Jaa! Olikin uutta, että Sfar jatkaa luonnoskirjojaan Delcourtilla (saapa nähdä - nimittäin se Lewiksen toimittama sarja on perinteistä kovakantista väriformaattia - miltä näyttää Sfarin päiväkirjat ahdettuina ruutuihin ja riveihin, vai tekeekö Lewis sarjasta oikeasti kokeilevan?).
Täytyy myöntää, että palaan Rabbin katti -kirjoihin yhä uudestaan, vaikka ne on kyllä luettu kohta yhtä monta kertaa kuin Corto Malteset. Tosin, jos Sfar ei kohta pysähdy vähäksi aikaa miettimään mitä tekee, Chat du rabbin alkaa kohta vuotaa yhtä pahasti kuin sen muut kaupalliset sarjakuvat. Tai ehkä se ei uskalla! Huomaisi vain, ettei noissa formaateissa ole taiteellisen kehittymisen mahdollisuuksia.
Luonnoskirjat on oma lukunsa. Niitä on ihmeen kiva lukea, vaikka niissä ei ole varsinaisesti mitään... hmm. Eihän ne ole kovin rehellisiä tai henkilökohtaisiakaan, mitä nyt sentään odottaisi luonnoskirjoilta. Yhteiskunnallisen puheenvuorot niissä on tärkeitä. Lukekaa niitä.
Muuten yhdyn tuohon, että Sfar on epätasainen. Toisin sanoen se ei harrasta itsekritiikkiä. Se on sen periaatteellinen valinta. Se haluaa tehdä kivoja juttuja "pour les gosses" eli pikkupojille (ei tarkoita etteikö tytöt voisi lukea). Vampyyrialbumit ja tuo La Vallée des merveilles on kyllä todella huonoja. Hyvä ei ole myöskään Le Minuscule Mousquetaire, ja Donjonitkin on vetäisty "pour les gosses". Viihdettä! Mitä vikaa viihteessä, kun kerran irtoaa?
Mutta Pascin ja Chat du rabbin todistavat, että Sfarilla on paukkuja itsekritiikittömänä oksentajanakin jäädä eurooppalaisen sarjakuvan historiaan idolinsa Hugo Prattin seuraan.
Se on muuten itse sanonut, että sitä pelottaa tehdä Rabbin kattiin jatkoa, koska se pelkää että sen myynti laskee. Aika harmillinen paine. Nauttikaamme siis me siitä, ettei ole tällaisia paineita.