Kirjoittaja Aihe: Milton Caniff  (Luettu 30329 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Jyrki Vainio

  • Mielikuvittelija
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 628
  • Kvaak!
Vs: Re: Milton Caniff
« Vastaus #30 : 09.01.2008 klo 10:58:06 »
Tuo oli minulle aivan uusi juttu. Olen aina kuvitellut, että sunnuntain jakso on tavallaan tiivistelmä viikon stripeistä. Aina oppii uutta.

Muuallakin maailmassa on sama käytäntö kuin Suomessa, jossa lehdissä useimmiten on arkena ja viikonloppuisin eri sarjat, eli siis sarjojen päivästrippi ja sunnuntaisarjat myydään lehtiin erikseen. Tästä johtuen myös sarjojen levikkiluvut ("tämä sarja ilmestyy niin ja niin ja niin monessa sadassa lehdessä") saattavat olla hieman harhaanjohtavia, sillä siihen sisältyvät nämä molemmat. Jos joku lehti julkaisee siis sekä strippejä että sunnuntaisarjoja, se lasketaan kahteen kertaan.

Johannes

  • Jäsen
  • Viestejä: 181
Vs: Re: Milton Caniff
« Vastaus #31 : 09.01.2008 klo 11:22:16 »
Caniffilla nimenomaan oli tuo tapa tehdä yhtä tarinaa, kuten Jalavan Suuri Sarjakuvakirja 1:stäkin voi havaita.

Dick Tracy oli ja on edelleen sellainen, jossa arki- ja sunnuntaistripit ovat samaa tarinaa. Käytäntö alkoi jo 1932.

Johannes

  • Jäsen
  • Viestejä: 181
Vs: Milton Caniff
« Vastaus #32 : 09.01.2008 klo 13:52:46 »
Omakin vaikutelma on, että Dick Tracyn juonessa pysyi kiinni vain arkistrippejä lukemalla. Tuon Dick Tracyn Casebookin, sellainen pehmytkantinen, olen itsekin lukenut mutta kauan sitten, eikä siinä tosiaankaan ollut sunnuntaistrippejä varhemmilta vuosikymmeniltä. Opus löytyi täkäläisestä kirjastosta.

Dick Tracyn virallisilla kotisivuilla on kuitenkin maininta vuoden 1932 kohdalla, että the Sunday pages merge with the daily continuity strip. On osoitteessa: http://www.comicspage.com/dicktracy/dick_timeline.html

Milloinkahan muuten Caniffin Terry and the pirates -sarjan arki- ja sunnuntaistripeistä tuli samaa tarinaa? Itsellä on hyllyssä Nostalgia Pressin Terry and the pirates Meet Burma, joka sisältää tarinan vuodelta 1936 vain arkistrippeinä. 

 
« Viimeksi muokattu: 09.01.2008 klo 14:51:16 kirjoittanut Johannes »

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Vs: Milton Caniff
« Vastaus #33 : 09.01.2008 klo 16:43:31 »
Jostain sarjasta joskus huomasin että sunnuntaisivu oli tosiaan tiivistelmä ja kertausta arkistrippien tapahtumista. Eli oli sama kumpaa seurasi.
En saa vain päähäni mikä se oli. Ei tässä mainittuja kuitenkaan.

Ainakin Caniffin Steve Canyonissa oli tuollaista, muistaakseni. Ja Frank Robbinssin Johnny Hazardissa.

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 5 232
Vs: Milton Caniff
« Vastaus #34 : 09.01.2008 klo 17:47:15 »
Ainakin Star Warsin sanomalehtiversiossa (jota Jalava on nyt julkaissut 2000-luvulla kolmena albumina) sunnuntaisarja kertaa arkiviikon tapahtumat. Noissa albumeissa on julkaistu muutoin vainarkistripit, mutta Petturin peli -albumin avainkohdissa myös sunnuntaistrippi, koska tällöin sunnuntaina tarina meni vahingossa eteenpäin.

Steve Canyonia julkaistiin jonkin verran Agentti X-9:ssä. Agentti X-9 on muuten yksi lehti, jonka sarjaindeksit valitettavasti puuttuvat netistä.

Johannes

  • Jäsen
  • Viestejä: 181
Vs: Milton Caniff
« Vastaus #35 : 11.01.2008 klo 21:08:07 »
Aikoinaan oli lehti nimeltä Will Eisner's Spirit (Kitchen Sink). Numerossa 34/1982 alkaa keskustelu Shop Talk  with Milton Caniff. Sen kuvituksena on mukana pystymuotoinen sunnuntai Steve Canyon vuodelta 1951, jossa piirros menee vaakatasossa kuvien raamien ylitse. Ne S. Canyon sunnuntaioriginaalit, jotka on tullut nähtyä esim. Heritage -huutokaupan arkistosta, ovat vaakamuotoisia ilman rajoja ylittävää piirräntää.

roju

  • sarjispelle
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 738
Vs: Milton Caniff
« Vastaus #36 : 12.01.2008 klo 12:11:05 »
Oih, onneksi huomasin tämän ketjun. Caniff on aivan suosikkipiirtäjiäni, ja kyllä se tarinankerrontakin sujuu alun jälkeen varsin suvereenisti. En yleensä ole tämän genren (seikkailu)/aikakauden sarjakuvien ylin ystävä, mutta T&TP on minusta kirkkaasti kauniimpi ja kiinnostavammat tarinat kuin esim. Eisnerillä. Justiin tuli taas Spirittiä luettua hiljan, ja vaikka ne ovat todella eheitä ja hienoja tarinoita, jotenkin vaan tykkään Caniffista enemmän.

Dick Tracysta tykkään kanssa kovasti, onkohan niistä jotain vastaavaa järkelettä saatavilla?
Muista poika, että tämän päivän kapinallinen on huomispäivän pieru.

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Milton Caniff
« Vastaus #37 : 12.01.2008 klo 14:12:33 »
Dick Tracysta tykkään kanssa kovasti, onkohan niistä jotain vastaavaa järkelettä saatavilla?
Checkerillä on kolme Dick Tracy: The Collins Casefiles kokoomaa ja IDW:ltä on toistaiseksi tainnut tulla kolme isoa Complete Dick Tracy kovakantista jotka taitaa olla vastaavia kuin niiden Terry and the Piratesit. Hintaa ainakin oli saman verran eli $29.95 -halvalla menee!

Johannes

  • Jäsen
  • Viestejä: 181
Vs: Milton Caniff
« Vastaus #38 : 12.01.2008 klo 20:19:11 »
Caniffilta voi löytyä myös oppia sellaisille, jotka tuskailevat ihmisen anatomian kanssa. Liite on peräisin aikaisemmin esillä olleesta Eisner-Caniff -keskustelusta.

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Vs: Milton Caniff
« Vastaus #39 : 15.01.2008 klo 13:16:41 »
Nyt on ensimmäinen Terry etc. kokoelma luettu. En voi muuta virkkoa kuin että joka sentin arvoinen paketti. Jotkut ovat valitelleet strippien pientä kokoa ja viivan puuroutumista mutta totuus on, että kirja on erinomainen kompromissi. Tottakai Caniffin stripit haluaisi nähdä alkuperäisessä koossaan mutta silloin kirjoista tulisi joko niin hillittömän isoja, että ne olisivat jo epäkäytännöllisiä tai sitten kirjoja tulisi olemaan melkoinen rivistö. 12 vuoden päivittäisiä strippejä ei ihan pieneen pukettiin nidota.

Ensimmäinen osa on mielenkiintoinen pääasiassa sen vuoksi, että siinä näkee mistä Caniff lähtee ja kuinka hän sarjan aikana alkaa kehittyä niin piirtäjänä kuin tarinankertojanakin. Seuraavissa osissa on siis luvassa suurta herkkua. Hän ei välttämättä ollut erityisen varma hahmoistaan ja tarinakulusta vielä alussa, niin töksähtelevä se on mutta kirjan loppuun mennessä on homma edennyt jo paljon syvemmäksi. Loputkin kirjat menevät siis tilaukseen.

Jyrki Vainio

  • Mielikuvittelija
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 628
  • Kvaak!
Vs: Milton Caniff
« Vastaus #40 : 15.01.2008 klo 15:57:24 »

Sen kuvituksena on mukana pystymuotoinen sunnuntai Steve Canyon vuodelta 1951, jossa piirros menee vaakatasossa kuvien raamien ylitse. Ne S. Canyon sunnuntaioriginaalit, jotka on tullut nähtyä esim. Heritage -huutokaupan arkistosta, ovat vaakamuotoisia ilman rajoja ylittävää piirräntää.

Noissa Kitchen Sinkin Steve Canyon albumeissa on näitä ruuturajojen yli meneviä sunnuntaisarjoja (pystysivuina). Ne ovat vähän mysteeri. Mutta muistanko kuulleeni, että siinä kyseessä oli ihan vain tyylikikka, siis taiteellinen ratkaisu, jota Caniff käytti? Että se ei liittyisi tähän formaatti-juttuun ollenkaan. Sillä merkittävämpää noissa vaakamuodossa myytävissä sunnuntai-originaaleissa on se, että niissä ruudut on leikattu ja liimattu kokoon. Eli niiden valossa prosessi menisi siis näin:
1) Terry and the Pirates formaattiin tottuneena Caniff piirsi sunnuntaisarjat ensin pystyarkille. Ne kuvattiin niistä niitä lehtiä varten, jotka julkaisivat sarjaa koko sivun laajuisena.
2) Pystysivun ruudut leikattiin irti ja liimattiin uudelleen vaakaformaattiin. Ruutujen reunat piirrettiin uudelleen ja siistittiin. Sivu kuvattiin toisen kerran niitä lehtiä varten, jotka julkaisivat sarjaa puolen sivun kokoisena.
3) Ruuturajat ylittävät piirrokset eivät siis liity tähän prosessiin.

Nuo formaattimuutokset ovat metka juttu, niihin liittyviä seikkoja näkyy päivästrippioriginaaleissakin. Kun julkaisutilaa ruvettiin 40-50-luvulla pienentämään, rajattiin monia päiväsarjoja kahdella eri tavalla. (Ilmeisesti niin, että leveämmän julkaisupaikan sarjoista tehtiin vähän matalampia, eli siis stripin pohjasta napattiin pala pois). Esim. noita Egmontin uusia Masi-kirjoja katsoessa huomaa, että tuon aikakauden Masi-originaaleissa on pohjalla pari senttiä enemmän piirrosta, joka tämän kirjan käyttämissä versioissa on rajattu pois. Joissain toisissa sarjoissa, esim. mainitussa Dick Tracyssa, tuota tilaa on huomattavankin paljon: sen näkee siitä, kuinka hassulla tavalla signeeraus, päiväys ja copyright-teksti leijuvat ruudussa häkellyttävän korkealla - jotta ne eivät putoaisi uudelleen rajauksessa pois.
Vihtori ja Klaara teki saman toisin päin: niissä on lisättyy tyhjää tilaa yläreunaan, puhekuplien yläpuolelle.
Kaikkein huimimman näköisiä ovat ne stripit, joissa molemmat rajaukset on tehty suoraan originaaliin: niissä on kahdet ruuturajat ja kaksi copyright-tarraa. Siis ensin on piirretty iso versio, kuvattu se, sen jälkeen vedetty uusi reunaviiva ylemmäs ja liimattu toinen tarra ja sitten kuvattu tämä toinen versio...
Käyttötaide aiheuttaa tekijöilleen monia outoja kompromisseja.

Johannes

  • Jäsen
  • Viestejä: 181
Vs: Milton Caniff
« Vastaus #41 : 15.01.2008 klo 20:17:24 »
Juu, tosiaan tarkasti katsoessa niitä muutamaa vanhempaa sunnuntai-Steve Canyonia, jotka ovat Heritagen arkistossa, huomaa, että kuvat on liimattu.

Vastaavaan menetelmään tehdä sunnantaistrippi vaakamuotoon liimaamalla on tullut törmättyä Dick Tracyn yhteydessä. Tracyt oli vain kuvattu niin tarkasti, että kuvien liimaus erottui hyvin.

Kun samasta sarjasta on korkeampia ja matalampia arkistrippi -versioita, muistan törmänneeni, taisi olla Justus ellei sitten Masi, sellaiseen, että strippi oli varustettu 2 eri korkeudella olevalla copyright -tarralla.

tertsi

  • Vieras
Vs: Milton Caniff
« Vastaus #42 : 24.06.2008 klo 18:51:46 »
Terry and the Pirates II tuli postissa.
Ihan kuin viiva olisi pikselöitynyt tai rasteroitunut.
Vai johtuuko "piikkilankaefekti"  siitä, että stripit on kuvattu sanomalehdistä? Eli viiva on jo valmiiksi hiukkasen skrubeluuria sanomalehtipaperin struktuurin ja imukyvyn vaikutuksesta?

Pikkuisen tuo viivan laatu häiritsee, mutta kyllä kai nämä Terryt ja merirosvot kuuluu lukea jo  vähän niin kuin sarjakuvan yleissivistyksenkin vuoksi. Ja ovathan nämä stripit tosi iäkkäitä (1930-luvulta), joten superpriimalaatua lienee turha enää toivoa.


Olen lukenut ensimmäistä kirjaa noin parikymmentä sivua. Aika tavallisena tallaamisena se tämäkin laatusarja on alkanut. Toivottavasti meno tästä paranee. Näin ainakin esipuhe lupaa.


1200 dpi. Linjakas elegantti sivellinviiva on muuttunut  piikkilankamaineksi viivaksi vuosien ja prosessien saatossa.


Tässä koko ruutu
« Viimeksi muokattu: 24.06.2008 klo 19:44:37 kirjoittanut Tertsi »

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Vs: Milton Caniff
« Vastaus #43 : 24.06.2008 klo 19:39:07 »
Olen lukenut ensimmäistä kirjaa noin parikymmentä sivua. Aika tavallisena tallaamisena se tämäkin laatusarja on alkanut. Toivottavasti meno tästä paranee. Näin ainakin esipuhe lupaa.

Olen tietysti samaa mieltä tuosta viivasta. Minuakin se häiritsee hieman mutta luulen, että vika lienee huonossa lähtötasosta. Originaaleja ei luultavasti ole liiemmin saatavilla.

Ja meno on kyllä koko ajan parantunut. Alku on melkoisen löperöä partiopoikaseikkailua mutta tarinoihin tulee koko ajan tummempia sävyjä yhdessä rohkeamman tussauksen kanssa. Caniffin kerronta ja viiva vahvistuvat samaa tahtia. Toki jutuissa seikkaillaan yhä mutta lähestyvä sota luo leimansa ja mikä parasta, erittäin vahvat naiset jatkavat mukana.

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Vs: Milton Caniff
« Vastaus #44 : 16.09.2008 klo 20:01:18 »
Kolmas paketti Terry etc. luettu ja täytyy sanoa, että sarja paranee koko ajan. Vaikka neutraali asema estääkin mainitsemasta japanilaisia maahantunkeutujiksi, on sympatia selvästi kiinalaisten puolella. Tunnelma tarinoissa enteilee tulevaa sotaa.

Havaittavissa on myös se, että Terry etc. todellisia päähenkilöitä eivät ole suinkaan miespuoliset sankarit vaan koko ajan vahvemmat naiset. Heissä voi sanoa olevan enemmän luonnetta ja he ovat myös miehistä riippumattomia toimijoita, etenkin Dragon Lady. Uutena naisena mukaan tuleva Raven Sherman on parhaimmillaan kuin Katherine Hedburn laukomassa leukojaan leffoissa. Dialogi on timantinkovaa. On suorastaan ihme, miten sarjaan on pystytty viikosta toiseen kirjoittamaan yhtä iskevää naljailua kuin tässä. Caniff petraa myös piirustusjälkeään koko ajan. En enää pidä minään ihmeenä, että tämä sarjakuva on niin legendaarinen. Vaikutukset Hugo Prattiin ovat ilmeiset. Katsokaapa vaikka tappelukohtauksia.

Mielenkiintoista on myös se, että Caniff myös valokuvasi malleja sarjakuvaa varten. Ilmeisesti tämä oli varsin yleinen tapa seikkailustrippien tekijöiden keskuudessa. Käyttäväthän kuvittajatkin malleja. Henkilöillä oli omat mallinsa ja yksi ystävä oli myös siirretty suoraan seikkailemaan tarinaan.