Rojun posteissa on ollut paljon pointtia. Hienoa, että palasit keskusteluun.
olen tässä kävelyllä ja saunassa ankarasti miettinyt tätä hommaa, ja vaikka olen Rannan sarjista kritisoinut,yhtäältä siitä, että se on monella tasolla turhan harkitsematon, haluan selventtä lausumaani: Sanon siis, että hänen ei olisi
kannattanut kuvata Muhammedia vappunaamarissa pieksemässä itse sarjiksen tekijää näin kärjistyneessä tilanteessa, hänen olisi
kannattanut miettiä, että sarjis saattaa valua fanaatikkomuslimien käsiin, Kaltion päätoimittajan olisi
kannattanut miettiä, että onko sarjis valmis ja sopiva esitettäväksi, ja edustaako se lehden linjaa.
En suinkaan sano, että heidän olisi
pitänyt mitään tai
etteivät olisi saaneet.
Itse vain en haluaisi lisätä vihan kokkoon pökköä pesään, mikäli se heijastuu viattomien länkkärien ruumiinvammoina.
Pakkosensuurit ja erottamiset ja kuvitusten peruuttamiset menee hysterian osastolle. Se, että Vanhanen pyyteli Suomen Sisun juttua kv-anteeksi liittyy minusta suomettumista enemmän suomalaiseen turvayhteiskunta -ajatteluun. Elämme valtiossa, jossa ei pommit pauku kuin Hervannassa ja kadulla saa aika huolettomasti kulkea ja suustaan päästellä sammakoita - suomalainen turvallisuus halutaan viedä matkalaukussa ulkomaille mukaan, ja valtionjohdon tehtäviin kuuluu mielestäni suomalaisten turvallisuuden turvaaminen myös ulkomailla, mikäli siihen jollakin konstilla voidaan vaikuttaa.
Ja jos se koetaan nöyristelynä, niin so be it. Toisaalta minä olisin toivonut, että Halonen olisi presidenttinä ottanut hieman enemmän maailmanparantajuutta presidentin toimenkuvaansa, mutta lopulta ymmärrän, että politiikka on paljon diskreetimpi ja monimutkaisempi masiina.
Mitä Villen kohtaloon tulee, uskon, että yksi kuvitushomman menettäminen ei paljoa hänen lompakkoa kurista - valtakunnan - ja kv- julkisuus tutkitusti lisää kuukausiansioita 5-kertaisesti. Eli pitkässä juoksussa, oli kuinka harkittu tai harkitsematon tempaus tahansa tässä kyseessä, se koituu tekijän eduksi. Ville selviää sankarina. Ja samalla hän varmasti taiteilijana saa hyvän tilaisuuden oppia taitelijan vastuuta - näin halutessaan, ja todistaa yhtä perhosefektiä.
Rojun esilleottamat epäkohdat muslimimaailmassa ovat tärkeitä ja isoja asioita, ja vaikka aiemmin pilakuva-osastolla toin keskusteluun relativismi-läppää eri maailmankuvien yhteismitattomuudesta (viime kädessä moraali on muovailuvahaa, jokainen kulttuuri muovaa sen omakseen), riepoo minua syvästi vääryydet, joita mm. muslimimaissa ihmiset joutuvat kohtaamaan.
Halveeraavat pilakuvat tuskin siinä paljon auttavat, vaikka Jyllandspostenin kulttuuritoimittaja retorisesti hienosti onnistui perustelemaan kuinka hieno ja jalo ele pilakuvien julkaisu oli.
Mitä enemmän Islamiin perehtyy, sitä rujommaksi sen sisus paljastuu. ( Tuossa
http://www.apostatesofislam.com/ -sivulta sitaatti:
Muhammad’s life is that of a gangster godfather. He raided merchant caravans, looted innocent people, massacred entire male populations and enslaved the women and children. He raped the women captured in war after killing their husbands and told his followers that it is okay to have sex with their captives and their “right hand possessions” (Quran 33:50) He assassinated those who criticized him and executed them when he came to power and became de facto despot of Arabia. Muhammad was bereft of human compassion. He was an obsessed man with his dreams of grandiosity and could not forgive those who stood in his way. )
Jos uskonnon kantaisä oli niin väkivaltainen ja "vihollisia" (=ei-muslimit) halveksiva, mitä voi kuvitella seuraajien uskonnostakaan.
Lukuisien hirmuhallintojen harjoittama alistamispolitiikka pitäisi länsimaisin silmin saada kuriin, kuten myös nälänhätä ja saasteongelma. Mitä tehdä ja mihin tarttua? Vaikka globalisaatiota kyltymättömänä kulttuureja ahmivana petona pidänkin, en voi välttää ajattelemasta, että paljon hyvääkin länsimainen kulttuuri voi tarjota, lukutaidon (arabimaissa 60%, kehitysmaissa keskimäärin 72-74%), sanan - ja ajattelunvapautta, tasavertaisuutta sukupuolesta ja yhteiskuntaluokasta huolimatta.
Pommeilla tai avoimella provokaatiolla ei kovin hyviä tuloksia olla synnytetty. Salman Rushdien ja Marjane Satrapin kaltaiset tekijät ovat minusta äärimmäisen tärkeitä,vaikka heidän teoksiaan fanaatikkomuslimimaissa pannattaisiinkin.
(edit: tarkoitus oli ottaa enemmän kantaa sananvapaus-tematiikkaan, mutta ehkä se sitten päässäni ei ole tämän sopan olennaisin aines - vaikka olennainen onkin. Ja joidenkin esittämät ajatukset siitä, että itsesensuurilla vahvistaisimme fundamentalistimusimien asemia, on kiinnostava ja vaatii lisäpohdintaa...)