En tilaa mutta nyt olen noita viime vuosien akkareita kyllä kirjastosta lukenut säännöllisesti (ja ehkä jossain vaiheessa voisi taas napata digitilauksen muutamaksi kuukaudeksi sitten kun ei ole niin paljoa muuta lukemista).
Ja laadullisesti, nojoo...on todettava että nykytekijöinä on aimo joukko ansiokkaita piirtäjiä, lukuisia joiden jälkeä katselen mielelläni vaikka tekisivät mitä: Midthun, Rodriguez, Fecchi, Mota, Ferioli, Pineda, Miyaura kaikki ilahduttavat kun uusi sarjansa lehdessä näkyy, ne tapaavat olla aina ilo silmälle, ja yleistasosta en muutenkaan valittele...
Mutta valitettavasti joutuvat usein tekemään "vaikka mitä": käsikirjoitukset liikkuvat pääosin tasolla heikko-keskinkertainen: niin paljon niin löysää tarinointia että pahaa tekee. Egmont suhtautuu nuivasti pitkiin tarinoihin, mikä estää kunnollisen eeppisen hengen: joskus tulee toki vastaan jotain kivoja ideoita jotka saadaan jotenkuten alustettua, mutta kun juttu on pitänyt sulloa 8-10 sivuun niin koko homma lässähtää. Mutta ne lyhyemmätkin sarjat ovat usein tosi ponnettomia: Barksin 10- ja 4-sivuiset liikkuu ihan omassa sfäärissään, mutta kun Akkarissa (tai Kalle Ankassa, jota on kanssa tullut luettua) julkaistaan kanssa jotain 80-luvun tusinasarjoja, niin niissäkin on järjestään paljon terävämmät kässärit.
Korhonen on parhaimmillaan nykytekijöiden huippua (mutta epätasainen, enkä ole niin ihastunut että on nyt täysin urautunut Roopen menneisyyteen tai Suomi-spesiaaleihin).
Maya Åstrup tekee usein aika kiinnostavia henkilötutkielmia, näistä olen aika usein pitänyt.
Muuten mennään sitten jo hyvin epätasaisiksi, ja huteja alkaa tulla enemmän kuin huippuja...
Ja oikeasti, oli aikoinaan ihan kiva että niitä dekkaripähkinöitä viriteltiin silloin tällöin vaikkeivät ne silloinkaan mitään huippusarjoja olleet, mutta kun niitä on nyt joka lehdessä yksi tai useampi, niin aivot sulaa.