Kun nyt aiemmin puhuit tuosta kypsyydestä niin Rosa on huonoin mahdollinen esimerkki ankka-sarjakuvasta.
Johtuen ehkä siitä, että hän tekee ihan oikeita tarinoita... ja jos otetaan esimerkiksi syynin alle Elämä ja teot, niin se on varmaankin ankkaversumin ainoita teoksia, joka sisältää hahmon kehitystä. Henkilö oppii virheistään, muuttuu kovemmaksi, rikastuu yms. Eli todella epäankkamaista kyllä... juuri siksi sanoinkin ankkoja yleensä moskaksi, mutta nostan Rosan ja Barksin esiin, koska he erottuvat. Ovat "epäankkamaisia". Jopa Barks käsitteli asioita, joita ei Akuissa ole muuten näkynyt.
Muillakin on ollut hetkensä... mutta hetken kun erehdyin muutama kuukausi sitten tilaamaan akkaria, niin iski kyllä parin numeron jälkeen jo paniikki, että tästä läpyskästä on päästävä nopeasti eroon... "tusinatuhertajien" tarinat olivat useimmiten lukukelvottomia (heti ensimmäisessä numerossa lyötiin pärstään kuvottava luola-ankka, jonka hauskuus ei ainakaan minun tajuntaani tavoittanut millään asteella).
Rosan tarinat ovat rehellisesti sanoen melko naurettavia (ja jotta soppa sakenisi entisestään, minäkin pidän kyllä Rosasta - toisaalta pidän myös Dilbertistä eikä se tee Scott Adamsista sarjakuvapiirtäjää).
No kukin pitää mistä pitää... Ja Scott Adams on sarjakuvapiirtäjä. Insinööripiirroksia muistuttava akateeminen jälki sopii insinööreistä kertovaan sarjakuvaan mitä parhaiten.
Vastauksesta nro 90 eteenpäin kenelläkään muulla ei näytä olevan tässä keskustelussa mitään oikeaa asiaa. Ei voi mitään. Flemming has left the building
Muulla kuin kenellä?
Ja menoksi sitten vaan....
(trolliksi epäilen minäkin, mutta ruokitaan nyt vielä...)
Nyt harhaillan jo aiheen tuolla puolen pahasti, mutta minkäs teet.

Hassua, että päädyn usein puolustamaan mangaa, vaikka en mikään manga-fani olekaan. Minua vain risoo, kun manga lohkaistaan yhdeksi erilliseksi köntiksi irti muusta sarjakuvasta. Saman voisi tehdä vaikka eurooppalaisille pottunokkasarjakuville, mutta ne ovat niin tuttuja, että näin ei tehdä. Jos vedetään jollekin sarjakuvaummikolle eteen Piko ja Fantasio, Yoko Tsuno, Natasha, Lucky Luke ja muita vastaavia eteen, niin menee varmaan sormi suuhun, että onko piirtäjä sama vai häh...?
Mangaa on toki trendikästä parjata jo fanien vuoksi. harva asia rassaa pahemmin, kuin hyperaktiivinen teini, joka luulee olevansa jotain ja snobbailee surkealla japanin kielen tuntemuksellaan... mutta ei se kai tuotetta huononna? Melkein jokaisella keikalla, jolla olen ollut on ollut idiootteja känniääliöitä, mutta se tuskin on bändien vika.
EDIT: Loponenkin näköjään ehti jo apajille... no sallittakoon vielä tämä runoiluni... eiks je...?