Kirkon ja valtion erottaminen on hyvä keino lisätä privaattia uskonnonharjoittamista, joka on poissa valtion valvonnasta. Siksi kai se on libertaristien (käytän termiä huolimattomasti, mitä pahoittelen) lempilapsia. Itse kannatan työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kolmikantayhteistyötä, isoa julkista sektoria ja harmaata valtionkirkkoa. Miksi ei Suomen valtio perusta luterilaisen ja ortodoksisen kirkon kaveriksi islamilaista valtionuskontoa?
Ajatus ei ole niin päätön kuin miltä se ehkä vaikuttaa. Etenkin, jos palautetaan kirkollisiin asioihin vanha hyväksi havaittu tapa, jossa valtion päämies nimittää ylimmät uskonnolliset johtajat.
Joka tapauksessa maamme hallitus edellyttää jopa luterilais-keskustalaisesti hallittujen kuntien opettavan islaminuskoa tätä uskontoa tunnustavien vanhempien lapsille. Ehkä siinä muuten on yksi syy maamme vankkaan yhteiskuntarauhaan. Vapaa-ajattelijahan sysäisi tämänkin toiminnan kodin seinien sisäpuolelle, toisin sanoen pakistanilaiseen koraanikouluun.
Muuten en kajoa tähän aiheeseen.
Uskonnollisten vastakkainasetteluiden kanssa yleensä menevät termit ja aatteet sekaisin. Islamistakin puhutaan (1) monoliittina, (2) poliittisena ideologiana ja (3) toimintamallina. Mikään näistä ei pidä paikkaansa. Sen sijaan islamilaiset oppineet ovat luoneet suositeltavia toimintamalleja, poliittisia ideologioita ja jopa yhteiskuntakokeiluita. Aivan niin kuin kristitytkin.
Jos ajatellaan 1600-luvun Ruotsia (joka kävi valtavia uskonsotia ympäri Eurooppaa) ja sen ääriluterilaista valtionuskontoa, niin millä tasolla se muka eroaa muista messiaanisista teokratioista (kuten Kuuba, Iran ja USA)? Ja, hei, jos ette muista, niin me ollaan niitä 1600-luvun ruotsalaisia.
Uskonto ei itsessään pistä ketään toimimaan jotenkin hassulla tavalla. Islamilaisten maiden ja kansojen tekojen syyt pitää hakea muualta kuin vain "vieraasta uskonnosta". Rasismiahan sellainen on, vaikka ei geeneihin kohdistu. Religionismia tai jotain.
Ylimpänä kukkoilee aina eurooppalainen ateisti, joka pitää itseään paremmintietävänä kuin kaikki muut. Kyseessähän on déjà vu: Tausta-ajatus on sama kuin 1800-luvun siirtomaaherroilla, joiden mielestä uskontojen dialektinen kehitys on johtanut läpi historian aina vain edistyneempiin ja vähäjumalaisempiin variantteihin. He lopetivat laskemisen yhteen, koska reformoitu kirkko oli nätisti yksijumalainen; ei edes pyhimyksiä. Tietokoneajan ateisti laskee, että nolla on pienin luku. Ja se oikeuttaa olemaan ymmärtämättä millään tasolla uskonnollisia tuntemuksia.
Tämä oli nyt niin kuin uskontoaiheinen syrjähyppy sarjakuvakeskusteluun. Suotakoon se teologille.
Siteeksi aiheesta: Onko taiteilijalta itseltään tullut tähän kalabaliikkiin mitään lausuntoa?