OHHOH, Mikki-tarina! Jo oli aikakin...Nyt vain toivotaan, ettei jää vuoden viimeiseksi.
Ensimmäisen osan perusteella tämä Maya Åstrupin tarina on varsin mainio, lehden nykytasoon nähden jopa erinomaisen hyvä. Tuttuja polkujahan tässä kuljetaan aika pitkälti, mutta liki Mikittömässä lehdessä tämäkin tarina tuntuu erittäin virkistävältä. Todennäköisesti toinen osa ei tuo suuria yllätyksiä muassaan, mutta niinhän se on Egmontin jatkiksissa ollut aina. Gonzales ei toki ole mikään Ferioli, mutta kuitenkin aliarvostettu piirtäjä, montaa maanmiestään selvästi parempi. Julius Mairee on todella hyvin piirretty sivuhahmo, suorastaan hulvaton näky!
Åstrup on kyllä naiskäsikirjoittajaksi sangen hyvä (joo, mulla on ennakkoluuloja). Mitään suuria klassikoita ei ole ainakaan vielä saanut aikaan, mutta hyvää perussarjakuvaa, juuri sellaista, mitä Aku Ankka -lehti on perinteisesti ollutkin. Tässä tarinassa on muuten hyödynnetty vanhaa Gottfredsonin sivuhahmoa, sekin kertoo kirjoittajasta jotain.
On vieläpä myös nätti nainen tuo Maya.
Muutenhan lehti oli surkea. En sano tätä ilkeilläkseni, mutta olihan tuo suomalaisten tekele kaameimpia ankkatarinoita, joita koskaan olen lukenut. Aukkoja ja epäloogisuuksia niin paljon, että hirvittää...
(Seuraavat huomiot sisältävät juonipaljastuksia)— Oliko se numeroyhdistelmä nyt kassakaappiin vai rahasäiliöön? Roopella ja Karhukoplalla tuntuu olevan vähän eri käsitys asiasta. Tai sitten minulla ja tekijöillä on eri käsitys siitä, ovatko nuo sama asia...
— Jos nyt oletetaan, että puhutaan samasta holvista kuin yleensäkin, miksi Roope on huolissaan numeroyhdistelmän kohtalosta, kun säiliön on kerran juuri pari minuuttia sitten todettu olevan tyhjä? Erittäin loogista...jatkuvuus hoi, missä lienet?
— Miksi se
on tyhjä? Aku tilaa kännyköitä, ja siinä samassa rahasäiliöstä kaikkoavat rahat tyystin? "Taiteellinen vapaus" ei nyt ihan riitä selitykseksi.
— Tupu on aika taituri, kun heti tietää, mistä saa ladattua soittoäänen, jonka oletettavasti kuuli juuri ensimmäisen kerran ja jonka nimeä ei tiedä. No okei, saahan sen ehkä noilla "lyriikoilla" jostain haettua, mutta kylläpä käy vähän turhan helposti yhtä kaikki. "Minäpä lataan", ikään kuin se olisi jossain valmiina odottamassa.
— Kovin helposti käy myös kännyköiden vaihtaminen...mitenkäs liittymät? Saako neljän puhelimen mukana neljä SIM-korttia ja rutosti puheaikaa? Vai kolme, kun vanhan liittymänsä ehkä haluaa säilyttää? Miksi kukaan haluaisi maksaa useammasta liittymästä kuin on tarpeen, vaikka kännyköitä saisikin "ilmaiseksi"? Edes latureita ei anneta, eivät niihin uusiin puhelimiin koskaan samat käy kuin vanhoihin rämiin. Ei ole ehkä Akulta fiksua kaupankäyntiä, mutta ei tämä ihan vakuuta asiakaskunnankaan osalta. Vai ovatko kaikki Akun asiakkaat trokareita, jotka hamstraavat kännyköitä ja pyrkivät tekemään myöhemmin omaa bisnestä?
— Miljoona kännykkää? Kovin käy nopeasti Akulta. Väitän myös, että tuo (koko ajan kokoaan muuttava) siilo vetää huomattavasti enemmän.
— Millaiselle ajanjaksolle tarinan tapahtumat edes sijoittuvat? Onko kyseessä yksi päivä? Aku menee iltapäivänokosille, ja "raskaan työpäivän" uuvuttamien poikien palattua lähtee itse kierrokselle. Hankkii miljoona kännykkää, joille rakennuttaa siilon, ja tilaa niin julmetusti uusia kännyköitä, että Roopelta viedään kaikki rahat. Siilon varjoon jäävä Roope ihmettelee päivänvalon ja auringon kaikkoamista, ja ulkona tosiaankin on edelleen aurinkoista. Kuitenkaan missään vaiheessa tapahtumissa ei ole selkeää taukoa, eikä päivän kerrota missään kohtaa vaihtuneen. Myös se, että pojat päättävät soittaa Roopelle Akun seottua, ja se, että tieto tapahtumista saavuttaa hänet vasta tyhjästä nousseen kännykkäsiilon muodossa, viittaavat siihen, että kaikki tapahtuisi nopeasti yhden päivän aikana. Eihän näistä Disney-tarinoissa niin mahdottoman tarkkaa lukua ole yleensäkään pidetty, mutta jotain rajaa...
— Tarinan loppu. Voi herranjestas, tuon lopun huonous on jotain mykistävää.
Piirroksetkin ovat minusta aivan järkyttävät. Olkoon Koivisto vaikka kuinka suuri legenda suomalaisissa sarjakuvapiireissä, mutta ei tuo tyyli Ankkaan sovi sitten mitenkään. Ihan kuin pilakuvia hahmoista katsoisi, tai jotain fanart-tyylistä tuotosta.
Tarinakoodi on muuten erilainen kuin näissä aiemmissa tarinoissa, jotka ovat olleet vain suomalaisten käsikirjoittamia. Tässä ei ole edes D:tä, ei tämä vissiin sitten ole Egmont-tarina lainkaan.
