Sarjakuva(ja sen tekijät ) kirjojen sivuilla

[Gothicus]

Kyllä Yrjänä on osoittanut jonkinlaista perehtyneisyyttä sarjakuviin, vaikka olisikin tullut muuta joskus väittäneeksi.

Laitan A.W. Yrjänältä tähän lainauksen, jonka olen bongannut juuri puheena olleelta CMX:n kysy-palstalta. Olen jo aikaisemminkin maininnut tästä jossain Kvaakin kritiikkiosiossa, mutta tulkoon nyt toistamiseen:  "Kaupan pihassa retkotti tänään liiskaan ajettu siili. Tuijotin sitä hetken kunnes ymmärsin, että kyseessä oli sarjakuvakritiikki." Niin, että kyllä jonkinlainen, aika valistunutkin, sarjakuvanäkemys Yrjänältä vaikuttaisi löytyvän.

[Matti Karjalainen]

Syksyn uutuuskirjojen luetteloa selatessa pisti silmään Matti Laineen jännitysromaani "Eksytetty", jonka päähenkilönä on sarjakuvapiirtäjä Ari Aalto. (EDIT: Curtvile näyttääkin maininneen Laineen esikoisromaanin aikaisemmin tässä ketjussa).

Matti Laine: Eksytetty (Gummerus, 2011).

"Matti Laineen neljännessä romaanissa Eksytetty seurataan kahdesta ensimmäisestä romaanista tutun sarjakuvapiirtäjä Ari Aallon vauhdikkaita käänteitä. Tällä kertaa Ari joutuu identiteettivarkauden uhriksi. Mehevät henkilökuvat värittävät nopeatempoista tarinaa, ja juoni pitää tiiviisti otteessaan."

http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=282&component=/ACBoard/uutiset_juttu.asp&recID=2470

[hdc]

Niccolo Ammanitin erinomaisessa romaanissa "Taivaan ja maan väliltä" (Otava, 2008) ei ole sarjakuvalla varsinaisesti sen suurempaa osuutta, mutta kirjailija harrastaa melko paljon pieniä viittauksia eri sarjakuviin ja animaatioihin, eritoten erilaisten kuin-vertailujen muodossa.

"Hän kohautti harteitaan. "Tai no joo, itse asiassa kyllä, mutta tulin myöhässä". Esmeralda veti esiin laukusta Superman-paidan, johon oli painettu iso S-kirjain. "Odotitko likkakaveriasi?" (s. 149)

Supermanin kääntäminen Teräsmieheksi tuntuu olevan useimmille suomalaisille kääntäjille kovin vaikeaa.

"Ja yhtä kissamaisesti kuin Diabolik-sarjakuvien Eva Kant Fabiana Ponticelli käänsi avainta lukossa ja poistui ulos myrskyyn" (s. 220)

"Quattro Formaggi katsoi Ramonaa, joka hoippui eteenpäin muutaman askeleen vartalo mutkalla ja käsivarsi koholla kuin olisi halunnut pysäyttää taksin. Sitten hän näki, kuinka tyttö kompastui Scarabeoon ja kaatui kädet ja jalat levällään kuin Kelju K. Kojootti". (s.244)

"Sinäkö se olet, kulta?" hän kysyi kattoon katsoen. (Tietenkin se olen minä). Vuorikiipeilijäklovni tarkkaili häntä ripustautuneena huoneen kattoon kuin Hämähäkkimies. (s. 268)

Loistava kirja isästä ja pojasta, Italian alempien sosiaaliluokkien elämästä, yhteiskunnallisista epäkohdista, rakkaudesta, väkivallasta, rikoksesta ja siitä synkästä ja myrskyisestä yöstä, jona kaikki meni pieleen...

Saman kirjailijan aikaisempi teos "Minä en pelkää" tuli luettua ja siinä mainitaan useampaan kertaan Tex Willer, 9-vuotias päähenkilö lukee Willereitä ja pariin kertaan kun tilanne näyttää pahalta pohditaan mitä Tiger Jack tekisi tässä tilanteessa...
Muutenkin mainio kirja vähän samoista aiheista, köyhästä italialaisesta pikkukylästä, rikoksesta ja väkivallasta, pojasta ja yhteisöstä...

[Curtvile]

luin taannoin pari erinomaista trilleriä/dekkaria joiden tekijän nimi on jokaisen ilo ja riemukirjoittaa tai lausua, eli Duane Swierczynskin kirjat Fun &Games sekä Hell &Gone.
ovat osat 1 ja 2 eräänlaista trilogiaa.
Molemmissa viitataan rutkasti sarjakuviin, eritoten Batmaniin Hell& Gonessa jossa päähenkilön toistuva What would Batman do? on jopa loogista. Joskaan tarkemmin asiaa on spoilaamatta kertoa.

Sillä että Swierczynski on kirjoittanut kirjailijaksi ruvettuaan myös mm. Punisheria ja Immortal iron fistia tuskin lienee vaikutusta asiaan?

[Matti Karjalainen]

Terhi Rannelan nuortenromaanissa "Amsterdam, Anne F. ja minä" viisitoistavuotias Kerttu matkustaa äitinsä kanssa Hollantiin. Päähenkilön matkalukemisena on Marjane Satrapin "Persepolis", johon myös viitataan useampaan otteeseen kirjan aikana.

Sarjan seuraavassa osassa "Goa, Ganesha ja minä" samaisen Kertun matkalaukusta löytyy puolestaan Tiitu Takalon "Tyhmä tyttö", eli ilmiselvä sarjakuvaharrastaja on kyseessä.

[Ördög]

Arvo Salon (1932-2011) kokoelma Koetut runot vuodelta 1978 sisältää myös tämän kolmen sonetin sikermän. Nähdääkseni runot on kirjoitetty samaisena vuonna - olivathan sekä Aku Ankan housuttomuus ja sopimattomuus kasvatusneuvoloiden lehtihyllyihin että erään rääväsuisen riiviölauman maahantulo tuolloin ajankohtaisia aiheita.

Valitettavasti Kvaakissa ei taida olla sarjakuva-aiheisille runoille tarkoitettua ketjua. Lauluille kylläkin, mutta näitä sonetteja ei tietääkseni ole laulettu...

Sonetteja Iinekselle

1.

Me voimme arvostella Akua
noin ällistellä ankkaa akatonta
kuin vanhaa vakan kantta vakatonta
ja höyhentensä alla nakua

kun ympäriltä, ilman hakua
voi vielä löytää veljenpoikaa monta
ja housutonta, joskin kakatonta
niin moittia voi moista makua.

Se kuitenkaan ei johda kieltoon asti
ja tuskin edes rajuun rajoitukseen
jos yksi huolestuukin hanakasti

niin toiselle jo kelpaa koko kasti
ja kolmas viittaa väärään ajoitukseen
ja neljäs naurahtelee nokkavasti.

2.

Jos punkit soittaa raakaa rokkia
siis seksipistoolit, niin mitä siitä:
ei kunnon rokkareita aina riitä,
on monta soppaa, monta kokkia.

Miks yhtä pitäisi vain nokkia?
Jos hakaneulan poskees saat, niin kiitä!
Ja toinen nenääs, kolmas korvaas liitä,
noin iloisesti, ilman shokkia!

Sen saisko laittaa kieltoon taikka panttiin?
Vai kuuluuko se rajatapauksiin?
Jos kiellät, joku heti panee hanttiin

ja väittää kiellon menneen yläkanttiin:
ei koskea saa perusvapauksiin,
ei varsinkaan jos liittyvät ne lanttiin!

3.

Siis mitä liikkuu markkinoilla maamme?
Vain punkkareita, seksisankareita?
Vain poppamiehiä ja veijareita?
Vain huumekauppiaita? Tutkikaamme.

Ja katsokaamme mitä hyvää saamme
kun agentteja taikka gangstereita
ja vuodekumppaneiksi vampyyreita
me muiden jälkeen lapsillekin jaamme.

Ne lyövät. Niitä lyödään. Lännen lailla.
Ne nousevat. Ja aina vammaa vailla.
Se sääntö on ja osa juonestamme.

Ne maksun saavat töillään autuailla
ja rahan jälkeen, kun on hampaat hailla,
myös ryypyn verta, suoraan suonistamme.

[Ördög]

Kaisu-Mirjami Rydberg (1905-1959) kirjoitti nimimerkillä Karin Alm runon Äitiyskompleksi, joka julkaistiin Kirjallisuuslehdessä vuonna 1935. Tällaista tuo kompleksi oli tuohon aikaan:

Mutta on niin tuskallista kulkea puistoissa
ja nähdä lapset,
pienet kauniisti puetut lapset ammentamassa hiekkaa
sinisiin ja punaisiin ämpäreihin, joiden laidoissa temmeltää
Mikki Hiiri ja Felix Kissa ja Kolme Pikkuista Porsasta.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/502011?page=12
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaisu-Mirjami_Rydberg

Oliko Suomessa jo vuonna 1935 kaupan Disney-hahmoin kortisteltuja leikkiämpäreitä? Olivatko ne ihan virallisia Disney-tuotteita? Vai oliko asialla joku ihan täkäläinen valmistaja?

[Timo Ronkainen]

Kaikenlaista oli jo tuohon aikaan tarjolla, mutta olivatko suomalaisia vai tuontitavaraa Ruotsista tai jotain, niin...

Edit: Norjalaisessa Disneyana-kirjassa (Disney i Norge 1928-1969) ei jostain syystä ole lainkaan varsinaisia leluja (saattaisi tulla perkuleen paksu kirja). Mutta tällaisia peltisankkoja on, joissa ollut alkuaan karkkeja. Vois kai tommosia tyhjenneinä käyttää hiekkaleikeissä. Kuvan esineet just about 1934-35.

Timo