Ja tämän ehkä tietävät ne, jotka lukevat amerikkalaisia valtavirtasarjakuvia. Me tavalliset ihmiset, jotka emme seuraa syvällisesti amerikkalaisia valtavirtasarjiksia, olemme seuranneet lähinnä suomalaisten lehtikioskien tarjontaa viimeisen 20 vuoden aikana. Amerikkalaisista toiminta-valtavirtasarjakuvista ovat jääneet mieleen vain DC:n ja Marvelin keskeiset tuotokset.
Mielestäni Pässin kommentti ei tarkoittanut tätä, vaan sitä, että tämä keskustelu koskee vain supersankarisarjakuvia, jotka mielestäni ovat vain osa amerikkalaista valtavirtaa.
Otsikkoa voisi tosiaan muokata hiukan, mutta kyllähän
ketjun vastaukset osoittanevat joka tapauksessa, että moni mieltää automaattisesti "toiminnallisen valtavirran" tarkoittavan ison kustantamon julkaisemaa kaupallisesti menestyvää sarjakuvaa (isot painokset ja pitkä elinkaari). Arkivinkkelistä mieleen tulee siis vain DC ja Marvel.
Kuten edellisessä viestissäni kirjoitin Vesalle, olen samaa mieltä. Minullekin tulee ensimmäisenä mieleen supersankarisarjakuvat, kun ryhdytään puhumaan amerikkalaisesta valtavirtasarjakuvasta. Kuitenkin esim. Jeff Smithin Bone myy enemmän kuin Marvelin ja DC:n supersankarit. Sekin on Suomessa tuttu sarja. Toisaalta Marvelin ja DC:n sarjakuvissa isot painokset eivät ole enää oletuksena. Kun paraskin lehti onnistuu myymään vajaat 200 000 kappaletta maassa, jossa on yli 300 miljoonaa asukasta ja sitä pidetään ennätyksellisenä saavutuksena, huomaa, että ei se niin suurta pisnestä siellä olekaan (esim. jos vertaa suomalaisen Aku Ankan levikkiä suhteutettuna väkilukuun, USA:ssa sama luku olisi n. 15 miljoonaa).*
Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, eikä Pässin viestiin antamani kommentti koskenut sitä.
Jos nyt käydään termejä vääntämään, niin minusta sanomalehtisarjakuva on käyttösarjakuvaa tai kulutussarjakuvaa, suunnattu ihmisille jotka eivät niitä lukiessaan edes tajua lukevansa sarjakuvaa.
Mielenkiintoinen näkökulma. Sanomalehtisarjoista tehdään kuitenkin paljon kokoelmia, joita myydään suuria määriä (vaikkakaan ei lähelläkään samaa kuin mitä ne sanomalehdissä on) ja sinunhan se pitäisi tietää, kun esim. Juban Viivi ja Wagner -kokoelmat hyppäävät kirjamyyntitilastojen kärkeen aina, kun uusi kokoelma tulee, eikä meinaa pudota sieltä kulumallakaan. Kokoelman ostamiseen tarvitaankin jo tietoisempaa päätöstä = vaikka sanomalehtisarjakuvan mieltäisikin käyttösarjakuvaksi, ei se poista sen valtavirrallista ominaisuutta.
Sanomalehtistribejä on myös minusta hankalampi mieltää amerikkalaiseksi valtavirraksi, koska niitä tulee niin paljon muualtakin.
Tietenkään en tarkoita, että kaikki sanomalehtisarjat ovat amerikkalaista valtavirtaa. Vain
amerikkalaiset sanomalehtisarjat ovat amerikkalaista valtavirtaa samaan tapaan kuin vain amerikkalaiset supersankarisarjakuvat ovat amerikkalaista valtavirtaa (ja siksi esim. ne Egyptissä tehdyt ja julkaistut supersankarisarjat eivät ole amerikkalaista valtavirtaa, vaikka supersankarisarjoja ovatkin).
"Supersankari" taas loksahtaa automaattisesti "amerikkalainen" -sanan kanssa yksiin.
Ja kuten sanottu, olen täsmälleen samaa mieltä. Se on mielikuva useimpien päässä, mutta se ei tarkoita, että mikään muu ei sitten sen mielikuvan vuoksi voisi olla valtavirtasarjakuvaa (vähän sama kuin jos väittäisi, että vain Disney-sarjat voivat olla eläinsarjakuvia, koska eläinsarjakuvista puhuttaessa tulee aina ensimmäiseksi mieleen (ainakin minulla) Aku Ankka).
* Mistä voisi tietenkin vetää sen johtopäätöksen, että amerikkalainen sarjakuva ei ole valtavirtaa laisinkaan, vain puhtaasti vaihtoehtokulttuuria.
