toimii, hyväksymästä niitä taiteena vaikkei sitä olekaan tehty juuri omiin seksuaalisiin tarpeisiin.
Niissäkin oli anatomisia klaffeja mutta ne toimivat tarkoituksessaan, kohderyhmän ulkopuolinenkin tajusi mikä se juttu on vaikkei oma ollutkaan.
Vielä kun samana päivänä kävi Norman Rockwell näyttelyssä ja hokasi että jotain Touko Laaksonen lainasi tämän kerronnasta, varsinkin merimiehistä ja sotilaista, omaan kuvastoonsa joko tietoisesti tai tiedostamatta.
sen osasi laittaa taiteelliseen ja kulttuuriseen jatkumoon.
Se pakottaa miettimään mikä on rintojen funktio sarjakuvassa, onko se todella vain joidenkin piirtäjien omaa fantasiointia(Crumb ja Serpieri tulevat omaan mieleen heti) vai onko jossain kyse seksistisen status quon ylläpitämisestä tai tarinallinen funktio sekä seksimin osoittaminen kuten mm.Jennifer Bloodissa nimikkotappajan käyttäessä omaa naiseuttaan myös yhtenä aseena arsenaalissaan alapäällään ajattelevia miesvastustajia vastaan.
Jennifer blood on hyvin kirjoitettu ja feministinenkin sarjakuva mutta ei kiltti sellainen.
Naisten haarniskointihan sarjakuvissa on yleensä se kolme postimerkkiä narussa mutta oikeissa käsissä käsikirjoituksellisesti myös psykologista sodankäyntiä.
Matkamiehen kanssa juttelin keskiajalle sijoittuvasta tarinasta jonka yksi päähahmoista olisi mies täydessä levyhaarniskassa miekkoineen ja kirveineen mutta haarovälissään ei ole haarniskaa eikä rihmankiertämääkään.
Miettikääpä tovi että olisitte taistelukentällä ja moinen kävelee vastaan.Haarniskoitu kaveri penis ja kivekset paljaana astalo kourassa.
Ihan sama kumpaa sukupuolta edustat, se
on häiritsevä idea.
Ensimmäinen ajatus vastustajalla ja lukijalla on että ihan kaikki muumit eivät tyypillä ole laaksossa. Se onjoko mielenhäiriö tai taktinen etu ja tarinallisesti molemmat ovat toimivia ratkaisuja.
Silloin kun ainoa tarkoitus tarinankerronnassa on tarjota puolivillaista pehmopornohuttua naishahmojen osalta homma on aika väsynyttä ja aika meni siitä ohi jotta kohisee, mutta Magritte pitää yhä kutinsa Ceci n'est pas une pipe.
ne eivät ole oikeat rinnat.
Joskus taas rinnat ovat sarjakuvissa ovat koska naisilla on rinnat, isot, pienet tai jotain siltä väliltä.
Niiden merkitys vaan on vaikuttavampi koska ne ovat
piirretyt ja siis tietoisesti tehdyt.
Toisin kuin valokuvat, jotka sitten retusoidaan ja photoshopataan halutun filtterin ja yhteiskunnalle syötetyn ihanteen mukaiseksi.
Siksi nousee keskustelu miksi juuri tuollaiset miksi tuolla naisella on selkeästi vain miehille sunnatut hinkit.
Yksittäinen asiayhteydestä irrotettu kuva tai kansi on silloin irti taidemuodosta,
SarjaKuvasta.
sarjakuva on ennen muuta kontekstin taidetta.
Ja kuva-sanasta huolimatta niillä kuvissa olevilla piirrettyillä kirjaimilla on muukin sisältö kuin onko kyseessä comic sans vai ei.
ja joskus, koska kyse on sarjakuvasta:
ne ovat vain provottamassa.
Ja joskus joissain hahmoissa seksuaaliset piirteet ovat osoittamassa ettei seksuaalisuus ja siihen liittyvät sosiaaliset konstrukstiot hahmon kohdalla ole enää merkityksellisiä:
liian usein ne ovat kyllä ruokkimassa vain alhaisimpia yhteisiä nimittäjiä miespuoliselle kohdeyleisölle, sen myönnän mutta yhtälö ei ole niin yksinkertainen kuin miltä vaikuttaa.
