Mikä Kunnaksen tarinan Akussa oli väärin? Minusta hahmo toimi hyvin, tarinan suola oli omalla kohdalla lintuharrastuksessa. Käsikirjoitus ja piirrokset toimi ja tarina nousi selvästi monien muiden tarinoiden yläpuolelle.
Minusta tarina oli varsin hyvä. Barksimainen. Mikä siinä oli epäakumaista? Se, että ei lyönytkään kapuloita rattaisiin ankanpojille?
Akun hirveä into huijaamalla varmistaa, että pojannassikat nyt eivät vain pääsisi pettymään, oli minusta aika kaukaa haettua. "Normaalisti" Aku olisi odottanut poikien paluuta ja naljaillut, että "lälläslää, ettepä mitään kuulleet". Tai vähintään yrittänyt itse löytää sen siivekkään. Okei, kyllähän Aku välillä saa tuontapaisia kiltteyspuuskia, joten voi kai tuonkin toiminnan johonkin Akun sivupersoonaan osuvaksi laskea. Onhan tuossa pyyteettömän ylihuolehtivaisessa Akussa jopa jotain neobarksilaista, mutta Akulle niin tyypillistä särmää siitä puuttuu.
Barksin tyyliähän tuossa selvästi tavoiteltiin, siitä ei kahta kysymystäkään. Kiltteys ja hyväntahtoisuus, jotka Barksinkin Akussa ovat muiden luonteenpiirteiden rinnalla läsnä, ovat ihan OK, mutta tämä meni minusta extreme-pehmoilun puolelle. Yleensä, kun Aku auttaa veljenpoikia, hän tekee sen niin, että hänen osuutensa ei varmasti jää huomaamatta. Tällainen sala-avustus, ja vielä niin epätoivoinen, että pitää turvautua huijaamiseen, oli minusta vähän outoa. Toistakin mieltä saa olla ihan vapaasti, ei siinä mitään.
Kunnaksen piirroksissa sen sijaan näkyi harjaantumattomuutta. Sellainen mielikuva jäi, että ajoittain silmät olivat erikokoisia ja -muotoisia, päät muotopuolia ja asennot tönkköjä. Taustat kuitenkin toimivat ja tyyli oli miellyttävä.
Tästä samaa mieltä viimeistä lausetta lukuun ottamatta.
Ehkä tämä meneekin niin että moni kehuu suomalaistarinoita tekijöistä huolimatta, eli ovat onnistuneet ja tuoneet jotain uutta ankkamaailmaan? Kuten Kunnas sen mikä sulle on epä-Akumaista?
Suomalaisia kehutaan varmasti monesta syystä, ja liki jokaiselle tarinalle löytyy aina kannattajansa, joiden innostus lähtee aidosti itse tarinasta. Silti uskon, että suurimpia syitä suomalaistarinoiden suosion taustalla on tekijöiden suomalaisuus. Asioilla on vain tapana mennä niin.
Juu ei voita Tyhjälän joulua, mutta muutoin on niitä muistettavimpia tarinoita. Oli mukavaa lukea tämä ja Gottfredsonin lyhyet Mikit samasta lehdestä.
Minusta
Tyhjälän joulu on yliarvostetuimpia Barksin tarinoita nätistä alustaan huolimatta, jättää itselleni aika vaisun fiiliksen loppujen lopuksi...heikkenee aivan liikaa loppua kohden. Tämä nyt on varmaan mielipide, josta joutuu täällä Kvaakissa helvettiin, mutta ei voi mitään. Esimerkiksi
Koettakaa arvata! ja
Joulu Karhuvuorella ovat minulle paljon ikimuistoisempia Barksin joulutarinoista.
Eihän sitä Akkaria oo tietysti mikään pakko lukia, jos vain odottaa Mikki Hiirtä :sleepy: Mutta toisille ei kelpaa sitten mursunnahkaanen persekkään 
Juurihan minä edellisessä viestissäni kehuin Gregoryn ja Barksin Aku-tarinaa, vai etkö osaa lukea? No et varmaan osaa, kun et vielä kirjoittaakaan.
