Enki Bilal: Tapaamme Pariisissa

[KalleH]

Tammen sivuilla näytti olevan seuraavanlaista infoa:

ISBN   951-31-3744-9
Luokka   85.32
Koko   234 x 312 mm
Sivuja   70
Sidos   Nidottu
Ilmestyy   kesäkuu, 2006

Tapaamme Pariisissa jatkaa Bilalin Sarajevo- eli Hirviö-sarjaa, jossa kuvataan Bosnian sodan aikana syntyneen Nike Hatzfeldin ja hänen kohtalotovereidensa Leylan ja Amirin muistoja.

Tapaamme Pariisissa kuvaa yhä päähenkilöiden vaeltamista hämmentävässä tulevaisuudessa ja panee samalla lukijan pohtimaan nykyhetkeä ja menneisyyttä, taidetta ja ihmisruumiin manipulointia. Tässä upeassa albumissa Bilalin ainutlaatuinen graafinen universumi jatkaa yhä laajenemistaan. Jatkoa seuraa trilogian neljännessä ja viimeisessä osassa (!).

Bilalin nerokas albumisarja hirviömäisestä tulevaisuudesta jatkuu

[VesaK]

 Jeah, tetralogiaksi meni, ei riittänyt vähempi enää Bilalille. Komeeta mutta kankeeta jälkeä, yksittäiset ruudut pelaavat, mutta vaikea niitä on sarjakuvaksi mieltää. Tätä tavaillessa tuli mieleen A. Kaurismäen Laitakaupungin valot, jos ymmärrätte mitä tarkoitan ja kyllähän te ymmärrätte.
(Pop-)taiteiljat johtavat maailmaa. Ihmisyys murenee. Letkuja. Mutantit paarustaa. Ahdistusta, särkyä.

[Outi]

(Pop-)taiteiljat johtavat maailmaa. Ihmisyys murenee. Letkuja. Mutantit paarustaa. Ahdistusta, särkyä.

Vesa, tuo oli kyllä paras tiivistelmä IKINÄ Bilalin sarjakuvasta. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!!!!!

Bilal oli joskus maailman parasta mutta ehkä sen olisi pitänyt aikakoodata itsensä pysyvästi jonnekkin 80-luvun loppuun, mie en ainakaan enää jaksa näitä 

[tertsi]

Bilal oli joskus maailman parasta mutta ehkä sen olisi pitänyt aikakoodata itsensä pysyvästi jonnekkin 80-luvun loppuun, mie en ainakaan enää jaksa näitä 

Joo, todella uuvuttavia lukukokemuksia olleet nämä viimeisen trilogian albumit. Huonosti piirrettyjä, onnetonta kuvakerrontaa, juonesta en osaa sanoa mitään, kun ei jäänyt mitään mieleenkään. Tai luinkohan edes kokonaan tuot 32. joulukuuta-albumin.
Rendez-Vous a Paris = EVVK.
Ikävä tulee Metsästysretkeä ja Terroristeja.

[Rmäki]

Pakko kai jonkun on täällä Enki-raappaa puolustaa: mun mielestä sen uudet alpparit on menneet ihan vaan mielenkiintoisempaan ja kirjallisempaan suuntaan. Onhan se tietty selvää, että tarkoituksellinen lukijoiden etäännyttäminen (mm. tekemällä henkilöhahmoista joko vastenmielisiä tai määrittelemättömiä) ei nappaa kaikille, mutta minäpäs tykkään piehtaroida nihilismissä, ainakin silloin tällöin (no okei, aina).
Ja kuvituskin on parantunut! Suurpiirteinen pastellitekniikka sopii Bilalin kuvaamaan "epämääräiseen" maailmaan kuin nenä päähän.
Rmäki

[Laura Sivonen]

Meneepi hiemaisen offtopic, mutta tietääkö kukaan, mistä kannattaisi hakea Bilalin aiempia teoksia, nimellisesti nyt 80-luvulla ilmestyneitä Jumalatonta näytelmää ja Unien vankilaa. Ei tärpännyt yleisimmissä kirjakaupoissa, muutamassa sarjakuvaliikkeessä tai Huuto.netissäkään. Onko kyseessä nyt hyvinkin vaikeasti saatavilla olevaa materiaalia, vai onko vain käynyt huono tuuri?

[VesaK]

Jumalattomasta näytelmästä on kaksi painosta, kova- ja pehmeäkantinen. Muut ovat pehmytkantisia.
Kovakantisesta voi joutua maksamaan useamman kympin.
Sitkeesti vaan soittelemaan divareita läpi, läheskään kaikki eivät pistä sarjakuvia lainkaan nettilistauksiinsa.

[Tuuk42]

-- Huonosti piirrettyjä, onnetonta kuvakerrontaa, juonesta en osaa sanoa mitään, kun ei jäänyt mitään mieleenkään. Tai luinkohan edes kokonaan tuot 32. joulukuuta-albumin.
--

Höpö höpö, itse ole huonosti piirretty. 
32. Joulukuuta on tähän mennessä tuo saagan albumeista ehdoton suosikkini, siinä eskaloituu bilalainen maaninen nihilismi hurtteine scifi-ideoineen sellaisella voimalla että hirvittää. Warholen tempauksista ei kertakaikkiaan voi olla pitämättä.
Kuvakerronta on kankeaa, mutta asiaankuuluvalla tavalla, kuten Bilalilla ollut aina noissa sekatekniikkajutuissaan. Tai oikeastaan kankea on täysin väärä sana, ei siinä kerronnassa mitään vikaa ole, se vain perustuu enemmän kuvien hitaaseen tutkimiseen ja hienovaraiseen katseenkuljettamiseen, kuin perinteiseen liikkeeseen nojaavaan sarjakuvakerrontaan.

[Flemming Andersen]

Ihan ok nuo Falangit ja Metsästysreteket ovat rakenteeltaan ja piirrostasoltaan mutta Sarajevo-saagassa päästään sentään toimintaan. Jos pitää lukea scifiä niin luetaan sitten Bilalia

[Tepes]

Harmi, kun odotin lopetusta Sarajevo-trilogialle, tulikin vain hyvin vähän tarinaa eteenpäin vievä väliosa. Eikä paino ole sanoilla "eteenpäin" ja "vievä".

Niin paljon kuin en haluaisikaan sanoa mitään pahaa Bilalista, niin tuon albumin julkaisu tuntuu hiukan turhalta. Aiemmissa osissa on tullut jatkuvasti eteen mielenkiintoisia outouksia ja yllätyksiä, mutta nyt tyydytään vain kertailemaan hiukan vanhempien albumien tapahtumia, jättäen jopa mielenkiintoisimmat jutut kokonaan pois.

Enkä ole tyytyväinen edes silmäkarkkiin. Nikopol-trilogian jälkeen Bilal tuntui sisäistäneen cyberpunkin visuaalisen säännön, jonka mukaan synkkyyden vastapainona on oltava myös seksikkyyttä. Nyt hahmoista puuttuu sekä aiempi tyylikäs nuhruisuus että myöhemmin tullut kauneus. Naissankareista on tullut vaisumpia ja miehiä (Nike & Amir) tuskin erottaa toisistaan.

Eipä sitten muuta kuin päätösosan pelastusta odottelemaan.

[Doc Lomapäivä]

Harmi, kun odotin lopetusta Sarajevo-trilogialle, tulikin vain hyvin vähän tarinaa eteenpäin vievä väliosa. Eikä paino ole sanoilla "eteenpäin" ja "vievä".

Niin paljon kuin en haluaisikaan sanoa mitään pahaa Bilalista, niin tuon albumin julkaisu tuntuu hiukan turhalta. Aiemmissa osissa on tullut jatkuvasti eteen mielenkiintoisia outouksia ja yllätyksiä, mutta nyt tyydytään vain kertailemaan hiukan vanhempien albumien tapahtumia, jättäen jopa mielenkiintoisimmat jutut kokonaan pois.

Ihmisyys murenee. Letkuja. Mutantit paarustaa. Ahdistusta, särkyä.

Puhutte kuin minun suullani. Sääliksi käy Enki-parkaa, surkeaa nähdä sankarinsa sortuvan.

[Ami]

Aiheesta vihdoin arvostelu myös Nartussa:
http://www.narttu.net/index.php?option=com_content&task=blogsection&id=88888888&Itemid=9