Kovin otakumainen näkökanta. Kritiikin muotohan riippuukin yleensä eniten siitä, kenelle se suunnataan - massoille vai asianharrastajille.
Koko aihe on huvittava. Ihmistä alkaa pelottaa kun on Pekka Lehtosaaren kanssa samaa mieltä.
Voin lämpimästi suositella kaikille Episodi 3/2006 löytyvää Kriitikkoa.
Jaot aloittelevaan, fani ja korkean profiilin kriitikkoon pitävät paikkansa.
Ennen kaikkea seuraava lause jonka voi soveltaa elokuvista sarjakuviinkin: "elokuvakriitikoilta ei vaadita minkäänlaista ammattikoulutusta, tehtävään ei ole olemassa selkeitä vaatimuksia tai juuri tähän tarkoitukseen tarkoitettuja oppikirjoja."
Ja eritoten loppukaneetti: " jokaisen elokuvan nähneellä kuluttajallakin on mielipide. Useimmat yrittävät pönkittää omaa älykkyyttään asettumalla elokuvan yläpuolelle, keskittyen negatiiviseen, pilkaten elokuvan heikkouksia. he imitoivat lukemiaan kritiikkejä ja uskovat, että älykkyyttä on sellaisten asioiden murskaaminen, joista itse ei pidä."
Ei kukaan oikeasti ala lukea sarjakuvia pelkän kritiikin perusteella, vaikka niiden saamat arvostelut olisivat miten suitsuttavia tahansa.
Tai "tieteellinen totuus". kiitos Keijo, vähintään lahkolaisen veroinen helmi.
Sen lisäksi täytyy muistuttaa kanssaeläjiä, että sarjakuva mainitaan usein yleiskritiikissä, varsinkin elokuvien kohdalla. Se on aina negatiivinen määre, sisällöttömyyden synonyymi.
Tämä ei tee siitä faktaa.
Minun ei tarvitse puolustaa sarjakuvia, niitä joista pidän tai niitä joista en pidä, tai niiden harrastamistani. Muiden hyväksyntä on ihan kiva asia, mutta en tarvitse sitä mihinkään.
Jos joku pitää samoista kuin minä, hauskaa, jos ei , minkäs minä muiden mauttomuudelle voin?
