Luin nyt viimein divarihankintani, kolme 70-luvun Teräsnyrkkiä. Egmontin uutukaisen arviotelussa todettiin näin: "Suurrikollinen Crandell on toisessa tarinassaan itkupilli, joka lähes jokaisen kaksisivuisen päätteeksi ruikuttaa surkeuttaan tai huutaa "aaagh". Kauas on jäänyt edellisen tarinan psykoottinen mestaririkollinen!"
Noissa aikaisemmin julkaistuissa tarinoissa, jotka kaiketi ovat siis uudempia, Teräsnyrkin hamo on muotoutunut paremmin. Jokaisessa tarinassa hän on 'maailman vaarallisin' salainen agentti, joka näkymättömäsi muuttuessaan pystyy ratkaisemaan pulman kuin pulman. Sitä minä vaan ihmettelin, realistinen sarja kun on kyseessä, että miksi myös Teräsnyrkin vaatteet muuttuvat näkymättömiksi sähköiskun jälkeen. Ja miksi itse nyrkki ei muutu?
Miellyttävä niitä juttuja oli lukea, mutta ei tämä todellakaan ole ihan sellaista sarjakuvaa, josta viitsisin kovin paljon maksaa. Toivottavasti Teräsnyrkki on kuitenkin löytänyt lukijoita ja sarja jatkuisi.