Kvaakkilaisten sarjakuvasivistys

[JV]

Voisi ehkä argumentoida että Dark Knightia lukuunottamatta en näe noissa mitään erityisen amerikkalaista, paitsi sen miten ne on markkinoitu. Hyviä sarjakuvia mutta eiköhän noilla kavereilla kuitenkin ole Euroopan Unionin passi. Moore ei taida liikkua paljoakaan joten sillä ehkä ei ole.

Supersankarien vihaajat varmaan niputtavat  brittiläisen 2000AD:n  samaan soppaan? Vai? Judge Dreddit ja Halo Jonesit ja Nemeikset, toki scifistisempiä, mutta ylivoimakkaita, naamiohahmoisia sankareita ja pyssyjä.. Ja sitä kautta aiemmat argumentit supersankareita koskisi niitä myös, nicht wahr?

Jolloin brittiläisten 2000AD:n piirissä uransa aloittaneiden tyyppien siirtyminen jenkkien leipiin, tekemään jenkkiläistä supersankari-mainstream -sarjakuvaa tekee heistä osana sama jatkumoa, eli kehityslinjaa (olkoon että heillä oli tuoretta näkemystä ja he toivat joidenkin mielestä siihen jotain relevanttia kypsyyttä ja näkemystä - he tekivät sitä sen kentän sisässä, ja sen puitteissa).

Lienee syynsä miksi esim. Moore ei ole eurooppalaisten / ranskalaisten kustantamojen kautta mitään julkaissut ( Hiljaista kuolemaa lukuunottamatta ehkä, en ole siitä varma), vaan on valinnut jenkkiskenen, vaikka on isojen kustantamojen kanssa siellä vuosikymmenet tapellutkin. Voi olla, ettei Ranskassa olla palloneniltä osattu edes ymmärtää Mooren arvoa.

Seth ja Craig Thompson ovat jopa tehneet Marvelille yksittäisiä kuvia - ettei kyse ole välttämättä vain inhosta ja parodian tekemisen tarpeesta. Jenkkitekijöiden antipatiat supersankaridominanssia vastaan kyllä ymmärrän, ei sillä.

Ja jos Outi  väheksyt mitä minä olen nimennyt esimerkkeinä edistyneestä kerronnasta ja sarjakuvataiteesta ameriikoissa, niin kerrohan mitä Euroopasta löytyisi ne nokittavia teoksia... noin mielenkiinnosta, ja sivistyksen nimissä.

[JV]

Ymmärrän kyllä jos joku ei pidä Asterix:sta, mutta jos yhtään omaa sarjakuvasivistystä niin huonoksi sitä ei voi sanoa.

Niin no, se ei tarjoa minulle sarjakuvantekijänä mitään tarpeellista tai erityistä. Ne simppelit ratkaisut joita se käyttää, on ehkä käyttökelpoisia alkeellisiin huumoripläjäyksiin, mutta ei sen kummoisempaan.

Jos vertaa Eisneriin, niin kyllä aika lapsenkengissä mennään.

Muutoinkin noita listauksiasi lukiessa alkaa saada mielikuvan että Amerikassa tehdään hyvää eurooppalaista sarjakuvaa ja täällä taas hyvää amerikkalaista.

Ihan hauska ajatus -  totuuden nimissä kyllähän niitä vaikutteita kulkee molempiin suuntiin. Ja sitten vielä japsivaikutteet päälle.

[Ossi Hiekkala]

Niin no, se ei tarjoa minulle sarjakuvantekijänä mitään tarpeellista tai erityistä. Ne simppelit ratkaisut joita se käyttää, on ehkä käyttökelpoisia alkeellisiin huumoripläjäyksiin, mutta ei sen kummoisempaan.

No voi pyhät pyssyt! Asterix on täynnä loistavia viittauksia maailman & taiteen historiaan ja erinomaisen osuvaa vinoilua eri kulttuurien stereotypioille. "Alkeellisiin huumoripläjäyksiin"...

En yhtään ihmettele miksi Asterixit, Tintit, Lucky Luket yms. ovat kestäneet aikaa niin hyvin. Ne tarjoavat iloa niin aikuisille kuin lapsillekin. Lapset samaistuvat iloiseen seikkailuun ja aikuiset saavat nautintoa myös noista piilotetuista viittauksista .

[roju]

Ihan hauska ajatus -  totuuden nimissä kyllähän niitä vaikutteita kulkee molempiin suuntiin. Ja sitten vielä japsivaikutteet päälle.

Itse asiassa tästähän juuri on kysymys. Vaikutteet siirtyy mantereelta toiselle n. kymmenen vuoden sykleissä. Dupuy ja Berberian on ihan 80-luvun amerikkalaisen alternativesarjakuvan kasvatteja sisällöllisesti, kuvallisesti yhdistivät sen ligne claireen ja siinä meillä on jotain uutta. Myös Baudoinin Kodanshalle tekemät jutut kannattaa tsekata. Pratt haki oppinsa Argentiinasta, Goscinny Kurztmanilta.

[Curtvile]

Sielät 40-50 -luvun amerikkalaisista kannattaa muistaa vielä Will Eisner.

Ja Walt Kelly, Windsor McCay, George Herriman, Joe Kubert, Bob Kanigher, John Severin, Al Williamson, Johnny Craig , Frank Robbins ja..

taisin tehdä näkökohtani selväksi.
ei supersankareista tee sivistäviä siivet kantapäissä. Se on ihan sama onko siivet kantapäissä vai kypärässä. Asterix on supersankari.
Eurooppalaisuus ei tee sarjakuvasta sivistävää. se että sarjakuva ei ole ulkoisesti populistinen ei tarkoita että se on sivistävä. Ei se että se on omakustanne tee siitä sivistävää.
Sivistävyys tulee sisällöstä, mikä ei siis ole sama asia kuin lähtömaa, tekijöiden etnisyys tai lokeroitu lajityyppi.

Oma osionsa on tämä 80-luvulla aloittanut kuplagenre jossa mainstream-kustantamoissa koulunsa käyneet artistit yrittävät tehdä "jotain parempaa/syvällisempää/??": Watchmen, Enigma, Sandman, Black Knight Returns etc. Kirjoja jotka olen lukenut mutta jotka tavallaan resonoivat "tyhjässä". Ne kasvavat supersankariperinteestä - mutta mitä järkeä on rakentaa jotain "syvällisempää" tälle pohjalle? Mihin tarvitsemme keittiöpsykologiaa aiheesta masentunut/homo/tms. supersankari? Kuinka tämä voi kiinnostaa/ koskettaa lukijaa? Voiko se muka sanoa jotain omasta itsestämme?


 Tämä on loogista ja sille lienee on tarvetta. Itselleni ja kaikille muille, jotka eivät ole supersankareiden kanssa kasvaneet (vaan esim. eurooppalaisen pottunokkasarjakuvan uhrina) moinen "katharttinen" sarjakuva ei avaudu, ei voi avautua. Eli silloin se vertautuu tyhjään ja näyttäytyy "järjettömänä"...

Minusta järjettömämpää ja surullisempaa on se miten monta oikeista ihmisistä ja oikeista ongelmista kertovaa tarinaa on kerrottu paremmin supersankarigenren puolella.
Ihan oikeasti paremmin. siinä on vain joku pakollinen nyrkkinujakka mukana.
Jokainen aikuinen tosin tietää sen olevan vain fantasiaa. Eikä vain trikoiden osalta.
enin osa supersankareista on kuitenkin Jimmy stewart/Humphrey Bogart-tyyppisiä arvomaailmaltaan. Nekin olivat elokuvahahmoja.
minä kasvoin lukien sekaisin eurooppalaisia ja amerikkalaisia sarjakuvia ja kaikenlaisia kirjoja.
sääli etten sivistynyt.

[Antti Vainio]

Supersankarien vihaajat varmaan niputtavat  brittiläisen 2000AD:n  samaan soppaan? Vai?

Joo, niin teen. 2000AD on vähän fiksumpi muoto aika urposta tavarasta. Esim. Milligan on aika suorin sanoin kertonut että se konsepti oli aivan perseestä ja niitä vitutti se amerikkatouhu joten ne koittivat väkisin uittaa sinne sekaan jotain brittiläisiä elementtejä kuten esim. ideoita.

Se että ihan pätevät tekijät kuten vaikka Moore tai Ennis menivät amerikkalisten leipiin ranskalaisten sijaan saattaa johtua siitä että ranskalaiset osaavat huonosti englantia. Amerikkalaiset puhuvat sitä ihan hyvin ja jotkut niistä osaa jopa lukea

[JV]

No voi pyhät pyssyt! Asterix on täynnä loistavia viittauksia maailman & taiteen historiaan ja erinomaisen osuvaa vinoilua eri kulttuurien stereotypioille. "Alkeellisiin huumoripläjäyksiin"...

En yhtään ihmettele miksi Asterixit, Tintit, Lucky Luket yms. ovat kestäneet aikaa niin hyvin. Ne tarjoavat iloa niin aikuisille kuin lapsillekin. Lapset samaistuvat iloiseen seikkailuun ja aikuiset saavat nautintoa myös noista piilotetuista viittauksista .

Mitä arvoa viittaukset teokseen antavat? Onhan Speden filmitkin ja Kummelit täynnä kulturaalisia viittauksia, ja mainokset... samoin kuin stereotypioille nauramista.  Lue lauseeni uudestaan, kommentoin sen käyttöarvoa, en sitä itseään.

No, ymmärrän että se voi toimia lapsille lukemistona, ei siinä mitään. Minä olen ne kaikki lapsena lukenut (kuten kaikki muutkin kirjastossa olleet sarjakuvat), mutta kuten sanottu, nyttemmin vierastan, tai ei ole tarvetta niile. Ja minun antipatiani niitä kohtaan on perusteltua sillä, että Asterixit ja Aku Ankat ovat ihmisten mielessä kun sarjakuvista puhutaan, ja sanon vaan että siitä on pitkä matka From Helliin....

[J.Vehnä]

Aaah, puhutaanko täällä Asterixista? Siinäpä vasta sarjakuva. Sanoisin jopa että meikäläisen top-listan ykkönen. Ja sanonkin.

[Antti Vainio]

En vaan ymmärrä että outoa hyökkäystä Asterixia vastaan tuetaan viittauksilla From Helliin joka on brittiläis-australialaista yhteistyötä ja ehkä kauimpana sinun rakastamista supersankarisarjoista mitä voin ikinä kuvitella

[Curtvile]

Asterix ON supersankarisarjakuva. se vain sattuu olemaan eurooppalainen sellainen.

Hyväkin se on. Kuten From Hellkin. Ja Aku Ankka. Ja the American.

[JV]

En vaan ymmärrä että outoa hyökkäystä Asterixia vastaan tuetaan viittauksilla From Helliin joka on brittiläis-australialaista yhteistyötä ja ehkä kauimpana sinun rakastamista supersankarisarjoista mitä voin ikinä kuvitella

Jos Asterixista vetää langan Monsieur Jeaniin, voi supersankarisarjakuvasta vetää langan From Helliin, Sandmaniin, Enigmaan, Kabukiin, Cagesiin.
...
Osoitin provokaatiolla, että eurooppalaista sarjakuvaa voi teilata yhtä sumeasti kuin supersankarisarjakuvaakin.
...
Kuten varmasti käy selville, minä painotan juuri sitä kerronnan puolta, ja minusta From hell, Watchmen, Dark Knight Returns, Enigma ja Sandman:Endless Nights ovat sillä saralla paljon edistyneempiä kuin euroopan vastaavat.

[Antti Vainio]

Ok, kaikesta sarjakuvasta voi vetää langan Yellow Kidiin mutta mikä sellaisessa on pointti? Kaikesta musiikista voi vetää langan siihen että taputetaan käsiä

[Curtvile]

Niin voikin, kaikesta musiikista kättentaputteluun siis. edith piafiin ja iron maideniin kuhmon kamarimusiikiorkesterin kautta.

Katsos tilanne on se että jos sanoo että eurooppalainen sarjakuva on rappeutuneempaa kuin amerikkalainen tai toisin päin niin sama argumentointi pätee. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Jos metsälle esittää kohteliasta dialogia saa kohteliasta dialogia.

Sillä on merkitystä mikä on kulttuurinen tausta. Ruotsalainen sarjakuva sodasta on historiallisista lähtökohdista johtuen erilainen kuin suomalainen, vaikka ollaan euroopan sisällä.
Mutta vain lähtökohdista.
joskin hyvä Antti esitit itse ruotsalainen ei voi osata tehdä hyvää sotasarjakuvaa-tyyppisen väitteen. Niin myös Veltti.

Jos vastaava väite saa herneen nenään ei mahda mitään.
eihän keskustelua toki syntyisi jos kaikki halaisi ja peesaisi toisiaan, mutta käytetyn perustelun tulee päteä.
Tai olla yksilöity. Tyyliin minusta Ashley Wood on yliarvostettu ja taidoton. Ei: Ashley wood on yliarvostettu ja taidoton.

[tertsi]

Niin no, se ei tarjoa minulle sarjakuvantekijänä mitään tarpeellista tai erityistä. 

Tuota, no, sanonpa nyt kuitenkin:
Sarjakuvia tehdään lukijoille, ei tekijöille. Toivottavasti.

[tolppis]

Hmmm...täällähän on "suut" käyneet kuin naisten saunassa konsanaan (ikään kuin olisin ikinä naisten saunassa ollut).

Edelleen vaikuttaa kyllä melkoiselta nenän nyrpistelyltä puoleen jos toiseenkin. Suorastaan ärsyttävässä määrin.

Oma käsitykseni sarjakuvasivistyksestä on ehkäpä tällainen:

Lukijalla on "sarjakuvasivistystä" sitä enemmän mitä enemmän on lukenut erilaisia, eriaiheisia, erimaalaisia, erityylisuuntaisia sarjakuvateoksia. Jos osaa (piikki teille kaikille) eritellä tuntemuksiaan muullakin tavoin kuin "paska" tai "upee" tai "taidetta" tai "roskaa" esimerkiksi kiinnittämällä huomiota tarinan nyansseihin, viittauksiin muihin "taiteen"aloihin kuten kirjoihin jne. tiedätte kyllä, piirrosjäljen omalaatuisuuteen tai mihin nyt sitten kiinnittääkään. Osaa verrata teoksia toisiinsa mutta asettaa ne myös "omille" paikoilleen sarjakuvatraditiossa. Tällä tarkoitan että on itseasiassa aika hölmöä lähteä vertaamaan jotain Mausia ja Teräsmiestä keskenään...teosten lähtökohdat ja tavoitteet - niin, ja myös menneisyys! - ovat niin erilaiset joten niitä pitää myös osata katsoa eri lähtökohdista ja omiin kategorioihinsa verraten. Jos todella pitää sarjakuvista eikä ajattele niiden olevan vain ohimenevä lapsuuteen kuuluva villitys niin iän myötä alkaa kiinnostamaan myös (mukamas) aikuisempikin sarjakuva joissa tarinankerronnan lähtökohdat ovat "realistisia" joko esitystavaltaan tai peräti totuuteen ja historiaan perustuvia. Sarjakuvasivistys EI ole pelkästään hienojen ja kokeellisten "aikuisten" sarjkuvien lukemista ja tuntemusta vaan myös Asterixien, Batmanin yms. ainakin jonkinasteista tuntemusta, ne ovat osa sarjakuvan historiaa!

Nuff said.

Hieno ilma, lähden pois.