Jack Black keekoilemassa hupaisena eläinhahmona on tuoreen tuntuista?
Ok.
Huumorilla nyt vaan sattuu olemaan se ilkeä tapa, että homma tuntuu tuoreemmalta. Tuommoinen diagnoosi elokuvasta herättää kysymyksen, että oletko nähnyt elokuvia? Tai että oletko katsonut tarkkaan?
Eívät ne toki mitään mestariteoksia ole, mutta niissä huomaa kyllä, että tekijät ovat perehtyneet itämaiseen kulttuuriin, kung-fu kliseisiin ja muuhun, ja se näkyy myös huumorissa ja maisemissa ja muussa. Enemmän kuin tämmöisissä elokuvissa yleensä.
Jokainen eläinkin on viite johonkin asiaan liittyvään. Siis jokainen eläin on tarkkaan mietitty vitsi tai viittaus itämaiseen mytologiaan.
Kung-Fu panda on 2000-luvun Turtles! Se on näyte siitä että kuinka Turtles kuuluisi tehdä että se menisi oikein. Niin kuin kaikki muutkin itämaihin viittaavat elokuvat nykyään. Eikä se jatko-osakaan nyt niin huono ollut. Riikinkukko pahiksena oli ihan hauska idea, ottaen huomioon kiinalaisen mytologian, jälleen kerran.
Doctor Strange kun on sen verran oudompi heppu että sen leffan toivoisi tarjoavan muutakin kuin sen kaikkein normaaleimman siirappisirkuksen rautalankaväännöstarjoiluna. Siinä kun voisi ehkä kerrankin myös kertoa jostakin jotakin.
Oletko nähnyt Doctor Strange animaation? Siinäkin taisi olla animaatiotaustoilla ihan hyvin rakennettu Strangen hahmo. Housen kaltainen lääkäri joka lähtee Tiibettiin etsimään parannusta jalkaansa, päätyy itämaisen mystiikan ja taistelulajien koulutuksen temppeliin.
Itseasiassa minusta ajatus, että Strangen voimiin ja niiden alkuperään liitettiin Kung-Fu elokuvien piirteitä oli minusta ihan toimiva idea. Koulutus oli juurikin sitä Karate Kid osastoa, paitsi että koulutuksen tarkoitus oli opettaa Strange siirtämään kipunsa toisaalle ja ylittämään tavallaan todellisuuden sitovat kahleet.
Lisäksi Strangen liikkeet loitsiessaan olivat kuin suoraan kung-fu leffoista, ja minusta se toimi aivan perkeleen hyvin. Selittää esimerkiksi jollain tapaa sen että miten hän pystyy laatimaan loitsunsa niin nopeasti.
Ainoa mitä jäin elokuvassa hieman kaipaamaan, oli se psykedeelinen meininki Strangen siirtyessä tästä todellisuudesta sinne jonnekin ja kummallisten siansaksaa olevien, mutta silti loogisten nimien ja kirjojen ja termien yms. lausuminen.
Se on yhtä tärkeässä osassa Dr. Strangea kuin hänen hyvin kirjoitettu syntytarinansa, joka ei Kung-Fu Pandan tapaan ota itseään liian vakavasti, vaan se on semmoista rentoa aurinkolasit päässä kotisohvalla discossa makaamista.
Tätä en kyllä ihan ymmärtänyt... toivotko että leffa olisi kokonaan animoitu vai etkö? Totta puhuen animaation ja live actionin raja on kaiken aikaa ollut hämärtymässä CGI-teknologian kehittymisen jälkeen, ja vaikken kaiken mahdollsien tekemisestä tietokoneella pidäkään, on kehitys kuitenkin mielestäni siinä mielessä positiivinen, että oikeiden näyttelijöiden käyttäminen ei enää ole este vahvalle visuaalisuudelle.
Eikä kyllä ole ollutkaan enää pitkään aikaan.
Nyt kun vielä päästään turhasta kikkailusta ja keskitytään myös siihen tarinankerrontaan, hyviä asioitakin on lupa odottaa.
Oletko Tina lukenut Dr. Strangen alkupään seikkailuja? Jos nimittäin et, niin en ihmettele yhtään, miksi sinun on hankala visuaalisesti hahmottaa mitä Dr. Strangeen kuuluu. Minusta on aina ollut väärin, että Suomessa ei ole nähty yhden yhtäkään ainoastaan Tohtori Oudolle omistettua sarjakuvaopusta.
Leen ja kumppaneiden vanhoja juttuja tai niiden rip-offeja pitäisi nähdä Suomessa joku päivä. Eikä sillä olisi väliä vaikka niitä tulisi vain yksi iso julkaisu, koska ne ovat Leen tuotannosta visuaalisuuteen ja muuhun keskittyneitä, että sillä ei edes ole suurta merkitystä vaikka "tarina" jäisikin kesken.
Mutta siis meininki tarinoissa on vähän sama kuin Ihmemaa Ozissa, jossa siirryttäessä Oziin vaihtuu visuaalinen ilme kokonaan sen muuttuessa värilliseksi ja aivan mielettömäksi hulluksi sirkukseksi.
Nykyään esimerkiksi Simpsonien Halloween jaksoissa on käytetty tehokeinona toiseen todellisuuteen siirtymisessä sitä että animaatiotyyli vaihtuu. Dr. Strangen siirtyessä toiseen todellisuuteen voisi elokuvissa käyttää kikkana juurikin samaa.
Tätä on tehty ennenkin elokuvissa. Mutta jotta hommasta saisi uniikin, ja tuoreen tuntuisen, pitäisi periaatteessa käyttää kaikkia animaation keinoja. Vähän niin kuin joissakin kreiseissä heavy metal musiikkivideoissa.
Ei mutta hei! Olethan sinä Heavy Metal leffan nähnyt! Vähän sen tyyppistä! Eli kun siinä tarina vaihtuu, vaihtuu myös animaatiotyyli hieman parissa tarinassa.
Eli animaatiohistoria lupaa hyvää. Tosin jos minulta kysytään, niin itse laittaisin South Parkin tekijät hommiin. Oletko nähnyt minkälaista jälkeä he saavat nykyään sarjassa juurikin tällä tyylin vaihdoskikkailulla South Park sarjassa?
Sehän on usein jopa oikeasti hyvää jälkeä!
