Silloin tällöin kun vielä Aku Ankkaa selailen, niin kielellä kikkailu on minuakin väsyttänyt. Rikas kieli ei ole sama asia kuin itseisarvoinen tekstin vääntely - eikä sen vähentäminen tekisi lehden kielestä heti "virkamiesmäistä".
Luen päivittäin varsin paljon erilaisia tekstejä ja pidän itseäni sujuvana lukijana, mutta noiden Aku Ankan selailujen perusteella lehden kieltä ei oikein voi aina pitää enää edes sujuvana, vaan omakin lukeminen alkaa takkuamaan. Koukeroiset lauseet yksinkertaisissa tilanteissa tuntuvat joskus hölmöiltä ja tarinan tilanteisiin sopimattomilta.
Mutta jotain hyvääkin: tällä kertaa selasin vuoden toisen numeron kaupassa ja se tuntui äkkiseltään paremmalta kuin mielikuvani lehdestä on ollut. Ajattelin selata seuraavankin numeron ja jos vaikutelma on sama, niin saatanpa harkita jotain pätkätilaustakin.