Tämän viikon Paksu-Akussa on jälleen pitkä Barks-klassikko. Tällä kertaa
Tsingis-kaanin kruunu. Toimitushan lupasi viime vuonna, kun nämä Paksu-Akut lanseerattiin, että näiden sivuilla tultaisiin näkemään enemmän klassikoita
myös muilta kuin Barksilta ja Rosalta. Tuntuu, että lupaus alkaa hieman horjumaan. Tämä on jo kolmas Paksu-Aku peräjälkeen missä on mukana pitkä Barks tarina. Joulukuun lehdessä oli
Kielletty laakso ja tammikussa
Maanalainen maailma.
Näiden lisäksi kaikki Aku Ankka Klassikon tilaajat muistanevat varmasti varsin hyvin, että myös sen lehden kahdessä viimeisimmässä numerossa julkaistiin pitkää Barksia. Nyt lehdissä on siis julkaistu vain kahden kuukauden(4.12.-5.2.) aikana peräti 5 pitkää Barksia, jotka vievät yhteensä 127 sivua! Näiden lisäksi saman ajan sisällä lehdissä on julkaistu myös pari lyhyempää juttua ja kaksi kantta, mikä nostaa kokonaissivumäärää entisestään.
Olisikohan tuossa taas tarpeeksi Barks-uusintoja toistaiseksi(?).
Toki huomisen Akkarissa on pari lyhyempää klassikkoa myös Manuel Gonzalesilta ja Paul Murrylta, mutta nekin ovat uusintoja. Onneksi paljon harvinaisempia sellaisia ja varsinkin Murryn Superhessu on varmasti harvinainen suurelle yleisölle. Se kun on julkaistu ainoastaan kalliissa Hessu Hopon juhlakirjassa vuonna 2012.
Kivojakin juttuja löytyy. Murrystä on lehden sisäkannessa 2/3 sivun mittainen artikkeli. Tällaiset tekijä-artikkelit ovat olleet viime aikoina äärimmäisen harvinaisia. Minusta ne ovat kivoja vaikka eivät useimmiten tuokaan ilmi mitään uutta pitkäaikaisimmille lukijoille. On samalla sivulla myös muutama sananen itseltään Barksiltakin liittyen Tsingis-kaanin kruunuun.
Erikoisuutena lehden johtosarjassa päähenkilönä on Taikaviitan lisäksi myös Viitatar. Ensikertaa otsikkohahmona Akkarissa. Ne jotka ihmettelevät Viitattaren outoa asua, selitys löytyy Aku Ankan taskukirjassa 479 ilmestyneestä tarinasta
Sankarin uudet vaatteet. Hieman outoa, että Fabrizio Petrossi on antanut pienelle italialaistarinalle niin paljon painoarvoa, että on kopioinut asun tähänkin tarinaan. Vai onkohan vaateparsi ollut kenties tarinan kirjoittajan Andreas Pihlin toive? Joka tapauksessa, minä olisin henkilökohtaisesti nähnyt hahmon yllä mieluummin perinteisen Guido Martinan ajan klassisen asun.
Egmontin värittäjä ei myöskään ole tajunnut, että hahmolla on yllään hihaton puku ja on värittänyt Viitattaren käsivarret punaisiksi rannekoruun saakka.
