Dogcatcher, lyhyt sunnuntaisarja 1932. Kai se on mahdollista, melkoisen varmasti tuon nimen kirjasta luin.
Ihan oikein luit.
Pidän kovasti kirjan ulkoasusta. Olkoonkin, että kannen suurempi kuva Mikistä on viivaltaan melkoista suttua.
Paremmin tämä minulle toimii kuin jättikirjat.
Toivottavasti tälle on suunniteltu jatkoa. Viime vuosien kovakantiset sarjat on numeroitu juuri vuosiluvuittain, joten siten sarja on helppo pitää yksittäisenä tapauksena jos myynti ei ole suurta, mutta jatkaa seuraavien vuosien tarinoilla jos suosio on tarpeeksi suurta.
Tästä voisi parhaimmillaan tulla paras Gottfredson-kokoelma, mitä olemme suomeksi saaneet.
Mutta miksi kirja alkaa ja loppuu värisivuihin ja on keskeltä mustavalkoinen?
Pidän tätä hyvin outona ratkaisuna, kun kirjan alkavan ja päättävän tarinan värit loppuvat ja alkavat kesken tarinan.
Olisin mieluusti pitänyt kaikki sarjat mustavalkoisina. Tai sunnuntaisarjat olisi voitu julkaista värillisinä.
Tuo Laxin mainitsema Dogcatcher on sunnuntaisarja, mutta sepä julkaistaankin mustavalkoisena!!!
Hieman tuntuu, ettei Egmont ole uskaltanut julkaista täysin mustavalkoista kokoelmaa ja tällaiseen hätäratkaisuun on päädytty.
