Stockmann-Akun lisäksi on tapahtunut Akkarissa myös muuta mielenkiintoista. Tällä viikolla ilmestyi lehden 3000. numero, jonka päätoimittajaksi oli haalittu Kari Korhonen.
Ensimmäinen pettymys oli se, ettei sivuja oltu viitsitty pistää kasaan tavallista enempää. Odotin vähintään 52 sivua. Karin perusteluissa tarinoidensa valinnoille oli hyviä pointteja, kuten Vicarin saaminen numeroon, mutta valitettavasti lopputulos oli kaikin puolin melko ponneton. McGrealien käsikirjoittama Vicarin viimeisiltä vuosilta peräisin ollut tusinatuotos ei ollut kovin häävi valinta maestron pitkältä uralta. Parempi vaihtoehto olisi ollut jokin ennen julkaisematon herkkupala 80- tai 90-luvulta.
Koska Kari oli ruorissa, oli odotettavissa, että hänenkin kynänäjälkeään lehdestä löytyisi, vaikkakin Mummon mysteerien tuppaaminen vakitoimituksen aikaansaannokseksi paljastettiinkin. Sarjassa oli hyvä veto päällä, mutta 3000. numeron sisällöltä odottaisi vieläkin enemmän.
Ainoat rehellisin mielin jaetut kiitokset voin suoda Barks-klassikon Kittiä kanssa! julkaisemiselle. Se on yksi kymmensivuisista Barks-suosikeistani. Mielenkiintoinen seikka oli Daan Jippesin laaja huomiointi kansikuvan ja kahden yksisivuisen kautta.
