Nemi on vuosituhannen vaihteen paras sarjakuva. Se on tutkielma yksilön vapaudesta ja aikuisuuden tuskasta. Älykkyys, viisaus ja ajatukset ovat täydellisesti yhteistyössä viihdyttävyyden kanssa, tuloksena nerokas paketti. Välillä on niin samaa mieltä Nemin kanssa, että meinaa oikein itku tulla. Joka paikassa toitotetaan sitä, miten pitää säilyttää "lapsen mieli", ja sitten kun joku oikeasti niin tekee, niin tulee kosolti paskaa niskaan.
Kuten Viiviä ja Wagneriakin, tulen vastaisuudessa ylistämään Nemiä varauksetta. Ällös soimatko minua siitä. Taidan mennä Arne Ankan taakse jonottamaan.