Julie Doucet

[Outi]

Mjaa. Ei minusta Doucet'n sarjakuvat alkaneet mitenkään falskata, tai siis että alanvaihdos olisi johtunut siitä, että takki olisi tyhjä. New Yorkin päiväkirjaan olin vähän pettynyt mutta se johtuikin siitä, että neiti oli sensuroinut kaikkein parhaimmat jutut pois... Tulos oli vähän lattea. Mutta Madame Paulin Mysteeri taas oli ihan taattua ja hauskaa ja kokonaisvaltaista. Ihan hyvä jäähyväisalppari.

Julien taiteellisesta urasta täytyy sanoa, että kaikki mitä olen onnistunut näkemään, on aivan loistavaa. Pienisarjainen serigrafia ja askartelu sopii neidille täydellisesti ja tulokset ovat järjestään loistokkaita.

Parasta on kuitenkin "J comme Je"-omaelämänkerta (Seuil) joka on kollaasitekniikalla tekstinpaloista toteutettu runollinen, kuvaton ja aivan loistava kirja. Siis loistava. Sanonko vielä: Loistava. Kaunis kirja, koskettava tarina. Ekassa osassa päästiin jonnekkin kymmenen vuoden ikään (? en muista tarkkaan), odotan hinkuna jos joskus ilmestyisi jatkoa. Kantena näyttää olevan Julien pienenä piirtämä kuva josta näkyy, kuinka jotkut ovat mestereita syntyessään...

[m]

J comme je on tosiaankin loistava. Vaikuttava ja hämmästyttävä kirja, jossa muoto palvelee sisältöä. Kohta on tulossa samalla tekniikalla runokirja. Parin lukemani yksittäisen runon perusteella sanoisin: erinomaisuutta.

[roju]

Pidän myös siitä uutukaisesta pikku kirjasta, johon on koottu Julien uuden uran tuotoksia: taiteilijakirjojen faksimilejä, vedoksia ym. En onnistunut löytämään sitä verkosta, olen vain nähnyt sen kirjakaupasta. Mikä mahtoi olla nimeltään... ei löytynyt ainakaan Oie de Cravanin tai Drawn&Quarterlyn kustantamana, ei Fnacin tai Ranskan Amazonin sivuilta.

[m]

hmmm...onkohan kyseessä se Dan Nadelin toimittama kirja. En tiennytkään, että se on jo ilmestynyt. Odotan malttamattomana.

[roju]

Minusta tämä muistelemani on ilmestynyt jo joku aikaa sitten, n. vuoden sisällä. Veikkaan Blanquetin kustantamoa. Hum hum. Pitänee pyytää kirjakauppiasta pistämään yksi sivuun ja rukoilla äkkirikastusta.

[m]

Ehkä tarkoitat LADY PEP -kirjaa? Se on D&Q:n kustantama kylläkin.

[roju]

Se se on. Kumma kun ei löytynyt D&Q:n sivuilta, hm.

[Outi]

Ehkä tarkoitat LADY PEP -kirjaa? Se on D&Q:n kustantama kylläkin.

Miltä se näyttää? Minkä hintainen? Oliko se joku erikoispikkupainos jos kerran ei löydy enää? Tarttis melkein ostaa...

EDIT: No eikun tämähän löytyikin ihan kivutta:
www.drawnandquarterly.com/shopCatalogLong.php?item=a41d1e13ab9d24

Ja halpakin on. Kiva taidekirjasarja D&Q:ltä.
Ja miksei mulle ole aiemmin kerrottu tästä mitään, häh?! 

[VesaK]

Ja halpakin on. Kiva taidekirjasarja D&Q:ltä.
Ja miksei mulle ole aiemmin kerrottu tästä mitään, häh?! 

Sää Outi et lue Sarjainfoa tarpeeksi tarkkaan. Dee et Quun "Petits livres" - kirjasarjasta kerrottiin jo Sarjainfossa 1/05. Mukana myös näyte Doucetin vänkyräpiirroksista.

[Kreegahbundolo]

Salaperäisen Madame Paulin arvostelu Kvaakin etusivulla johti tähän keskusteluun Julie Doucet'n menneestä urasta sarjakuvien parissa. Sikäli harmillista että viimeiseksi jäänyt albumi on tuntunut saavan vähänlaisesti huomiota eikä herättänyt minkäänlaista keskustelua vaikka kyseessä on hieno teos johon ainakin omassa katsannossani tiivistyy jotain olennaista siitä millaista sarjakuvakerronta parhaimmillaan voi olla.

Kun luin Madame Paulin ensimmäisen kerran sen ilmestyttyä englanniksi, myönnän lapsellisesti ajatelleeni tarinan olevan täysin omaelämäkerrallinen. Kuinka jännittävää voikaan kanadalaisen sarjakuvataiteilijan elämä olla! Hahmot tuntuivat niin todellisilta ja kerronta sekä dialogi soljuivat niin luontevasti että ajattelin ettei moista voi omasta päästään keksiä.

Myöhemmin lukiessani kirjan uudelleen huomasin kuinka täsmällisesti se on rakennettu. Että kaikkia perinteisen kerronnan sääntöjä on noudatettu pilkulleen eikä siinä ole yhtään turhaa ruutua vaan kaikki palvelee tarinaa ja sen etenemistä. Aristoteles olisi ylpeä.

Madame Paul on jokaiselle sarjakuvien käsikirjoittamisesta haaveilevalle malliesimerkki siitä kuinka fiktiivinen jännityskertomus kirjoitetaan niin että lukija luulee sitä todeksi.

Harri Römpötti kirjoitti albumista Helsingin Sanomiin:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Logan+Streetin+arvoitus/HS20071231SI1KU02qzo

Lainaus: "Esimerkiksi kissan lihominen saa selityksensä, kun jaloissa pyörii pian pentuja ilman enempiä selityksiä. Lukijalle jää hoksaamisen ilo ja hersyvä tunnelma." Juuri tuo lihovan kissan mysteeri oli syy miksi tarjouduin tekstaamaan albumin ilmaiseksi. Oli hienoa löytää kirjasta muitakin pieniä elementtejä joissa lukijalle jätettiin tilaa oivaltaa itse tapahtumaketjuja.

Asiaan mutkan kautta ja otsikkoon ihan ilman mutkia liittyen: Julielta on hiljattain ilmestynyt uusi kirja: 365 days. Ilmestynyt kaiketi ranskaksi jo monta vuotta sitten. Luonnoskirjamateriaalista koottu jötkäle jonka sarjakuvallisuutta pystynee tuskin kukaan kieltämään.

[roju]

Asiaan mutkan kautta ja otsikkoon ihan ilman mutkia liittyen: Julielta on hiljattain ilmestynyt uusi kirja: 365 days. Ilmestynyt kaiketi ranskaksi jo monta vuotta sitten. Luonnoskirjamateriaalista koottu jötkäle jonka sarjakuvallisuutta pystynee tuskin kukaan kieltämään.

joo, toi ilmestyi Assojen Cotelette-sarjassa, joka jo yksinään muodostaa n. 68% syystä opetella ranskaa. Siis etenkin jos on tämän meidän alamme harrastaja. Ne kaikki kirjat ei ole täysosumia, mutta ovatpahan taas jotakin aivan uutta. Tai olivatpahan sarjan alkaessa 90-luvulla - nythän joku ranskantaitoinen jenkki tai miksei suomalainenkin on saattanut innostua niitä, tehdä omia versioitaan ja sitten kun ja jos kohta joku saa niitä käsiinsä täällä, saattaa joku kvaakissakin äännähtää.

Tulee mieleen se ikinaurattava läppä jonkun vuoden takaa, kun suomalainen sarjakuvakriitikko manaili, kuinka maailmasta on asiantunteva sarjakuvasta kirjoittaminen loppunut.

Mä en ollenkaan ole sitä mieltä että kaikkien pitäisi opiskella ranskaa että voitaisiin käydä mielenkiintoisempaa keskustelua sarjakuvasta. Ehei, joku saisi opetella saksaa, italiaa ja espanjaa myös, sillä niilläkin kielillä tutkitaan sarjakuvaa paljon ja kiinnostavasti. Ja Brasiliassa ymmärtääkseni myös, sen perusteella mitä olen kuullut.

Mikä ei ole ilmestynyt englanniksi, sitä ei ole olemassa.

[KH]

Äidit ja tyttäret ynnä muut hassut seikat...  Itselleni Mme Paul oli pikemminkin pettymys, epäilin jopa oireeksi takin tyhjenemisestä alan vaihdon myötä. Tarkka kerronta ei paljoa lohduta, jos itse mysteeritarina henkilöhahmoineen ei onnistu liikuttamaan. Minua. Sitäpaitti tuo yhden sivun episodeihin pilkkominen häiritsee hieman albumi-flow'ta. Piirrosjälkikin on (ymmärrettävästi) rauhoittunut, ja sai haikeudella vilkuilemaan uran alkupään rosoisuutta.

[Outi]

Asiaan mutkan kautta ja otsikkoon ihan ilman mutkia liittyen: Julielta on hiljattain ilmestynyt uusi kirja: 365 days. Ilmestynyt kaiketi ranskaksi jo monta vuotta sitten. Luonnoskirjamateriaalista koottu jötkäle jonka sarjakuvallisuutta pystynee tuskin kukaan kieltämään.

Jösses. Että joku on jaksanut kääntää ja tekstata ko. kirjan! On meinaan kovasti tekstipainoitteinen. Siis päiväkirja, 1 sivu/päivä. Mitään kamalan intiimiä kerrontaa ei sisälly tähän opukseen mutta mulle riiti ihan tällänen rauhallinen, osin tapahtumaton arkiomaelämänkerrallisuus. Matkoista Eurooppaan kirja saa vähän väriä. Niin ja Rojua voi bongailla useammastakin kohdasta 

Madame Paulista vielä: Minua juuri viehätti se realistisuus, Doucet'n nuoruuden surrealistisuutta en jäänyt kaipaamaan. Ja tarina oli hyvä. Episodimaisuus tietysti on harmi mutta juttuhan on julkaistu alunperin lehdessä joten sitä lienee ollut vaikea välttää...

[roju]

Mmm, Doucetin webbisivut avattu: www.juliedoucet.net Aika ihqt.

[KultaVuori]

Hmm. Oiskohan Doucetilla jotain sivun pläjäystä Kutiin?

Madame Paul on mainio ja Veltin kommentti askarruttaa hänen väittäessään Doucetin töitä askarteluksi. En nyt saanut itsekään irti noista kahdesta näytekollaasista, mutten mene sanomaan miltä esimerkiksi kokonainen näyttely näyttäisi. Taide ei ole eloonjäämiskamppailua, missä olisi olennaista sanoa kenenkään työtä ylivertaiseksi verrattuna toiseen. Doucet'n sarjakuvat osoittavat hyvin hallitun visuaalisuuden tajun, mikä graafisuudessaan on mielestäni harvinaista naispiirtäjille. Ja tällä en tarkoita mollaavani muita naispiirtäjiä vaan tuon tyylin vähäisyyttä jo ennestään vähemmistöryhmässä mitä tulee sarjakuviin. En soisi Doucet'n lopettavan kokonaan, mutta ymmärrän jos välillä tekee mieli tehdä vain yksittäisiä kuvia. Kestihän se Terrence Malickiltakin kakskytvuotta palata ohjaamiseen. Ja muuta yhtä järkevää hölinää...