Ruskaa Pakkasella

[[kivi]]

Sen uskon, mutta teet pikälle meneviä johtopäätöksiä ihimistä muutaman viestin perusteella.

Niin.

Itse asiassa harmittaa, että menin poistamaan alkuperäisen viestin, se ei nimittäin ollut ei ilkeä eikä ylimielinen, vaan ihan tavallinen "toimituseditointi". Mielestäni kuitenkin meni liikaa pilkun ...viilaukseksi.

Nyt tästä saa kuvan, kuin olisin vähintään liekinheittimen kanssa dissannut sua.

Siteeraanpa kumminkin poistetun viestin lopun: "Arvostele lisää. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja harjoitus tekee mestarin." Tuon allekirjoitan.

Tsemppiä, sano.
:-)

[kaltsu]

Mä taidan olla ainoo "kvaakkilainen" joka oli julkkareissa. Enkä minäkää kauaa ollu (vaikka kustantaja Salomaa teki kyl parhaansa juottaakseen mut huppeliin) ku vähä flunssa vaivas ja piti muutenkin tulla kotiin ajoissa.

Alppari oli hyvä. Vuoden parhaita kuten odotinkin. Vaan parempikin se olisi voinut olla. Oikeita tapahtumia seurattiin vähän turhanki uskollisesti ja jätettiin kunnon draaman vaatimat kehityskaaret rakentelematta vaikka esim. nykypäivän Reiman kommenteilla siihen hiukan pyrittiinki. Loppu tuli kuitenki kuin seinä vastaan eikä tavallaan oltu mihinkään päästy tai edes mitään perustavanlaatusia johtopäätöksiä saatu aikaan. Kyllähän tuo vähäeleisyys omalla tavallaan toimii mut vähintään jatkoa jää kyllä odottamaan (kuten Kivisylinki kanssa). Sellasta toivottavasti onki tulossa? Eiku Reima koko elämä vaan paperille ja kansan luettavaks. Sillee mangatyyliin paksuina pokkareinaan.

Piirrosjäljestä pidän satunnaisista kömpelyyksistä huolimatta ihan possuna. Reima on saanu viivaansa ihan uudenlaista rentoutta ja eloa. Lohduttavaa tietää että "vanhempanaki" voi kehitystä tapahtua. Runsaat rasterit pelittävät erittäin mainiosti ja valo on saatu tosi hyvin mukaan piirroksiin.

Sitten Kvaakkiin.

Miksi pilata mainettaan ja vaivalla luotua imagoaan mottipäisillä kommenteilla jossain netin keskustelupalstalla?!

Hah hah! Meikäläisen "vaivalla luotu imago" mukavana kilttinä äijänä on kyllä tän Kvaakin myötä kokenu enemmän kolhuja kuin Jacksonin naama kirurgin jäljiltä. Vaan minkäs mä sille mahdan että te muut ootte niin mottipäitä(ihana sana! tätä mä alan käyttämään)!

[Leo]

Kiltti äijä? Just... No ihan mukavahan sä oot mun mielestä täällä kvaakissa ollut, mutta sun keskustelukuvakkeet on vähän eri kuvaa antavia. Esim. se yks huutava ukko. Nykyinen kuva on ihan ok

[Kookos]

Ai tälläinenkin on ollut? Milloin ja kuka? Onko tämä henkilö siis lopullisesti lähtenyt vai jättää kirjoittelemisen sikseen?  Huhhuh... Itsekkin olen tuolla listalla mutten kirjoittele huonon kielitaidon vuoksi   Miten tuo Ankkamestarin keskustelulista toimii? Onko se suomeks? En oikeen saanu niistä ohjeista selvää  

Kerron ankkamestarin keskustelulistasta vaikka omassa säikeessään tuossa myöhemmin.

Siis tämä DCML:än maanvaiva oli eräs norjalainen Rosa-fani, jonka onnistui miltei joka viestissään (ja niitä oli paljon) loukata kansallisuuksia, uskontokuntia ja jokaista piirtäjää, joka ei ollut Rosa tai Barks. Tämä äityi jo aika pahaksi kun kyseinen henkilö tulkitsi jokaisen postin, jossa ei mainittu Rosaa jonkinlaiseksi hyökkäykseksi tätä idoliaan vastaan. Rosa itse oli tietysi aika harmissaan tästä fanistaan ja meinasi jo itsekin monesti jäädä pois DCML-listalta. Tyypin terrori meni niin pahaksi, että monet poistuivat tai meinasivat poistua listalta, kun eivät voineen suutaan avata, jolleivat muistaneen kumartaa kolmesti Rosan suuntaan.

Anyway, monet ehdottivat lopulta lähtöpasseja kaverille ja sitten Rosa sanoi ettei enää suostu vastaamaan kaverin yksityisesti lähettämiin sähköposteihin (kaverilla on laadukas fani-saitti netissä) , jollei tämä poistu takavasemmalle. Loppu hyvin kaikki hyvin... 3-4 vuoden terrorin aalto päättyi ja keskustelu on palannut sivistyneeksi. (koputtaa puuta)

Kaikenlainen fanaattisuus on pahasta, pidetäänpä Kvaakki siitä vapaana vyöhykkeenä.

[VesaK]

Tää on kivaa! Ennen vanhaan ei tämänkaltaisia keskusteluja pystynyt käymään kuin satunnaisesti sarjakuvatapaamisissa, Kemin ja Helsingin festivaaleilla. Tekijä pääsee itse kommentoimaan melkein livenä saamaansa palautetta. Hyvä juttu, kunhan ei venytellä liiaksi.

Niin, ensi vuonna on luvassa "kilpaileva" sarjakuvateos Reiman päiväkirjalle... mutta siitä ei enempää nyt eikä tällä foorumilla ihan lähitulevaisuudessakaan...

[Wilpuri]

Mä taidan olla ainoo "kvaakkilainen" joka oli julkkareissa. Enkä minäkää kauaa ollu (vaikka kustantaja Salomaa teki kyl parhaansa juottaakseen mut huppeliin) ku vähä flunssa vaivas ja piti muutenkin tulla kotiin ajoissa.

No hyvä, että edes joku Kvaakkaaja oli sinne kerinnyt. Kai sielä sentään muuten oli väkeä, ettette jakaneet alkkomahooleja siellä kolmeen pekkaan... siis jos siellä oli vain Kaltsu, Reima ja Kustantaja Salomaa...  

[Leo Loikkanen]

Tekijä: Reima Mäkinen. Vuosi: 2004. Kustantaja: Kerubi-sarjat. Tyyppi: omaelämänkerta

No niin. Luettuani Reima Mäkisen "Ruskaa Pakkasella" käsitän 80-lukua paljon paremmin. Kirja kertoo tekijän elämästä 80-luvun Tampereella. Tai Helsingissa, en ole varma. Näemme nuoren Reiman yrittäessä saada tyttöystävää ja piirtäessä omia sarjakuvia, joista jotkun pääsivät tähän kirjaan.

Sarjakuva alkaa, kun Reima piirtää sarjakuvaa ja valittaa siitä, ettei hänen elämässään ole ristiriitoja, joita näköjään tarvitaan sarjiksen piirtämiseen (Minä en ristiriitoja kaipaa... No, ihan sama kunhan se tulee tehdyksi) Myöhemmin vuoden 2003 Reima vierailee 80-luvun Reiman luona ja käskee häntä pitämään päiväkirjaa.

Sarjakuva siis on tavallaan omaelämänkerta nuoruusvuosista. Tyyli, jolla sarjakuva on piirretty, on Erittäin mielenkiintoinen. Kun hahmot ovat kaukaiseeudessa, ovat yksityiskohdat vähäisiä. Lähikuvat ovat erittäin yksityiskohtaisia, mikä on mielenkiintoista koska nykypäivän sarjakuvissa yksityiskohdat pysyvät samana, oli hahmo miten kaukana tahansa.

Kirja on pakko-ostos niille nuorille, jotka haluavat tietää miten ennen vanhaan tultiin toimeen ilman Playstationeita ja Commodore 64:ää. Oikeastaan, luettuani tämän, huomasin ettei nyky nuoriso ole muuttunut paljon niistä ajoista.

OSTA TÄMÄ KIRJA! OSTA SE HETI!!!!!

[Esa]

Itsekin luin sarjakuvan (ja ostin HUOM!!) viime lauantaina. Arvostelin sitä tuolla Ajankohtaisuuksia threadissa. Oikein hyvää sarjakuvaa!

[Leo]

No, kun siitä on nyt niin paljon puhuttu niin jospa minäkin ostaisin sen ensiviikonloppuna

Sitä enne haluan kysyä saako Reima yhtään rahaa jos minä nyt sen ostan? Vai saako kyseinen herra rahat jo etukäteen?

[Axuz]

Sitä enne haluan kysyä saako Reima yhtään rahaa jos minä nyt sen ostan? Vai saako kyseinen herra rahat jo etukäteen?

Reimanhan se lopulta kannattaa tähän vastata kun parhaiten tietää, mutta luulisin Reiman saavan euroja joko sitä mukaan, kun sarjaa myydään kuluttajille, tai sitä mukaa, kun sitä myydään myyntipisteisiin. Molemmissa tapauksissa ostaminen kannattaa. Ensimmäisessä tuet Reimaa ja kauppaa suoraan, jälkimmäisessä tuet ensin liikettä tilaamaan Reiman sarjakuvaa enemmän, kun varastot hiipuu ja autat sitten lopulta mutkan kautta Reimaa...

Yleinen on myös diili, jossa tekijä saa könttäsumman ja oikeudet siirtyy kustantajalle, joka sitten tekee niille mitä tahtoo. Toinen vaihtoehto on se, että tekijä saa jonkinlaisen könttäsumman, provikat painoksesta ja muutamia vapaakappaleita. Se, onnistuuko kustantaja sitten lopulta myymään kaikki kirjat, on tästä eteenpäin kustantajan ongelma. Joskus tekijä saa pienen osuuden jokaisesta myydystä kappaleesta jälkeenpäin sitten, kun kaikki tai 90 % on myyty...

Mutta miten tahansa se onkin... tuet silti lopulta suomalaisen sarjakuvan tekemistä, kustantamista ja myymistä. Joten siitä vain ostamaan. Luulen, että Reima on joka tapauksessa mielissään, tuli siitä lisää pätäkkää tilille tai ei... Muutenhan Reiman pitää taas hakea kirjastokorvauksia ja lomakkeiden täyttäminen on syvältä... vaikka Reimalla, kuten monella muullakin jo julkaisseella aktiivisella sarjakuvittajalla taitaa aina sittenkin mennä osa vuodesta lukuisten rahahakemusten täyttämiseen...  vai kuinka? Kapea on taiteilijan leipä...

[Reima Mäkinen]

Kylläpäs nyt...

Minä taas luulisin että ns. könttäkorvaus on yleisin sarjakuvantekijän palkio tällä hetkellä albumeista Suomessa. Painos kerrallaan asiasta sovitaan. Ja Axuz, tekijänOIKEUDET PYSYY yleensä tekijällä. Kustantaja maksaa vaan oikeudesta painaa ja myydä sitä sarjista. Luulen, että isommilla staroilla on joku royalty tai proviisio sen mukaan, miten monta sataa kirjaa myydään. Minä siis olen jo korvaukseni saanut, mutta ihan oikein niinkuin tuossa joku mainitsi, tärkeintä on että edes joku ostaisi sarjakuvia. Muuten niiden kustantaminen ei kannata, eikä niitä sitten pahemmin julkaistakaan, että näin. Muuten, äkkiä laskien siitä projektista tuntipalkaksi tuli noin 33 senttiä, että eihän sitä tosiaan rahasta tehdä.

[Wilpuri]

Olen jo tätä teosta kommentoinut, joten sanon vain, että olin positiivesti yllättynyt ja pidin kovasti. Yleensä en tämän lajityypin sarjakuvaa lue, mutta tämä oli hyvä.

[Veli Loponen]

Muuten, äkkiä laskien siitä projektista tuntipalkaksi tuli noin 33 senttiä, että eihän sitä tosiaan rahasta tehdä.

Hyvin sarjakuvamainen palkkio Kuitenkin isompi kuin Aku Ankalla monesti...

[Leo]

Mä ostin tänään ton "Ruskaa pakkasella" -pokkarin.
En ole vielä kokonaan lukenut, mutta ihan hyvältä vaikuttaa. Kiinnostava on, alussa oli vain hankala päästä mukaan ja en oikein tajunnut kaikkea. Reima, miksi rikoit tietokoneesi? Nyt et pääse enää kvaakkiin

[VesaK]

Eiköhän se ollut semmoinen symbolinen ele, että nyt palataan perusteisiin - paperiin ja tussiin - ja "keinotekoinen" työvälineistö saa väistyä. Sarjakuvassa kaikki on mahdollista, joten uskoisin Reiman tietokoneen olevan ihan kunnossa edelleen. "Stunttikone" siinä vain meni...

Minustakin se on oiva pokkari siinäkin mielessä, että se ei mene liian henkilökohtaiseksi tilitykseksi, niin päiväkirjaan kuin se perustuukin. Ruskaa pakkasella avaa eteen sen maailman joka Suomessa oli 80-luvun alussa vallalla. Ei ollut Nokian kännyjä vaan kumisaappaita. Joku teini ja sitäkin nuorempi saattaa tietenkin ihmetellä että miksi tämmöinen on tehty. Sama tyyppi ihmettelee miksi jotkut keräävät ja säilyttävät jotain mustia muovikiekkoja jotka pitää vieläpä kääntää kesken soittamisen. Yli kolmikymppiselle Ruskaa pakkasella on nostalginen pläjäys ja nuoremmille opettavainen opus vailla pakollisia opetuksia.