Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus

[Miha]

Yritin jo aamulla herättää keskustelua, että suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus on ulkomailla, mutta eihän sellaista ajatusta kukaan noteeraa suomalaisessa sarjakuvaskenessä: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,640.msg352809.html#msg352809

Kyllä noteeraa, eivät vaan jaksaneet vastata. Vastaan kuitenkin Kähkösen kysymyksiin omien kokemuksieni pohjalta:


Mitä kanavaa/kanavia pitkin riittävän suuria kansainvälisiä yleisöjä voisi saada?
Comicspace, deviantart, flight comics forum ja nettiblogit sekä kontaktit festareilla. Itse sain kustantajan nettikirjastoon jenkeistä comicspacen ansiosta. Rahaa jokaisesta ostetusta kappaleesta irtosi muutama sentti, yhteensä tuli 50 euroa.

Mistä maista niitä voi saada? Voiko saada ylipäätään?
Julkaisijat on vaikeita saada sekä suomessa että ulkomailla, ja sellaisen saaminen vaikeutuu joka vuosi. Olen kuullut että ranskassa ulkomaisten artistien töistä tehdään kuulemma vain 1000-2000kpl painosmääriä ja julkaisupalkkio on suunnilleen muutaman tonnin luokkaa. Jenkeissä on joku julkaisija, mutta siellä on myynti mennyt jyrkästi alaspäin viime vuosina sen verran, että ainakaan top shelfillä eivät tällä hetkellä ota uusia nimiä. Mikään ei estä kuitenkaan luomasta kontakteja. Eihän sitä koskaan tiedä.

Entä jos tehdään epä-vinksahtanutta, yltiö-kaupallista valtavirtasarjakuvaa, riittääkö kuitenkaan iskupotentiaali, kun vastassa ovat kovat kansainväliset nimet?
Ei riitä. Moisen teko ei yleensä kaupallisessa mielessä kannata, koska pelit ja elokuvat kiinnostavat vuosi vuodelta enemmän sitä yleisöä, joka hakee puhtaasti viihdettä. Jopa mangankin myynti on syöksynyt jenkeissä alas. Nyrkkisääntönä useimmilla julkaisijoilla viihdesarjakuvan suhteen on se, että "ellet ole jo menestys kotimaassasi niin älä tule tuhlaamaan meidän aikaamme".

Strippisarjakuva voi olla kuitenkin toinen asia, puhun nyt etupäässä pitkästä, albumimuotoisen viihdesarjan myyntikokemuksista.

Internet: Miten muuttaa homma rahaksi? Tavoittaa kuitenkin 1,9 miljardia ihmistä joka päivä.
Ei kai siihen formulaa ole. Pääsääntöisesti nettisarjakuvien tekijät jenkeissä elävät tällä hetkellä kuitenkin oheiskrääsällä. Minä laitoin kerran paypal-napin sarjisblogiini, ja ihan hyvin siitä tippui rahaa, mutta ei niin että sillä eläisi.

Minusta koko kysymys "Kuinka avataan markkinat suomalaiselle sarjakuvalle" on jo nykypäivänä turha, sillä ei sarjakuvia kannata lähteä tekemään enää nykyään rahan takia. Maailma on muuttunut, ja nopean rahan tahkojat tekevät pääasiassa mobiili/iOS tai selainpelejä.

Tämä on minusta vain hyvä asia, koska minusta sarjakuvalle - viihdesarjakuvallekin -  tekee vain hyvää jos tekijän ensisijainen päämäärä on muu kuin katteen luominen.

Siksi myös suomalaisen vaihtoehtosarjakuvan "nousu" on piristävä ilmiö havaita, ja ehkä onkin varmaan paras ja ainoa mahdollinen kehitys mitä voidaan odottaa. Suomalaiset vaihtoehtosarjat kun tarjoavat nimenomaan sellaisia kokemuksia mitä leffat ja pelit eivät yleensä tee.

Tämä on vain henk.koht näkemys; saa sitä olla eri mieltä, eikä yrittänyttä laiteta. Strippisarjalla nyt kai olisi käytännössä jotain mahdollisuuksia.

[Emppu]

Ei tarkoita, ja se juuri oli se tarkoittamani ongelma. Tietoa on annettu ja tehty selväksi että aikuinenkin voi lukea. Mutta vaikka kaikkiin uppoavaa yksittäistä sarjakuvaa ei ole mahdollista tehdä, monelle on esteenä että se ylipäätään on sarjakuva.

Syy jättää elämänkerrallinen sarjakuva lukematta on helpommin "minua ei kiinnosta sarjakuva" kuin "minua eivät kiinnosta elämänkerrat." Jos joku ei halua katsoa romanttista elokuvaa, syy siihen on todennäköisemmin se etteivät romanssit kiinnosta, kuin se, että se on elokuva.

Niin, syy ei satu olemaan laisinkaan olemaan siinä sisällössä, mitä heille tyrkytetään? Ei yhtään? Mistä saisin Suomesta, suomenkielellä Suomeen tai länsimaahan sijoittuvaa, visuaalisesti, sanomaltaan kuin myös maultaan (genrettömyys) tarpeeksi neutraalia viihdesarjakuvaa? Sitäpä sietää miettiä tovi.

[Aura]

Niin, syy ei satu olemaan laisinkaan olemaan siinä sisällössä, mitä heille tyrkytetään? Ei yhtään? Kun se useimmiten on poliittisesti ja/tai eettisesti jotenkin värittäytynyttä, raskaslukuista, kun ei oteta perspektiiviä aiheeseen ja jadajada. Mistä saisin Suomesta, suomenkielellä Suomeen tai länsimaahan sijoittuvaa, visuaalisesti tarpeeksi neutraalia draamahupsutusta? Sitäpä sietää miettiä tovi.

Toki syy voi olla myös sisällössä, mutta puhut aivan kuin kaikki promottu sarjakuva olisi raskaslukuista poliittista taidehäröilyä. Kyllä erilaisia juttuja on esitelty niin paljon, että ei kyse voi olla siitä että sisällössä tai piirrostyylissä olisi aina jotain vikaa.

Monet ihmiset menevät paljon helpommin katsomaan animaation leffateatteriin kuin lukevat sarjakuvaromaanin, vaikka molemmat ovat "lapsellisia".

En myöskään tiedä mitä sitten on visuaalisesti tarpeeksi neutraali. Se riippuu katsojasta. Sarjakuvat kun yleensä piirretään, ja ovat pakostikin, no, piirroksia. Ne eivät koskaan ole neutraaleja, vaan joko liian realistisia, taiteellisia, jäykkiä, venyviä, karrikoituja, isosilmäisiä, pienisilmäisiä, jne, aina lukijasta riippuen.

Mutta jos koskaan mistään ei löydä mitään itseä kiinnostavaa, syy ei välttämättä ole pelkästään tarjonnassa. Ja joillekuille todella ongelma on formaatti, ei suinkaan sisältö.

[Emppu]

Toki syy voi olla myös sisällössä, mutta puhut aivan kuin kaikki promottu sarjakuva olisi raskaslukuista poliittista taidehäröilyä. Kyllä erilaisia juttuja on esitelty niin paljon, että ei kyse voi olla siitä että sisällössä tai piirrostyylissä olisi aina jotain vikaa.

Monet ihmiset menevät paljon helpommin katsomaan animaation leffateatteriin kuin lukevat sarjakuvaromaanin, vaikka molemmat ovat "lapsellisia".

En myöskään tiedä mitä sitten on visuaalisesti tarpeeksi neutraali. Se riippuu katsojasta. Sarjakuvat kun yleensä piirretään, ja ovat pakostikin, no, piirroksia. Ne eivät koskaan ole neutraaleja, vaan joko liian realistisia, taiteellisia, jäykkiä, venyviä, karrikoituja, isosilmäisiä, pienisilmäisiä, jne, aina lukijasta riippuen.

Mutta jos koskaan mistään ei löydä mitään itseä kiinnostavaa, syy ei välttämättä ole pelkästään tarjonnassa. Ja joillekuille todella ongelma on formaatti, ei suinkaan sisältö.

Mutta olemmeko todella kokeilleet kaikkea mahdollista, että voimme heittää kädet ylös sanoaksemme, ettei ne vaan pidä sarjakuvaformaatista? Helvetti, mainstream-sarjikset syövät omaa häntäänsä typerine supersankariuniversumeineen ja sitten ihmetellään isoon ääneen, miksi elokuvat eivät buustaa myyntiä. Suomalainen sarjakuva räpiköi helpossa ymmärrettävässä sarjakuvakerronnassa, kun siihen vitun tarinaan on vuodatettu ämpärikaupalla verta. Tai sitten päinvastoin tai väärin päin tän kunnon taidesarjakuvan osalta. Ja  mä en näe yhtään suomalaista tai suomennettua chick-lit-sarjakuvaa tai hömppädraamaa, jota voisin suositella eteenpäin. Pitääkö mun nyt alkaa tekeemään tällaista itse, häh?

No, okei, onhan se tietty määrä ihmisiä, jotka eivät koskaan lue, mutta kyllä mun mielestä voi rauhassa syytellä myös paasaavaa kerrontaa, joka ei ole tuttua vain sarjakuvista, mutta myös suomalaisesta elokuvasta. Kaurismäen jutut ovat oma asiansa, mutta suomalaista hömppää tuntuu olevan elokuvissakin liian vähän. Viimeisin kunnollinen oli Rare Exports. Helppoa siinä viihtyä, kun Takalo raivoaa, miten mun pitäisi tuntea itseni huonoksi ihmiseksi, jos alati kitise naiskuvaa loukkaavista asioista. Tai miten Tikkasen maailma on joku aikakapseli menneisyydestä. Hyviä tekijöitä molemmat, mutta hyvää hömppääkin tarvitaan.

[Timo Kähkönen]

(HS)

Jos kävisi niin onnellisesti että Tietäväisen teos voittaisi Finlandian (mikä olisi aika sensaatio) ja jos se myisi Oksasen Puhdistuksen tavoin päälle 100 000 (mikä sekin olisi sensaatio), se voisi nostaa kotimaisen sarjakuvan statusta. Nythän suomalainen sarjakuva on selkeästi marginaalissa, Aku Ankan Taskukirjojen varjossa.

Tällöin voisi muuttua myös se tilanne, että sanomalehti ei olisi enää ainoa isojen yleisöjen saantikanava vaan suoraan albumimuotoon tehty sarjakuva voisi tuoda toimeentulon mahdollistavan yleisön, jopa ilman oheistuotemyyntiä. Tosin pitää muistaa että apurahallahan tämäkin sarjakuva on tehty, eli vaikka tästä tulisikin myyntimenestys, ei se muuttaisi tilannetta että suomalainen sarjakuva syntyy pääasiassa apurahoin/työttömyysturvalla/toimeentulotuella tai sanomalehtilevityksen turvin. Tosin jostakin on aloitettava ja seuraavan albumin tekoon ei tarvita niin paljon apurahaa.

[tertsi]

Monet ihmiset menevät paljon helpommin katsomaan animaation leffateatteriin kuin lukevat sarjakuvaromaanin, vaikka molemmat ovat "lapsellisia".

Elokuvissa voi käydä seurassa, sarjakuvia luetaan yksin.

On mielenkiintoista nähdä miten Tietäväisen Näkymättömät kädet otetaan vastaan meillä ja muualla. Nyt suomalaisen sarjakuvan menestystarinat ovat kepeätä ja nopeata hauskaa, kurssin soisi kääntyvän myös vakavampien ja pidempien teosten suuntaan.

[Timo Ronkainen]

Jos suomalaisen sarjakuvan pitää hakea niitä kansainvälisiä yleisöjä, voiko tehdä suomalaisista, suomalaisille tärkeistä aiheista suomalaiselle yleisölle? Eihän Mämmilääkään ole suunnattu ulkomaille, eikä kai se uppoaisikaan muualle kuin ehkä Ruotsiin. Silti se on suht menestynyt sarjakuva.
Onko Iijoki-sarjaa käännetty muille kielille?

Timo

[kaltsu]

Eikä kukaan lukenu sitä mun linkkiä?

Nyt vasta luin ja kylläpäs olikin mielenkiintoinen kannanotto, kerta kaikkiaan.

Nykyään kirjastojen mahdollisuudet tarjota painettua aineistoa lainaksi on turvattu tekijänoikeuslain poikkeussäännöksellä. Vastaava poikkeus tulee ulottaa myös elektroniseen aineistoon.

Aineistojen saanti laillisesti kirjastojen kautta on paras keino ehkäistä e-kirja-piratismia.

Huraa. Oispa hauska kuulla tekijänoikeusjärjestöjen kanta asiaan.

Pikkuhiljaa pikkuhiljaa.

Mulla on itseasiassa sellainen haave että mun tytär voisi aikuisena kertoa lukevansa sarjakuvia joutumatta tämän johdosta keskustelemaan vaivalloisen tuokion Aku Ankasta tai Karvisesta. Saatan olla toivoton haaveilija mutta on sitä hullumpaakin parissa vuosikymmenessä tapahtunut. On on.

Onko Iijoki-sarjaa käännetty muille kielille?

Vaimon mukaan Päätalon tuotantoa on käännetty ainakin viroksi, amerikaksi ja ruotsiksi. Ei vissiin kuitenkaan Iijoki-sarjaa.

Arto Paasilinnan suosio Ranskassa puolestaan on jotain mikä aina jaksaa ihmetyttää.

[Timo Kähkönen]

Jos suomalaisen sarjakuvan pitää hakea niitä kansainvälisiä yleisöjä, voiko tehdä suomalaisista, suomalaisille tärkeistä aiheista suomalaiselle yleisölle? Eihän Mämmilääkään ole suunnattu ulkomaille, eikä kai se uppoaisikaan muualle kuin ehkä Ruotsiin. Silti se on suht menestynyt sarjakuva.

Tuo eka lause on hiukan vaikeasti ymmärrettävä. Tarkoitatko että voiko sellainen sarjakuva menestyä ulkomailla, joka on alunperin suunnattu vahvasti suomalaisille?

[Timo Ronkainen]

Tuo eka lause on hiukan vaikeasti ymmärrettävä. Tarkoitatko että voiko sellainen sarjakuva menestyä ulkomailla, joka on alunperin suunnattu vahvasti suomalaisille?

Oletuslähtöisesti ajattelen, että se ei voi iskeä ulkomaalaiseen yleisöön. Aihepiiri, teemat, koko sisältö niin suomalaista, että sitä on muiden hankala ymmärtää täysin. Niin isompia yleisöjä hakiessa, joutuuko nämä pistämään syrjään, hylkäämään jopa?

Timo

[Timo Kähkönen]

Eihän Mämmilääkään ole suunnattu ulkomaille, eikä kai se uppoaisikaan muualle kuin ehkä Ruotsiin. Silti se on suht menestynyt sarjakuva.

Mämmilä on tuttu lähes kaikille suomalaisille, mutta käydäänpä läpi asiaa tarkemmin, ettei mitään jää mutu-tuntuman varaan. Vierastan mutua. Arvostan faktoja.

Siis:

Mämmilän tekijä on Tarmo Koivisto (nimim. Tape), joka on syntynyt 1948 Orivedellä. Mämmilän lisäksi Koivisto on piirtänyt vuodesta 1997 lähtien Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen Tää/Pääkaupunki -sarjakuvaa sekä tehnyt lukuisia muita sarjakuvia, kuvituksia ja karikatyyrejä. Näistä uusimpia on lentosotasarjakuva Punainen Kobra (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/isn-upea-sarjakuva-jatkosodasta---viela-ehdit-ostaa/art-1288405124496.html). Koivisto on palkittu mm. Strippi-Lempillä (1989) ja Lempi Grand Prix -palkinnolla (1991) ja hän on saanut Suomen sarjakuvaseuran Puupäähatun (1978).

Mämmilä kertoo pienestä kyläyhteisöstä ja sen ihmisistä. Sarjakuvan keskeisiä aiheita on ollut vanhan väistyminen, kylämiljöön tuhoutuminen, talouden voimakkaat rakennemuutokset ja vaihtuvat muodit. Sarjakuva on hyvin todentuntuinen. Huumori on perisuomalaista, jopa hämäläistä. Mämmilää on helppo nimittää Suomen lähihistorian peiliksi ja Tarmo Koivistoa sarjakuvan Väinö Linnaksi. Ennen kaikkea Mämmilä on täysipainoinen taideteos, sisällöllisesti ja graafisesti taitava sarjakuva, kiehtova tarina ihmisistä ja elämästä. Lähde: Heikki Jokinen, esipuhe teoksessa Tarmo Koivisto: Mämmilä. Sarjakuvia Suomesta 1976-1982, Otava 1999.

Vuonna 1975 ilmestymisensä aloittanut Mämmilä on yksi suomalaisen sarjakuvan merkkipylväistä. Se on lähes kaikkien suomalaisten tuntema sarjakuva, jota on julkaistu mm. Me-lehdessä, Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä, Suomen Kuvalehdessä ja albumeina. Sarjakuvaa ei ole vielä yritettykään kaupata ulkomaille, lukuun ottamatta 70-luvulla tapahtuneita tunnusteluja Ruotsissa Bullsin kautta. Tekijä koki mainitun syndikaatin toiminnan liian määräileväksi ja vetäytyi hankkeesta. Sarjakuvan kansainvälistymisyrityksiä ei ole sen jälkeen tehty eikä sarjakuvalla ole sitoumuksia syndikaatteihin. Materiaalia on valmiina yli 530 värillistä sivua (v. 2007 tiedon mukaan), mikä riittäisi 20 vuoden julkaisuun, jos julkaistaisiin 26 kpl vuodessa, kuten alun perin oli tarkoitettukin. Sarjakuvat toimivat sivun mittaisina kokonaisuuksina, mutta sisältävät myös ajallisen jatkumon. Sarjakuva voisi soveltua ulkomaisille albumimarkkinoille ja aikakauslehtijulkaisuun. Sarja on vahvasti suomalainen ja heijastelee suomalaista mentaliteettia, mikä voi vaikeuttaa ulkomaisten lukijoiden samastumista sarjaan. Sen sijaan sarjan sisältämät kyläyhteisön ja ihmiskohtaloiden kuvaukset ovat universaaleja. Olisi mielenkiintoista nähdä millaista vastakaikua sarja ulkomailla herättää.

[Timo Kähkönen]

Oletuslähtöisesti ajattelen, että se ei voi iskeä ulkomaalaiseen yleisöön. Aihepiiri, teemat, koko sisältö niin suomalaista, että sitä on muiden hankala ymmärtää täysin. Niin isompia yleisöjä hakiessa, joutuuko nämä pistämään syrjään, hylkäämään jopa?

Itse ajattelisin niin, että jos meillä on helmi roskakasassa, miksi poimia joukosta roskaa kun voi poimia helmen.

[Timo Ronkainen]

Huumori on perisuomalaista, jopa hämäläistä. Mämmilää on helppo nimittää Suomen lähihistorian peiliksi ja Tarmo Koivistoa sarjakuvan Väinö Linnaksi.
Sarjakuvaa ei ole vielä yritettykään kaupata ulkomaille, lukuun ottamatta 70-luvulla tapahtuneita tunnusteluja Ruotsissa Bullsin kautta. Tekijä koki mainitun syndikaatin toiminnan liian määräileväksi ja vetäytyi hankkeesta. Sarjakuvan kansainvälistymisyrityksiä ei ole sen jälkeen tehty
Sarja on vahvasti suomalainen ja heijastelee suomalaista mentaliteettia, mikä voi vaikeuttaa ulkomaisten lukijoiden samastumista sarjaan.

Toisin sanoen, Mämmilä ja Tape eivät ole yrittäneetkään etsiä niitä isompia yleisöjä (kansainvälisiä) vaan kertoa meille suomalaisille meistä jotain.

Timo

[Timo Ronkainen]

Itse ajattelisin niin, että jos meillä on helmi roskakasassa, miksi poimia joukosta roskaa kun voi poimia helmen.

Minen nyt ymmärrä vertausta. Kumpi on Mämmilä?

Timo

[Timo Kähkönen]

Minen nyt ymmärrä vertausta. Kumpi on Mämmilä?

Heh.