Sarjakuvan trendit suhteessa muihin trendeihin

[Grezen]

En nyt muista, onko aiheesta keskusteltu jo aikaisemminkin ja miten paljon...

Mutta tämmöistä tänään ehdin työmatkalla pohdiskella, että miten nykyinen (vai jo ohi menossa oleva?) fantasiabuumi ei näy nykysarjakuvassa juuri ollenkaan. Varsinkaan suomalaisessa sarjakuvassa, mutta ei länsimaisessa sarjakuvassa hirveästi muutenkaan. Jos 2000-luvulla ilmestyneitä suomalaisia alppareita tai vaikka Kemin voittotöitä katselee, niin realismi ja omaelämäkerrallisuushan ne ovat pinnalla.

Tietysti roolipeliporukoilla ja muilla alan harrastajilla (larppaus ja roolipelit taitavat olla taas marginalisoituneet vuosituhannen vaihteen "hulluista vuosista") on fantasiasarjakuvia ja muita ollut. Kvaakkilaisten töistä tulee mieleen Tero Mäntylän Alainia ja Jho:n Lupus. Mutta kyllä nämä silti mielestäni enemmän tuonne marginaaliin kuuluvat kuin valtavirtaan. Niin, ja P. Hiltunen nyt on ollut messissä jo vuodesta kivi ja kirves joten häntä ei lasketa.

Mangapuolelta taitavat ne fantasiavaikutteet nykyään löytyä, kuten myös laajimmat kohderyhmät. Mutta mielenkiintoista silti, miten suomalaisessa sarjakuvassa on ihan omat trendinsä, jotka eivät välttämättä liity mitenkään muissa taiteissa ja populaarikulttuurissa pinnalla oleviin ilmiöihin. Ovatko sarjakuvapiirtäjät niin jääräpäistä porukkaa, että haluavat pitää "omat juttunsa" eivätkä myöntyä kaupallisuuteen ja muoti-ilmiöihin? Vai eikö vaan ole löytynyt tarpeeksi hyviä tekijöitä (kirjallisuuspuolella toki on ilmestynyt mitä kauheinta kökköä vain siksi, että fantasiakirjallisuus myy nykyään niin hyvin)? Vai mikä on se perimmäinen syy?

Näistä trendeistä olisi mielenkiintoista keskustella laajemminkin, eikä vain fantasiabuumin pohjalta. Tämä nyt vaan tuli ensimmäisenä esimerkkinä mieleen.

Niin, ja meikähän on niin tätiytynyt muutenkin nykyään, etten oikeasti tiedä, mikä nyt on pinnalla. Taitavat nämä fantasiakirjainnostuksetkin olla jo menneen talven lumia.

[ökpö]

Suomi nyt vaan on arkirealismin ja angstin luvattu maa. Täällä on turha kuvitella nousevansa minkäänlaiseen arvoon jotain fantasiatuubaa puhaltamalla. Kustantajat hakevat "hömpän" halvalla ulkomailta, missä yksittäisten nimekkeiden menekki on jo koeteltu, ja julkaisevat kotimaisilta yrittäjiltä lähinnä taiteellisesti arvokkaaksi katsottua materiaalia. Ja meillähän se yleensä tarkoittaa sitä, että vihainen nuori mies ördää, nai ja tappelee. Tai isäpuolen seksuaalisesti hyväksikäyttämä varhaisaikuinen purkaa tuntojaan. Tai insinööri ja sairaanhoitaja kamppailevat säilyttääkseen inhimillisyytensä ja parisuhteensa lama-ajan raastamassa Suomessa.

On toki poikkeuksia, mutta niiden joukkoon pääseminen vaikuttaa jotakuinkin mahdottomalta.

(Tämä valitus perustuu lähinnä kokemuksiini kirjallisuudesta, mutta voinee sitä sarjakuvaankin soveltaa.)

[Curtvile]

Tämän vuoksi tuleekin luettua todella vähän kotimaista kaunokirjallisuutta. Tuo arkirealismi vain on niin äärettömän tylsää luettavaa, että edes taidokas kielenkäyttö tai hyvä kerrontataito eivät saa minua tarttumaan tyypilliseen kotimaiseen romaaniin. Onneksi on sitten tarjolla Vonnegutia, Pratchettia, Saramagoa, Toni Morrisonia, Le Guinia, Lemiä jne. käännöksinä.

Ökpön motkotukset kustannuspolitiikasta osuvat varmasti oikeaan. Jos kustantajalla olisi vaikkapa valittavana 30-vuotiaan naisen (mielellään julkkiksen) tekemä omaelämäkerrallinen sarjakuva synnytysmasennuksesta ja taustoiltaan toisenlaisen tekijän vuoteen 2250 sijoittuva scifidystopia, veikkaisin, että valinta kallistuisi ensin mainittuun. Valitettavasti.

Tämä on liiankin totta. sarjakuvan trendit ovat ihan yhtä ailahtelevia kuin kirjallisuudenkin. Ja ihmisten, myös kritiikkojen, tietämys alasta usein todella tuolla tasolla "Terry Pratchett on J.K:Rowlingin perinteen jatkaja"
Niinpä.
Koko arkirealismi on itse asiassa hyvin uusi trendi kirjallisuudessa, sarjakuvissa ja kulttuurissa muutenkin. Ilkeämieliset ihmiset kuten minä voisivat väittää arkirealismin olevan niiden alaa jotka eivät hallitse valitsemaansa mediaa riittävän hyvin tehdäkseen jotain oikeasti kestävää ja taidokasta.
Sillekin on silti tilauksensa, lukijansa ja kokijansa.
Kustannuspolitiikassa tämä myös näkyy selvästi linjavetoina. HC- omien polkujen tallajillekin on tärkeää julkaista jotain profiilia kohottavaa, palkittua ja kulttuuripiirien arvostamaa.
Oman maun arvostaminen vaatii selkärankaa. Siitäkin huolimatta että useimmiten scifidystopiat ja dekkarit muu "populaariroska" sisältää yhteiskunnallista ja muuta sisältöä yhdeksänä kertana kymmenestä noin neljäsataa kertaa enemmän kuin arkirealismi.
Ja sen lisäksi siitä löytyy viihteelliset arvot.

[VesaK]

...No niin.. missäsenyoli... juuri tänään luin lehdestä jonkun viisaan lausuman kommentin, jossa todettiin, että "ilman tupakkaa, viinaa ja kahvia Suomessa ei olisi kulttuuria laisinkaan."

Varmaan voisi olla aivan älyttömän hauska semmoinen sarjisalbumi, jossa ei tehdä mitään muuta kuin juodaan viunaa kannesta kanteen, mutta ei välttämättä. Astetta ovelampi olisi semmoinen albbu, jossa vain juodaan kahvia eikä tehdä ns. mitään muuta. Sarjakuvaksi tehty Alastalon salissa ja Ihmisiä telineillä ja Iijoen törmässä parru per... hömnii, kuitenkin sellainen epä-aksönkuvasarjateos vielä meiltä puuttuu. 

[Outi]

Astetta ovelampi olisi semmoinen albbu, jossa vain juodaan kahvia eikä tehdä ns. mitään muuta.

Hei mutta meillähän on jo sellainen - Krampit ja Nyrjähdykset! Paitsi että siinä juodaan vain teetä!!!

T.Nimim eikun oikeesti Pauli on hyvä

[Outi]

Varmaan voisi olla aivan älyttömän hauska semmoinen sarjisalbumi, jossa ei tehdä mitään muuta kuin juodaan viunaa kannesta kanteen, mutta ei välttämättä.

...Niin ja piti vielä mainostamani, että ainakin yhdessä suhteessa sarjakuvat olivat kirjallisuutta edellä (?): Suomessa & Suuressa Maailmassahan on nyt valtaisa trendi tämä nuorten miesten odysseiat jossa nuori mies a) juo b) yrittää iskeä naisia c) mokailee. Mutta omaelämänkerrallisissa ja-vähän-muissakin-sarjakuvissahan tämä on ollut jatkuva trendi!

- Kaltsu
- Buddy Bradley
- Jeffrey Brown (paitsi ettei se juo)
- Tiitu (paitsi että se on nainen)
- 78% amerikkalaisesta alternativesta
- Kaltsu uudestaan 

Listatkaa lisää!!!

[VesaK]

Hei mutta meillähän on jo sellainen - Krampit ja Nyrjähdykset! Paitsi että siinä juodaan vain teetä!!!

Älä ny. Kramppeja ja yrjähdyksiä on aivan mahotonta äksiön-mankkaa minun kaffeenjuontialbumi-visiooni verrattuna.
Se olis siis semmonen jota saisi vaikka 50 Römpöttiä käännellä ja väännellä, että "onko siinä sanoma?" mutta ei selvyyttä tulisi mitenkään. Jyrki Heikkinen voisi olla aika hyvä piirtäjävalinta semmoiseen rojektiin.  

[pertti jarla]

Eikös fantasiasarjakuvaa kuitenkin meilläkin yritetä jonkin verran? Esim. Kemin tämän vuoden töitä esittelevästä threadista löytyy yksi. Ehkä ongelmana taitaa olla enemmänkin se, että nämä yrittäjät eivät ole onnistuneet löytämään ja tyydyttämään lukijoitaan niinkuin esim. nämä Kallion veljekset Pauli ja Kaltsu.
Tuntuu että etenkin nettisarjakuva on polarisoitunut todella pahasti nuorten aikuisten kahviturinoihin ja lohikäärmeelläratsastusfantasiaan. Olisi kiva lukea jotain siltä väliltä. Ja miten ois sarjakuva, jossa kaikki ei ole teinejä tai nuoria aikuisia! Miten Rintamäkeläisten copyright, niistähän voisi tehdä vaikka jatkuvan strippisarjan?

[Antti Vainio]

Minusta on jonkinlainen trendi että ihmiset tekevät päiväkirjan tyylistä sarjakuvaa banaalista elämästään mutta ovat editoineet pois sen millä saattaisi olla yleisempää mielenkiintoa.

Pauli Kalliota voisi syyttää tämän pahuuden synnyttämisestä mutta jos noita Kramppeja katselee edes hieman tarkemmin  niin a) niissä tapahtuu, niissä on salaovelaa dramatiikkaa ja niistä on editoitu tylsät kohdat pois b) ne eivät kerro P. Kallion elämästä c) niissä juodaan myös usein viintä ja bisseä

Vakavasti puhuen, mitä järkeä tehdä mitään trendikästä kun kukaan ei kuitenkaan maksa mitään. Miksei siis tekisi sitä mistä pitää. Veikkaisin että kymmenen vuoden päästä meillä on tiukan professionaaleja tyyppejä jotka tekevät fantasiatyylistä tavaraa siksi että aidosti pitävät siitä. Bisnesväki taas vaatii todennäköisesti että piirtäkää sellaisia sarjakuvia joista eläkeläiset tykkää, trendi on Rieku ja Raiku rullatuolissa

[Timo Ronkainen]

Suomessa & Suuressa Maailmassahan on nyt valtaisa trendi tämä nuorten miesten odysseiat jossa nuori mies

Ai nyt? Eikös tuo ole ollut kiusankappaleena jo liiankin kauan kirjallisuudessa? Miespuolinen taiteilijakirjailijanplattu aloittaa tekemällä sekavan kaljanhuuruisen odysseian jossa (mies)päähenkilö etsii itseään. Matkalla sinne ja tänne.

Timo

[Curtvile]

Joskus 90-luvun alulla oli kauhutrendi/buumi. Julkaistiin niin kirjoina kuin sarjakuvinakin alan klassikoita ja myös ihan karseaa huttua.
Sitten huippu meni ohi ja palattiin todelliseen kauhuun: omaelämänkertoihin, tenavatähtiin, tosi-televisioon, nuorten miesten itsensä etsintä odysseioihin...
Sama kävi hieman myöhemmin aasialaisen elokuvan suhteen. Jokin aika sitten kaikki katsoivat ja vouhkasivat niistä ja nyt ketään ei tunnu kiinnostavan.
Monet länsimaisen sarjakuvan ystävät vierastavat ja jopa inhoavat mangaa. Unohtaen että kyseessä on trendi.
Ei, minä en voinut uskoa, että korkeapohjaiset kengät, leveälahkeiset farkut tai 80-luvun värisävyt ihan oikeasti palaisivat muotiin.
En ilmiselvästi ole vielä tarpeeksi kyyninen.
Se mikä on oikeasti mielenkiintoista on mitkä trendit jäävät pysyviksi. Kurt Busiek puhui tosin vain superisankarigenrestä comics journalin haastattelussa, mutta osui villakoiran ytimeen. Syy amerikan sarjakuvamarkkinoiden näennäiseen yksipuolisuuteen ei ole vain tarjonnan vähäisyyttä, vaan sitä että vaikka valikoimaakin oli niin comics codesta huolimatta vain trikoohemmot jäivät pystyyn.

Mitkä Suomessa julkaistavista sarjakuvista ovat kestäneet?
Aku Ankka, Korkeajännitys, Tex Willer ja siinä se? Vai lisätäänkö vielä Hevoshullu ja Sarjari.
Suurta scifi-trendiä odotellessa...

 

[Veli Loponen]

Mitkä Suomessa julkaistavista sarjakuvista ovat kestäneet?
Aku Ankka, Korkeajännitys, Tex Willer ja siinä se? Vai lisätäänkö vielä Hevoshullu ja Sarjari.

Jos Sarjari lasketaan, niin sitten pitäisi laskea myös Hämähäkkimies. Ja ennen kaikkea Mustanaamio.
Mutta mitä tulee kaipaamaasi sci-fi-trendiin, niin ovathan Aku Ankka ja Korkeajännitys julkaisseet myös sitä.

[Lurker]

Älkääpä unohtako Hevoshullua, jonka heppasarjakuvat ovat olleet suosittuja vaikka kuinka kauan (yli 30 vuotta)! Samaten Nalle eli Bamse on ehtinyt ilmestyä suunnilleen yhtä kauan...

[Curtvile]

Jos Sarjari lasketaan, niin sitten pitäisi laskea myös Hämähäkkimies. Ja ennen kaikkea Mustanaamio.
Mutta mitä tulee kaipaamaasi sci-fi-trendiin, niin ovathan Aku Ankka ja Korkeajännitys julkaisseet myös sitä.

No siinähän se. Korkeajännitys, Aku Ankka ja mainitsemasi Mustanaamio ovat kyllä olleet trendeissä mukana, mutta muiden lehtien kadotessa syystä tai toisesta, nämä ovat selvinneet.

Nykyinen fantasiabuumi näkyy kyllä länsisarjakuvassa aika selkeästi. Yhdysvalloista tulee jos jonkinlaista fantsusarjaa. Scifiä ei kyllä viime aikoina ole ainakaan tungokseksi asti julkaistu. Ei edes mangapuolella. Sitä kyllä julkaistaan mutta ei paljoankaan verrattuna nimekkeiden yhteismäärään.
Ilahduttavaa kyllä ilmassa on sekä uusien pulppien ja dekkarien tuloa trendiksi sarjakuvapuolella. Toivottavasti en aivan väärin merkkejä lue.

[Outi]

Ai nyt? Eikös tuo ole ollut kiusankappaleena jo liiankin kauan kirjallisuudessa? Miespuolinen taiteilijakirjailijanplattu aloittaa tekemällä sekavan kaljanhuuruisen odysseian jossa (mies)päähenkilö etsii itseään. Matkalla sinne ja tänne.
Timo

Totta, totta. Jokainen sukupolvi toistaa edellisten virheet. Uutena kuviona lienee se, että nuorisolla menee nykyään paremmin ja nämä odysseiat ovat enempi biletystä ja huumeilua. (Vrt. Knut Hamsunin "Nälkä".)

Mutta trendeistä.
Trendithän syntyvät siitä, kun joku keksii jotain uutta/vanhaa ja ihmiset tykkää=ostaa ja muut tekee perässä vähän sinnepäin jos ne vaikka ostais sitäkin. Kaikki Ranskan kustantamot hankkivat talliinsa omat Joann Sfarit ja/tai Trondheimit, heti kun vaan jostain kiven alta löytyi. Nyt niitä pukkaa markkinoille, wannabe-Sfaria ja muuta. Toki voivat olla ihan hyviäkin, ei siinä mitään. Ja jotain hyvää uusista trendeistä aina syntyy, loppujen lopuksi.

Naisten romanttisen höpökirjallisuuden suhteen sarjakuvat olivat vakavasti myöhässä kunnes manga tuli ja pelasti. Nyt voivat tytöt lukea tyttöjen juttuja oikein kuvien kanssa.

Raadollisen omaelämänkerralisia reality-sarjakuviahan on aina tehty joten siinä Sarjikset olivat kirkkaasti TV:tä edellä!