Olettehan huomanneet, että mediatalojen maksumuureissa sarjakuvat ovat usein se tilkitsemätön rako.
Hesarin nettisivuilla voi viikossa lukea 5 ilmaista juttua ja sitten kehotetaan liittymään tilaajien joukkoon. Fingerporia voi lukea kuitenkin mielin määrin.
Suomen Kuvalehden tiukka maksumuuri ei salli yhden ainokaisen jutun lukemista, mutta sarjakuvat voi lukea vapaasti.
Teknisesti ei ole mitään eroa, mitä sisältöä rajoitetaan ja mitä sallitaan. Tuskin levityssopimuksissa kielletään sarjakuvasisällön rajoittamista lukijoille, jotka eivät lukemisesta maksa (luulisi ennemmin vaadittavan päinvastoin).
Mitä tämä sitten kertoo? Fingerpori ehkä onkin sisäänheittotuote ensiyön oikeuden ansiosta Hesarille, mutta tuskin Helmi ja Heikki (tai edes Kramppeja ja nyrjähdyksiä) sitä olisi SK:lle.
Ei sarjakuvasisältö nyt tässä mielessä voi täysin merkityksetöntäkään olla.
EDIT: Korjattu hassu ajatusvirhe.
