Minulla on aika kattava setti Karin piirroskirjoja. 40, kun mukaan lasketaan Kari Hvitträskissä -vihko sekä ne joissa ei ole varsinaisia pilapiirroksia, eli molemmat Kakarakirjat sekä 1998 julkaistu Vähäiset. Lisäksi on Kolmivarpainen sammakko, Löysin lännen, Otavan julkaisema Välskärin kertomuksia, Manu ja kultatupsu -albumi sekä Karin lääkärikirja.
Jukan mainitsemia Gunnar Mattssonin kirjoja minulla ei ole, mutta Pentti Huovisen toimittama vitsikirja Kekkosen näkönen mies - Kekkoskaskuja 75 vuoden ajalta (Weilin + Göös, 1975) löytyi sattumalta yhdestä divarista vuosia sitten. Siinä on kuvituksena Karin Kekkos-aiheisia pilapiirroksia joista osaa ei muista kokoelmista löydy.
En ole kaikkia sekalaisia julkaisuja viitsinyt poimia, vaan tyytynyt niihin jotka tuntuvat oleellisilta. Katson oman kokoelmani olevan jo riittävä, en jaksa metsästää mitään puuttuvia kirjoja.
Hankalin oli ehdottomasti se ensimmäinen pilapiirroskokoelma, Karin parhaat vuodelta 1953. Siitä en ollut koskaan nähnyt edes kuvaa missään ennen kuin onnistuin lopulta viime helmikuussa saamaan sen viidelläkympillä yhdestä nettiantikvariaatista.
Olen ollut Kari-fani ihan 1980-luvulta asti. Jo poikasena tykkäsin leikata Hesarista piirroksia talteenkin. Tutuilla ja sukulaisilla oli muutama piirroskokoelma, joita lueskelin aina kun oli mahdollisuus. Niin, ja tuoreeltaan vanhemmilta lahjaksi saamani Maxi-Kari (1985) ja Kari-kanava (1987) muodostivat oman kokoelmani perustan.
En tietenkään pysty sulattamaan Karin joitakin asenteita, kuten sovinismia, muukalaispelkoa ja luonnonsuojelijoiden mollaamista. Yritän parhaani mukaan katsoa vähän läpi sormien noita hänen vikojaan. Ei ketään kannata yltiöpäisesti fanittaa, jokaisella on huonot puolensa.