Sarjakuvan trendit suhteessa muihin trendeihin

[VesaK]

Hjalmar Löfvingin "Matin matka maailmalle" on aika hehkeä teos, kuvastaa omaa maailmaansa eli 1930-lukua edelleen, vaikka uusintapainoksia on tehty samalla sabluunalla meidän päiviimme saakka:
"Matin isä ostaa juutalaiselta kauppiaalta takin. Kauppias pettää häntä."

Kaisa Lekan sarjat eivät nyt niinkään uskonnollisia ole, eivät ainakaan mitään Buddha-propagandaa. Tarkoitan ettei niiden tarkoitus - minun käsittääkseni - ole käännyttää ketään, siinä mielessä kuin Chickin Corporaation sarjat tai juuri tuo Matti-juttu. Ovatpahan vain kertomuksia että näinkin voi elää.

[Veli Loponen]

Ovatpahan vain kertomuksia että näinkin voi elää.

Sellaista on suurin osa kristillisestäkin sarjakuvasta. Sitä puolta on Suomessa nähty vain valitettavan vähän. Ehkä nyt olisi hyvä tilaisuus, kun Jenkeissä alkaa useampikin kristillinen mangasarja.

[Reima Mäkinen]

Zen Comics on muuten aivan sairaan huono sarjakuva! Kelvottomasti toteutettua huuhaata jonka ainoa idea on infantiileilla esimerkeillä korostaa kuinka oppilas ei tiedä mitään ja auktoriteetti kaiken. Jack T. Chick on sentään alati yllättävä, hauska ja kynäkin pysyy kädessä.

Tässä pitää huomauttaa, että näitä Zen sarjiksia on julkaistu suomeksi enemmänkin vaikka unohdettaisiin Sipilän pseudo-zenismi.
Aatman kustantama: Mitä on Zen — Mielen vapaus, piirtäjänä kiinalainen Chung Tsai Chih (ks. alla), on aivan kelpo kamaa kun sen oikein oivaltaa. Kommenttisi panee lisäksi miettimään että oletko mainitsemaasi teosta kovin huolella lukenut? Noissa ideana on suurin piirtein se että oppilas ei tiedä, mutta ei kyllä opettajakaan. Erona näiden kahden ihmistypin välillä on lähinnä se että oppilas kuvittelee tietävänsä, toisin kuin "auktoritteetti", joka tietää suurin piirtein vain sen että ei tiedä. Zeniä.



Sen sijaan Liken julkaisemissa Zen Comicseissa kässärit on tuosta Aatman opuksesta (tai sitten jostain yhteisestä alkuteoksesta) ripattu ja piirretty uudelleen helskatin huonosti.

[Lurker]

Tuli mieleen, että Tietäväisen Näkymättömät kädet on myös sosiaalinen romaani. Sellainen jo vähän muodista pois jäänyt romaanimuoto, jolla pyritään vaikuttamaan yhteiskuntaan.

Sosiaalisesta romaanista on tunnetuin esimerkki varmaankin Steinbeckin Vihan hedelmät. Aika lähellä sitä ollaan.

Yhteiskunnallinen l. sosiaalinen romaani nostaa esille yksilön ja yhteiskunnan väliset ristiriidat ja yhteiskunnalliset epäkohdat.

Eikös jo täälläkin tullut esille, ettei iso kustantaja oikein uskaltanut sitä mannermaalla julkaistu; Näkymättömät kädet on vaarallinen kirja.

[Antti Vainio]

Puhdistus tai Westön  sisällissota-kirja? Myyntilukujen mukaan ihmiset on kiinnostuneita raskaista aiheista jos tekijät on päteviä. Eikä vastaväitteeksi päde että nuo jutut on historiaa koska kimmosasit, timosoinit  ja eskoahot vainoaa  tavallista kansalaista edelleen Suomen historialla. Talvisodan henki, yhtenäisyys, suomalaisuus, sisu, Volgan mutka, Väinämöinen vittu diiba daaba.

[hdc]

Historiaa on tehtykin jonkin verran viime aikoina, mieleen tulee ainakin Kajaani, Minna ja miehet, Ottopoikia ja työläistyttöjä, Niemensivun jutut ja Perkelekin omalla tavallaan...
Sitten voi pohtia että mitkä olisi sellaisia historian kipupisteitä mitä ei olla vielä ehditty kunnolla käsitellä ja läväyttää siitä sarjakuva.

[Lurker]

....mitkä olisi sellaisia historian kipupisteitä mitä ei olla vielä ehditty kunnolla käsitellä ja läväyttää siitä sarjakuva.

Sosiaalisen ja dokumenttiromaanin yhdistelmää näkisi tosiaan mielellään, ja on jo nähtykin annettujen esimerkkien mukaisesti.

Tätä kautta sarjakuvaa lähestyttäessä päästään kyllä hyvin lähelle sitä, että sarjakuva on myös romaani vaikka se joidenkin määritelmien mukaan oma kirjallisuuden lajinsa tai taidemuotonsa olisikin.

[Timo Ronkainen]

Sitten voi pohtia että mitkä olisi sellaisia historian kipupisteitä mitä ei olla vielä ehditty kunnolla käsitellä ja läväyttää siitä sarjakuva.

Suomen ja natsi-Saksan yhteistyö? Kulttuuriväen haksahdukset asiassa ym.

Timo

[Curtvile]

Itse odotan sitä päivää jona täällä oleva sarjakuvakenttä tekee saman kuin mm muualla pohjoismaissa ja sosiaalinen romaani tarkoittaa jotain Wallandereista, Millenniumeista, Sjöwall &Wahlöösta  yms tai edes kotoisesta Matti Yrjänä Joensuusta mutta tietty sarjakuvaversiona.

[hdc]

Sosiaalisen ja dokumenttiromaanin yhdistelmää näkisi tosiaan mielellään, ja on jo nähtykin annettujen esimerkkien mukaisesti.

Tätä kautta sarjakuvaa lähestyttäessä päästään kyllä hyvin lähelle sitä, että sarjakuva on myös romaani vaikka se joidenkin määritelmien mukaan oma kirjallisuuden lajinsa tai taidemuotonsa olisikin.

Pitkä narratiivi saattaa ehkä olla neutraali termi joka ylittää jo nyt taiteiden rajat...
Mutta yksi ajatus tuli mieleen, historiallinen aihe jota en muista myöskään kirjallisuudessa tai filmeissä juuri käsitellyn mutta joka kiinnostaisi: amerikansuomalaiset siirtolaiset 1800-1900-luvun vaihteessa, ristiriita sulautumisen ja oman kulttuurisen identiteetin välillä, leveämmästä leivästä haaveilu ja toisaalta kovan työn ja luokkaerojen todellisuus...
Ei ehkä suoraan maailman seksikkäin aihe, mutta yhteyksiä siihen mitä tapahtuu nyt täällä voi luoda (tai jos joku osaa vinkata hyviä kirjoja aiheesta niin kiinnostaa myös).

[Antti Vainio]

Minä ja toi Matkamies on haudottu jo pitkään sarjakuvaa suomalaisista Espanjan sisällissodassa. Kumpaakin kiinnostaa toi että meikäläiset oli siellä yleensä Yhdysvaltalaisessa tai kanadalaisessa pataljoonassa missä sitten fasisteja pahemmiksi vihollisiksi osoittautui Stalinin kommunistit. Ei kai kukaan ole tästä piirtänyt.

[VesaK]

Sinänsä muuten mainio ajatus siirtää M.Y. Joensuun maailmaa sarjakuviin. Hänhän on tunnetusti sarjakuvaihmisiä.

[Jukka Koivusaari]

.
Mutta yksi ajatus tuli mieleen, historiallinen aihe jota en muista myöskään kirjallisuudessa tai filmeissä juuri käsitellyn mutta joka kiinnostaisi: amerikansuomalaiset siirtolaiset 1800-1900-luvun vaihteessa,

 "Ja sisään astui Hulkkonen, pieni mies Haukiputaalta..

[Gothicus]

Tuli mieleen, että Tietäväisen Näkymättömät kädet on myös sosiaalinen romaani...... Sosiaalisesta romaanista on tunnetuin esimerkki varmaankin Steinbeckin Vihan hedelmät. Aika lähellä sitä ollaan.

Hohhoo... sillä lailla.

[Lurker]

Hohhoo... sillä lailla.

Heh heh hee; jos nyt hohotusta enemmän perustelisit vastaväitettäsi... Vai oliko se haukotus?