En nyt tiedä miten tämä liittyy topiciin, mutta edellisiin puheenvuoroihin kyllä.
En myöskään haluaisi tulkita yllä olevia mielipiteitä turhan pitkälle, mutta itseäni jurppii hieman se että julistautumalla taiteilijaksi saa taiteen nimissä mukamas tehdä mitä tahansa. (Edes sitä yleisöä ei tarvita) Kissan tappaminen, paskan heittäminen tai itsensä silpominen on helpompi määritellä kuin esimerkiksi rasismi ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan (tai niitä elementtejä sisältävä kuva tai puhe). Kaikki nuo ovat toteutuessaan kuitenkin paitsi taidetekoja myös tekoja.
Kari Suomalainenkin varmasti tarkoitti, että taiteilija saa tehdä mitä tahansa Suomen lakien puitteissa.
Jos sarjakuvantekijä haluaa tulla tunnetuksi (sarjakuva)taiteiljana hänen pitäisi nähdäkseni keskittyä ensin moniaita vuosia tämän erikoisominaisuutensa iskostamiseen ihmisten mieleen. Vasta sitten hänen töitään tulkitaan taiteen kontekstissa.
Kari Suomalainen oli enimmäkseen ihan fiksu äijä. Huvittaisi kyllä tietää miten hän suhtautui itsesensuuriin. ns. Karin aikana kun sille oli varmasti huomattavasti enemmän tarvetta kuin nyt. Pilakuville (niiden taiteellisuudelle ja oivaltavuudelle) tiukka systeemi ei välttämättä ole pelkästään pahasta. Tämähän huomattiin mm. entisessä Neukkulassa ja Virossa. Pilakuvat ja sarjakuvat on kuitenkin nähtävä ja tulkittava ennen kaikkia ajassa. Se mikä on turhan arka (tai kielletty) aihe vaihtelee. Tämän erottaminen, tietty herkkyys on mielestäni yksi osa piirtäjän vastuuta (vaikka sitä ei olekaan minnekään erikseen kirjattu). Omista tunnoista on joskus syytä vaieta valtakunnan mediassa. Tätä kysymystä miettivät esim. monet jenkkipiirtäjät 911:n jälkeen.
Sananvapaus on tärkeä demokraattiseen järjestelmään sisältyvä piirre (se antaa sen vapauden myös taiteilijalle). Demokratia on kuitenkin historiallisesti aika nuori (ja vain paikoitellen esiintyvä) asia niin kuin moni muukin juttu mitä pidetään meillä itsestään selvyytenä. Yksi testi demokraattiselle järjestelmälle on se, miten se sietää ja kohtelee erilaisuutta ja vähemmistöjä ja miten sen tuottamat "toiset" saadaan ymmärtämään demokratian arvot. (Tätä keskustelua ei liene kuitenkaan viisasta viedä koskettelemaan demokratian oletettuja piirteitä, sori.)
Huolestuneena olen hieman seurannut myös Acehin alueen kehitystä. Se ei ole menossa demokraattiseen suuntaan.
