Puhkiluennan pelosta huolimatta uskaltaudun muutaman sanan kirjoittamaan.

René Goscinnyn luomat sarjakuvahahmot voisi yhdellä tasolla nähdä karikatyyreinä eri alueiden asukkaista: Asterix on urhea ranskalainen, Lucky Luke oikeudenmukaisuuden puolesta taisteleva (pohjois-)amerikkalainen, Ahmed Ahne "ei lainkaan hyvä" arabi ja Um-pah-pah yksinkertainen, mutta hyväntahtoinen alkuperäiskansan edustaja. Tarkemmin ottaen hahmot ovat karikatyyrejä eurooppalaisten stereotyyppisistä käsityksistä eri maanosien asukkaista.
"Muhammed, pelko ja sananvapaus" sarjakuvassa Muhammedista tuleekin karikatyyri sarjakuvapiirtäjä Ville Rannan omista arabiennakkokäsityksistä, joihin taatusti on Goscinnyn ja Tabaryn Ahmed Ahne vaikuttanut. Keskustelukumppanin, "sarjakuvapiirtäjä Ville Rannan", voisi ymmärtää karikatyyriksi Rannan ennakkokäsityksistä siitä, millainen on hyvä isä. Tässä kohtaa on syytä huomauttaa, että ennakkokäsitykset eivät sinänsä tee kenestäkään rasistia tai mitään muutakaan, vaan miten niille antaa vallan omissa toimissaan.
Rakenteellisesti sarjakuvassa on kaksi jaksoa, joista toinen tapahtuu sarjakuvapiirtäjän työhuoneessa ja toinen unenomaisessa tilassa. Tällaisella rakenteella on haettu käänteisvaikutusta: harhamaailmassa tapahtuvat Suomen valtiojohdon toimet ovatkin todellista totta ja keskustelu profeetan kanssa pelkkää harhaa.
Päivi Arffman (2004, 264-281) on tutkinut undergroundsarjakuvan rotukäsityksiä . Esimerkiksi ulkoisesti tarkastellen rasistisia asenteita ja stereotyyppisiä karikatyyrejä vilisevät Robert Crumbin sarjakuvat ovat parhaimmillaan kulttuurissa vallitsevia stereotypioita paljastavia (Arffman 2004, 268) ja poistavia:
"Crumbin kaksiteräinen satiiri onnistuu pureutumaan eri rotujen välisten suhteiden perimmäisiin syihin, niihin sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin, joista myös Crumbin räikeät rodulliset stereotypiat ja absurdit vastakkainasettelut ovat saaneet alkunsa."Poliittinen korrektius ei siis ole (ainoa) tapa osoittaa olevansa suvaitsevaisuuden ja eri kansanosien välisten yhteiskunnallisten ongelmien poistamisen asialla.
Satiirinen käsittelytapa mahdollistaa kuitenkin tulkintojen moninaisuuden. Esimerkiksi tässä käsiteltävässä tapauksessa Merikoskiseuran järjestämässä keskustelutilaisuudessa 5. maaliskuuta 2006 Kaltion hallituksen jäsen Tytti Isohookana-Asunmaa syytti Ville Rantaa sodanlietsonnasta!
Sarjakuva informaation välittäjänä vaatii lukijaltaan ilmaisumuodon tuntemusta ja lukutaitoa. Niiden hallinta auttaa ymmärtämään sarjakuvan runsasta tulkinnallista piilosisältöä, josta lukija voi suodattaa kollektiivisia fantasioita omiin yksilöllisiin fantasioihinsa.