Viimeviikkoisen järkytyksen jälkeen Akkari palasi varsin mallikkaaseen ruotuun, kun sivuille oli painettu Vicaria sekä Sepen ja naskitrion vaiheista kertova historiikki. Tuli ihan vanhat, hyvät ajat mieleen.
Itselle on nuo "hyvä ajat" tiedossa parin kilon perintöakkarien ja satunnaisten kirjastonäkkärien muodossa. Ei pahalla, ovathan ne kelpo luettavaa kun tietää niiden olleen vanhalta ajalta, joskus jopa unelmoin että olisin ollut lukemassa niitä painotuoreina. Mutta nyt kun pläräsin taas läpi 2010-luvun uusimman akkarin, vaikutti se äkkiseltään surkeimmalta vähään aikaan. Tämän ajan pirtaan.
Sen enempää parjaamatta, luen lehden tässä parin päivän sisään ja korjaan näkemykseni, mutta ensivaikutelma oli heikko.
Sepeä olisi toivonut enemmän kun kerran synttärilehti oli. Roope-sedässä teemanumerot on otettu haltuun viime vuosina mallikkaasti, vaikka kyseessä on vain kerran kuukaudessa ilmestyvä lehti. Kerran viikossa ilmestyvällä akkarilla luulisi olevan edellytyksiä riskeerata lukijakunnan tottumusten rikkomista tällaisessa harvinaisessa tapauksessa hieman intensiivisemmälläkin paketilla, kun ensi viikolla kuitenkin olisi taas luvassa normaalimpaa settiä.
Puolivillainen teemanumero on se pahin vaihtoehto. Paras olisi pyhittää iso osa lehteä teemalle, muttta pelkän "tekstiosion" käyttäminen aiheeseen ja sarjakuvasisällön pitäminen normaalina olisi kaikessa mitättömyydessäänkin parempi kuin parin sivun kiusoittelu.
Akkarin tilaus on muutenkin tässä taloudessa taas katkeamassa. Itse annoin katkaisu käskyn vaikken tilausta maksakaan. Jos maksaisin, saattaisin antaa mahdollisuuden, sillä kyllä akkaria lukee nykyisissä suvantovaiheissakin aamiaspöydässä mieluummin kuin rakennustarvikeliikkeen mainoslehtistä.