Tämän viikkoinen numero oli mielestäni oikein mainio.
Nokkela vitsikansi ehkäpä Akkarin yleisimmältä kansitaiteilijalta, Michel Nadorpilta.
Sisäsivun asiallinen artikkeli siitä, minkä tahojen kanssa lehti tekee tänä kesänä yhteistyötä. Onhan tällaisia yhteistyöjuttuja ollut kautta aikain ja niistä on ennenkin tähän tapaan asiallisesti lukijoita informoitu/mainostettu. Ennen tällaisia asioita käsiteltiin "
Uutis-Ankka" -otsakkeen alla, mutta nykyään sisäsivun artikkelit ovat vakiintuneet
Omaksi nurkaksi., olivat ne millaisia tahansa.
Rune Meiklen ja Wanda Gattinon johtosarja toi niin ikään mieleen vanhemmat 1990-luvun seikkailullisemmat sarjat ja erityisesti tarinan komea ruutujaotus ja sivusommittelu toi parhaimmillaan mieleeni Barksin Leirielämää klassikon. Lieköhän ollut jo Meiklen idea leikitellä ruuduilla vai onko Gattino itse keksinyt käyttää mielikuvituksellisempaa sivusommittelua? Pisteet siitä kuitenkin.
Parin hassunhauskan täytesarjan jälkeen kelvollisen oloinen Carl Fallbergin ja Tony Strobln klassikkojatkiksen ensimmäinen osa miellytti minua myös.
Tällaisia lehtiä kehiin vain jatkossakin.
Muutenkin mielestäni kulunut kevät on ollut aika lailla ilahduttavaa luettavaa.
Vuosien ja taas vuosien tauon jälkeen saamme tammikuun paksun vuodenavausnumeron lisäksi myös toisen, jopa vielä paksumman erikoisnumeron kun toukokuussa ilmestyi se ensimmäinen "Paksu-Aku". Ja näitähän on tulossa lisää. Seuraava jo ensi viikolla.
Kesäkuun alun sarjisliite oli käytännössä oma 32 sivuinen lehtensä. Se myytiin lehtipisteissä normiakkarin kanssa(
tai oikeastaan toisin päin!) Paksu-Akun hintaan. Tässä myös ilmeinen selitys sille, miksi Paksu-Aku ei ole 36 sivuisen lehden 72 sivuinen tuplanumero, vaan selvästi ikään kuin tällainen 32 sivuinen mainokseton liite vain upotettuna normiakkarin sisään.
Ensimmäinen ankaton kansi sitten vuoden 2015 syksyn julkaistiin numerossa 21/2019 kun Hessun synttäreitä muistettiin. Piristävä valinta toimitukselta vaikkei hahmo tasavuosia täytäkään. Toivon enemmänkin vaihtelua kansihahmoihin. Ei ole pitkä aika kun kansissa vakiokasvoja olivat ankkojen lisäksi sellaiset hahmot kuin Mikki, Pepi, Sepe Susi ja Pluto. Välillä kannessa ovat vilahtaneet myös Heluna, Veli Kani sekä Taikaviitta, kuka komeilikin pitkästä aikaa viime viikkoisen numeron kannessa.
Lehden sisäsivuilla sen sijaan hahmokaarti on tänä keväänä ollut yllättävänkin rikas.
Juuri mainittu Taikaviitta on tehnyt parikin esiintymistä tässä kuukauden sisään ja Touhoakin on riemukseni näkynyt lehden mittapuulla yllättävän usein. Pepi sekä Matami Mimmi ovat molemmat piipahtaneet lehden sivuilla kevään aikana ja Mikki tarinoitakin on ollut mielestäni hieman enenevissä määrin (
vai tuntuuko minusta vain siltä?). Sekä uusia, että vanhoja sarjoja.
Toimituksen oman nurkan kysymys-vastaus palstat ovat aina olleet suosikkejani Aku Ankan artikkelisivuista. Vaikkei tämän kertaiset vastaukset tuoneetkaan minulle oikeastaan mitään uutta tietoa, niin siltikin, oi sitä riemua kun näin perinteisen Oman Nurkan paluun pitkästä aikaa. Toivottavasti tällaisia tehdään lisääkin. Nykyisellään vaikkapa kaksi kertaa vuodessa voisi olla jo ihan kelpo määrä.
Nykyinen taso on etenkin käsikirjoituksissa onneton, ja hahmoista ankkoja näkyy liikaa. Päteviä piirtäjiä kuitenkin löytyy hollantilaisista.
Tästä samaa mieltä.
Parhaimmat uudet käsikirjoitukset tuntuvat tulevan (
ainakin minun mielestäni) Kari Korhoselta, Rune Meikleltä, François Corteggianilta, Arild Midthunilta, Mau Heymansilta, Andreas Pihliltä ja Maya Åstrupilta, kuka käyttääkin nykymittapuulla harvinaisen laajaa hahmogalleriaa käsikirjoituksissaan. Hänen tarinoissaan pääosaan pääsevät sellaisetkin hahmot kuin Heluna, Figaro, Touho, Riitta Hanhi, Kroisos Pennonen, Pluto ja Etsivä Kaasi.
Piirtäjäpuolella tilanne taas on parempi, vaikka upouusista piirtäjistä kukaan ei oikein tunnu erottuvan edukseen. Brancan ja Vicarin matkijaa kyllä löytyy, mutta tyyliltään nämä uudet tekijät ovat usein niin geneerisen Egmont tuotannon näköistä huttua, etteivät ne jää millään mieleen.
