Ville ei käyttänyt "suomettumista" tai muutakaan naftaloitua termiä, kyllä ne olivat ranskalaiset tai (taas) saksalaiset jotka muistuttivat suomalaisesta nöyristelyperinteestä.
Mun moka. Muistelin että häneltä olisi ollut semmoinen lausunto jossain. Ilmeisesti joku suomalaismedia on kommentoinut sitä ranskalaisen webbisivun lyhyttä haastattelua ja nämä (Villen lausunto ja ranskalaisten tulkinta) olivat siinä lähekkäin.
Vielä termeistä. Sananvapauden rajoittamista on monen laista, niin myös sensuuria.
On viranhaltijoiden (poliisi, yhteiskunnalliset vaikuttajat, palkatut virkamiehet, oikeuslaitos, jne.) harjoittamia toimia sekä yritysten (media, mainostajat) ohjailua.
Sitten on vielä yksityishenkilöitä jotka harjoittavat ns. itsesensuuria mutta tullessaan loukatuksi ensin pahoittavat mielensä, sitten loukkaantuvat verisesti sekä kokevat henkisiä kärsimyksiä. Jotkut yksityishenkilöt alkavat paheksua yhä äänekkäämmin (mm. käyttäen sananvapauttaan) he saattavat alkaa osoittaa mieltään muillakin tavoin esimerkiksi osallistumalla miekkareihin tai boikoteihin. Mikään näistä yksityishlön toimista ei tietenkään ole sensuuria vaikka hän sillä sellaiseen pyrkisikin.
Itsekin olen seurannut tuota kirjasto-jupakkaa. Sen tekee mielenkiintoiseksi, tai erilaiseksi juuri se, että siinä jollakin henkilöllä (verovaroin työllistetyllä) on valtaa mutta ei ilmeisestikään vastuuta. Vastuun ottajaa tästä teosta ei ole vielä ilmoitettu, mutta ilmeisesti se on ko. kirjaston tai kirjastoimen pomolla. Tänään julkaistu virallinen selityskin on heppoinen.
Eli näitä ylilyöntejä sattuu, sille ei voi mitään. Toisaalta, kuka meistä haluaisi kiusata lasta? (en ole nähnyt nyttelyn kuvia, joten en osaa sanoa että miten "järkyttäviä" ne mahdollisesti ovat). Ylilyöntien takana on näissä "sensuroinneissa" usein halu suojella jotakuta muuta. Siis tyypillinen sensorin silmä. Enkä usko että tämä asia hevillä muuttuu. Kaikkien katse, kuvan/tekstinlukutaito ja ymmärrys ei ole sama. Erot katsomis- ja tulkintakulttuureissa pitäisi minusta tunnustaa. Ja tämän pitäisi johtaa sananvapauden vastuupuolen huomioimiseen.
Esimerkiksi tässä kirjastohommassa eläinrääkkäyskuvien esittelijät eivät ehkä ole ottaneet huomioon sitä, että on paljon aikuisia joilla ei ole tarvetta (syystä tai toisesta) saattaa lapsiaan rankkojen tosiasioiden eteen. Oikeutta eläimille järjestö halusi ilmeisesti käyttää sananvapauttaan shokeeraavina kuvina eikä tekstinä.
Aikaisemmin on puhuttu vähäpukeisia malleja esittelevistä mainoskuvista. Itse olen julkisen ympäristön (kattaa siis markkinoinnin katukuvassa sekä yleisjulkaisut joihin törmää vaikkapa kaupoissa) tiukemman rajoittamisen puolella. Näin siksi koska markkinointi mielestäni muokkaa mieliä ja toisaalta se tuntuu jatkuvasti hakevan sallitun rajoja. Kaikki siellä tehdään mitä ei ole erikseen kielletty ja vähän päällekin. (vrt esim. Sithin kosto -mainoskangas) Henkilökohtaisempi syy on se että minä koen liikkuvat mainokset ja muun visuaalisen töhkän jossain määrin itseäni/vapauttani rajoittavaksi. Tottumiskysymys ja rajanvetotapaus.
