Stimuloiko sarjakuva lapsia seksuaalisesti?

[VesaK]

Kumman veljen? Charles teki itsarin, mutta Maxon ilmeisesti onnistui saavuttamaan jonkinmoista pysyvää (hyvää)mainetta Crumb-elokuvan myötä.

Mutta stimuloiva sarjis, hmmm... Oliskohan se ollut jokin Aku Ankan taskukirja, missä konnat sitovat porukkaa. Siitä ideasta tuli jotenkin kumma fiilis...

[KH]

Totta maar ne stimuloivat lapsia - jopa uusiin taiteellisiin saavutuksiin.

14-vuotiaana kiehtovimpia suosikkiteoksiani oli oma versioni tästä:

...kun olin ensin piirtänyt sankarini tarkasti läpi paperille - mutta ilman uimapukua 

[Lönkka]

14-vuotiaana kiehtovimpia suosikkiteoksiani oli oma versioni tästä:

Aaah!
Klassita kuvitusta.
15 vuotta sitten sain tuon kuvan "luonnollisen kokoisena" ovijulkkana. Lienee vieläkin jossain tallessa.

MMmmm! Hyvyyttä!

[Matti Karjalainen]

Lisää sarjakuviin liittyviä stimulantti-muistoja: eräs luokkakaveri väitti nähneensä jossakin kajaanilaisessa antikvariaatissa Natasha-albumin, jossa tämä on takakannessa ilman rihman kiertämää - ja niinpä sitä sitten tulikin kiinnitettyä aikaisempaa enemmän huomiota kyseiseen sarjakuvaan... 

Taitaapi olla kyseessä Rosinskin ja Van Hammen Chininkel ja suuri voima, Like 1992.

Chininkel on tosiaan kyseessä. Voisi olla ihan mielenkiintoista lukea se uudelleen ja katsoa, jäisikö siitä jotakin muuta mieleen kuin tuo edellä kuvailtu kohtaus ja musta monoliitti, jonka vasta vuosia myöhemmin tajusin jonkin sortin Kubrick-viittaukseksi. Loppuratkaisu taisi olla melko verinen ja lohduton.

Chininkelia ei ole kyllä tullut pahemmin divareissa vastaan.

[Petteri Oja]

Chininkelia ei ole kyllä tullut pahemmin divareissa vastaan.

Toi on niitä Like-albumeita joita ei näe ikinä missään. Paitsi Makedoniassa järisyttävällä hinnalla. Mikähän siihenkin on syynä, liekkö ollut tosi pieni painos aikanaan tai jotain.

[VesaK]

Kyllä Chininkkeliä lojui vielä muutama vuosi sitten vähän joka divarissa, mutta ei enää. Pienellä etsimisellä luulisi kyllä löytyvän. Kymppiä enempää en maksaisi.

"Alaston Natasha" - ettei olisi kuitenkin Ruotsissa, Topas-sarjassa julkaistu "Nathalie" -parodia, jonka päähahmo oli sangen tutun näköinen, joskin punatukkainen, ja tarinan juoni oli kyhäilty Natasha - lentoemäntä -albumin pohjalta. 

[Outi]

Aah, Laureline Tuhannen planeetan valtakunnassa. Jämähdin vissiin esipuberteettiini kun naisihanne ei ole juuri siitä muuttunut

Joo, sillä oli vähän samanlaiset releet kuin Leialla Jedin paluussa. Siistiä! Miekin tykkäsin enemmän Laurelinesta kuin Valerianista kun se oli jotenkin... skarpimpi tapaus. Valerian oli aina jotenkin onneton hönttä.

Entäs manga?! Tykkääköhän tytöt mangasta niin paljon siksi kun naisia aina kiinnostaa a) lapset b) seksi ja nyt saadaan molemmat samassa paketissa!

Sori, huono vitsi. On aamu, en ole vielä juonut kahvia joten kirjoittelen mitä sattuu. Ei haittaa, tulen sitten myöhemmin deletoimaan kaikki pois...

[blitz]

Itselleni on jäänyt herkiltä teinivuosilta mieleen, jossain määrin hämmentävänäkin muistona, tutustuminen K.Palsan sarjakuviin  pienen itähämäläisen kotikuntani kunnankirjaston nuorten ja lastenosastolla. K.o henkilön hengentuotteet lojuivat hyllyssä sulassa sovussa Asterixien ja Tinttien kanssa. Niiden lukeminen silloin ei ainakaan edesauttanut eheän seksuaalisen minäkuvan kokoamista.

[Lind JR.]

kai ne jokseenkin stimuloi. eikun... totta kai. ainakin jokainen poika on joskus lukenut sarjakuvaa muunkin kuin juonen takia.